Lue keskustelun säännöt.
Voi tätä parisuhde-elämää.
09.06.2020 |
On ikävää olla keski-ikäisenä avioliitossa ihmisen kanssa, joka ei ajattele kuin itseään ja työtään. Supermielenkiintona kirjastot ja konsertit. Matkalle lähdetään vain, jos siellä on jotain klassista tai oopperaa ja pahimmassa tapauksessa ei olla yhtään ylimääräistä päivää.
Tämän vuoden lomamatka suunnitelma oli minun viikon pituiselle lomalle, että lähdetään junalla Brysseliin, kun joku vihreäkin kulkee sinne junalla, kun lentäminen saastuttaa.
Nyt kun on korona, niin suunnitelma muuttunut. Mennään Onni-bussilla Tampereelle ja käydään kirjastossa lainaamassa hillitön läjä levyjä, mennään johonkin puistoon istumaan ja kopioimaan niitä levyjä tietsikalle ja Onni-bussilla takaisin kotiin. Jeeee!
Ja kun näitä jäädään jankkaamaan, päivästä toiseen. Ja nämä harrastukset hallitsevat puolison elämää, mitään ei tehdä, mitä mä haluun, jos siihen ei saada jotenkin kirjastoa tai musiikkia. Kesän lomakohdekin valitaan ihan sen takia, että siellä on joku musiikkitapahtuma.
Kommentit (20)
Itse valitset parisuhteesi. Miksi jäädä, jos ei miellytä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile joskus sanoa vastaan, äläkä mussuta täällä.
Voisit vähän repäistä ja pelästyttää tuota puolisoasi. Lähde muutamaksi päiväksi maisemista kokonaan ja sano että olet tosissasi miettinyt mitä muuta elämältäsi haluat kuin kirjastoa ja musiikkia. Kirjasto ja musiikki varmasti mahtuvat jatkossakin tekemisiin.... kunhan on sitäkin mitä Sinä haluat tehdä.
Parisuhteen pitäisi olla kompromisseja ja vastaan tulemista molempien puolelta.
Voisitko toteuttaa jonkun tekemisen tai reissun ystävän kanssa? Ainakin siitä voi puhua ja sitä voi suunnitella vaikkei onnistuisikaan.
Keski-ikäsen ihmisen luulisi tietävän, ettei pariskunnankaan ole pakko viettää kaikkea vapaa-aikaa yhdessä. Voitte kumpikin lähteä lomalle sellaiseen paikkaan, mihin itse haluatte. Miehesi voi istua puistossa musiikkivehkeidensä kanssa, ja sinä voit tallustella Nizzan rantakaduilla. Loman jälkeen palaatte molemmat virkistyneinä arkielämäänne. Miltä kuulostaa? Miksi lomasta pitää tehdä vaikeaa, vaikka ratkaisu on näin helppo.
Tee mitä sinä haluat, jos toinenkin niin tekee. Ei parisuhde ole sitä, että 24/7 tehdään kaikki yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile joskus sanoa vastaan, äläkä mussuta täällä.
Mitään muuta teekään nykyään kuin sano vastaan, mutta kun on tollanen omituinen ja jumittuu noihin omiin ideoihinsa. Kun ei ihminen voi tehdä mitään normaalia vaan kaikessa pitää olla joku teema tai jotain erikoista.
Ja kyllä mä matkoilla käyn, viimeiset pari kertaa tyttäreni kanssa. Mutta ois se ihan kivaa, jos joku vähän hellittäis noista omista omituisuuksistaan. Edes joskus.
Vierailija kirjoitti:
Tee mitä sinä haluat, jos toinenkin niin tekee. Ei parisuhde ole sitä, että 24/7 tehdään kaikki yhdessä.
Kun edes tehtäisiin 1/24 tai 1/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja suostut tähän onnibussi lomaan koska?
1/5
Ei noin sekaisin kukaan ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile joskus sanoa vastaan, äläkä mussuta täällä.
Mitään muuta teekään nykyään kuin sano vastaan, mutta kun on tollanen omituinen ja jumittuu noihin omiin ideoihinsa. Kun ei ihminen voi tehdä mitään normaalia vaan kaikessa pitää olla joku teema tai jotain erikoista.
Ja kyllä mä matkoilla käyn, viimeiset pari kertaa tyttäreni kanssa. Mutta ois se ihan kivaa, jos joku vähän hellittäis noista omista omituisuuksistaan. Edes joskus.
Elämäsi helpottuu, kun oivallat, että et pysty toista ihmistä muuttamaan. Ainoa vaihtoehto on hyväksyä hänen "omituisuutensa" ja miettiä, mitä se tarkoittaa oman elämäsi kannalta. Jos parisuhde on muuten hyvä, kannattaako sitä sen takia rikkoa?
Minä en näe mitään syytä uhrata omia lomiani siihen, jos puolisoni ei halua lähteä kanssani jonnekin. Ei pidä ymmärtää väärin, suurimman osan matkoista teemme yhdessä ja ne ovat sellaisia, joita molemmat ovat halunneet, mutta en ikimaailmassa suostuisi kutistamaan omaa kesälomaani tuollaiseksi. Tästä kesästä tulee poikkeuksellinen, koska emme lähde ulkomaille vaikka rajat avautuisivatkin (tai korkeintaan Baltian maihin), mutta ajattelin lähteä vihdoinkin käymään Ahvenanmaalla. Jos puolisoni ei halua lähteä mukaan, niin menen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ihan pakko lähteä miehen kanssa noinkin mielenkiintoiselle musiikiin kopiointi reissulle sinne Tampereelle? Etkö voi järjestää jotain omakivaa? Luulisi tuon ikäisen jo tietävän mitä haluaa ja myös uskaltaa sanoa sen. T. Nainen 50v, joka ei suostuisi moiseen reissuun.
Vierailija kirjoitti:
Ja suostut tähän onnibussi lomaan koska?
1/5
Ei noin sekaisin kukaan ole
No en todellakaan suostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kivemmalta kuin tämä yksinolo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile joskus sanoa vastaan, äläkä mussuta täällä.
Mitään muuta teekään nykyään kuin sano vastaan, mutta kun on tollanen omituinen ja jumittuu noihin omiin ideoihinsa. Kun ei ihminen voi tehdä mitään normaalia vaan kaikessa pitää olla joku teema tai jotain erikoista.
Ja kyllä mä matkoilla käyn, viimeiset pari kertaa tyttäreni kanssa. Mutta ois se ihan kivaa, jos joku vähän hellittäis noista omista omituisuuksistaan. Edes joskus.
Elämäsi helpottuu, kun oivallat, että et pysty toista ihmistä muuttamaan. Ainoa vaihtoehto on hyväksyä hänen "omituisuutensa" ja miettiä, mitä se tarkoittaa oman elämäsi kannalta. Jos parisuhde on muuten hyvä, kannattaako sitä sen takia rikkoa?
Minä en näe mitään syytä uhrata omia lomiani siihen, jos puolisoni ei halua lähteä kanssani jonnekin. Ei pidä ymmärtää väärin, suurimman osan matkoista teemme yhdessä ja ne ovat sellaisia, joita molemmat ovat halunneet, mutta en ikimaailmassa suostuisi kutistamaan omaa kesälomaani tuollaiseksi. Tästä kesästä tulee poikkeuksellinen, koska emme lähde ulkomaille vaikka rajat avautuisivatkin (tai korkeintaan Baltian maihin), mutta ajattelin lähteä vihdoinkin käymään Ahvenanmaalla. Jos puolisoni ei halua lähteä mukaan, niin menen yksin.
Ahvenanmaalla on enemmän koronaa suhteessa väestöön kuin uudellamaalla. Älä mene. Se on suomen koronakeskus. Älä tuo sitä mantereelle. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile joskus sanoa vastaan, äläkä mussuta täällä.
Mitään muuta teekään nykyään kuin sano vastaan, mutta kun on tollanen omituinen ja jumittuu noihin omiin ideoihinsa. Kun ei ihminen voi tehdä mitään normaalia vaan kaikessa pitää olla joku teema tai jotain erikoista.
Ja kyllä mä matkoilla käyn, viimeiset pari kertaa tyttäreni kanssa. Mutta ois se ihan kivaa, jos joku vähän hellittäis noista omista omituisuuksistaan. Edes joskus.
Elämäsi helpottuu, kun oivallat, että et pysty toista ihmistä muuttamaan. Ainoa vaihtoehto on hyväksyä hänen "omituisuutensa" ja miettiä, mitä se tarkoittaa oman elämäsi kannalta. Jos parisuhde on muuten hyvä, kannattaako sitä sen takia rikkoa?
Minä en näe mitään syytä uhrata omia lomiani siihen, jos puolisoni ei halua lähteä kanssani jonnekin. Ei pidä ymmärtää väärin, suurimman osan matkoista teemme yhdessä ja ne ovat sellaisia, joita molemmat ovat halunneet, mutta en ikimaailmassa suostuisi kutistamaan omaa kesälomaani tuollaiseksi. Tästä kesästä tulee poikkeuksellinen, koska emme lähde ulkomaille vaikka rajat avautuisivatkin (tai korkeintaan Baltian maihin), mutta ajattelin lähteä vihdoinkin käymään Ahvenanmaalla. Jos puolisoni ei halua lähteä mukaan, niin menen yksin.
Näinhän se on ja koetan ajatella juuri näin, mutta silti vaan ketuttaa, ettei toinen voi olla koskaan normaali ja ajatella toista. Ollaan me lasten kanssa kolmistaan käyty etelässä ja kylpylöissä ja todettu, että parempi niin kuin katsella sitä mököttäjää, joka ei viihdy tuollaisissa paikoissa. Mutta silti ois kiva joskus myös yhdessä mennä johonkin, mihin mä haluaisin, vaikka siellä ei sitä musiikkia olisikaan. Menenhän minäkin pitkin eurooppaa jotain oopperaa kuuntelee, jos vaan otetaan joku lisäpäivä muuhunkin tekemiseen.
Nyt kun vielä tietäis, onko ap mies vai nainen, eli onko kirjastohiiri/levyrosvo mitä sukupuolta? Ai että kun tämä yksinelo onkin lopulta ihan vapauttavaa!
Kyllä elämä helpottui, kun me alettiin viettää lomat pääasiassa erillään. On niin erilaiset tavat, kun mies haluaa juosta sata nähtävyyttä läpi pikana ja itselle riittäisi paljon vähempi kun saisin vain rauhassa niistä nautiskella. Nykyään taas odotan lomia, kun tiedän että saan tehdä asiat omalla tavalla ja mieli lepää. Arkielämä meillä kuitenkin toimii erittäin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun vielä tietäis, onko ap mies vai nainen, eli onko kirjastohiiri/levyrosvo mitä sukupuolta? Ai että kun tämä yksinelo onkin lopulta ihan vapauttavaa!
Mitä väliä sillä on, kumpaa sukupuolta mä oon? Mutta siis toi toinen osapuoli on sekä kirjaston kirjahiiri että levyrosvo
Ostakaa levyrosvolle spotify? Ei tarvi mennä kirjastoon. Ja voithan sä jättää levyrosvos kirjastoon ja mennä tampereelle ostoksille/museoihin/syömään/uimaan/teatteriin tai mistä nyt tykkäätkin. Ootte muutaman yönkin siellä niin on kiva miniloma molemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile joskus sanoa vastaan, äläkä mussuta täällä.
Mitään muuta teekään nykyään kuin sano vastaan, mutta kun on tollanen omituinen ja jumittuu noihin omiin ideoihinsa. Kun ei ihminen voi tehdä mitään normaalia vaan kaikessa pitää olla joku teema tai jotain erikoista.
Ja kyllä mä matkoilla käyn, viimeiset pari kertaa tyttäreni kanssa. Mutta ois se ihan kivaa, jos joku vähän hellittäis noista omista omituisuuksistaan. Edes joskus.
Elämäsi helpottuu, kun oivallat, että et pysty toista ihmistä muuttamaan. Ainoa vaihtoehto on hyväksyä hänen "omituisuutensa" ja miettiä, mitä se tarkoittaa oman elämäsi kannalta. Jos parisuhde on muuten hyvä, kannattaako sitä sen takia rikkoa?
Minä en näe mitään syytä uhrata omia lomiani siihen, jos puolisoni ei halua lähteä kanssani jonnekin. Ei pidä ymmärtää väärin, suurimman osan matkoista teemme yhdessä ja ne ovat sellaisia, joita molemmat ovat halunneet, mutta en ikimaailmassa suostuisi kutistamaan omaa kesälomaani tuollaiseksi. Tästä kesästä tulee poikkeuksellinen, koska emme lähde ulkomaille vaikka rajat avautuisivatkin (tai korkeintaan Baltian maihin), mutta ajattelin lähteä vihdoinkin käymään Ahvenanmaalla. Jos puolisoni ei halua lähteä mukaan, niin menen yksin.
Näinhän se on ja koetan ajatella juuri näin, mutta silti vaan ketuttaa, ettei toinen voi olla koskaan normaali ja ajatella toista. Ollaan me lasten kanssa kolmistaan käyty etelässä ja kylpylöissä ja todettu, että parempi niin kuin katsella sitä mököttäjää, joka ei viihdy tuollaisissa paikoissa. Mutta silti ois kiva joskus myös yhdessä mennä johonkin, mihin mä haluaisin, vaikka siellä ei sitä musiikkia olisikaan. Menenhän minäkin pitkin eurooppaa jotain oopperaa kuuntelee, jos vaan otetaan joku lisäpäivä muuhunkin tekemiseen.
Parisuhdekurssi tai -terapia?
Edelleen on fakta, että toista ihmistä ei voi muuttaa. Hänen pitää itse haluta muuttua. Haluaako puolisosi? Mikä saisi hänet haluamaan? Vaikuttaa siltä, että hän on tyytyväinen asioiden nykytilaan.
Otan osaa
mies52v