Lue keskustelun säännöt.
Vaimoni jäi sairaslomalle ja nyt ensimmäisen viikon ajan...
08.06.2020 |
Hän on vain siivonnut ja siivonnut. Siivoaa aamusta iltaan. Puhelee samalla mitä pitää vielä tehdä. Eikä meillä edes ole sotkuista. Miten saan vaimon rentoutumaan kun puhetta ei kuuntele?
Kommentit (16)
Töihin vain. Jos jaksaa siivota, jaksaa painaa sorvin ääressä.
Vai onko rouvalla joku mielenterveysdiagnoosi? Kuulostaa vähän siltäkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo käy terapiassa, mutta en oikein tiedä mistä siellä puhuvat, ei halua avautua.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo käy terapiassa, mutta en oikein tiedä mistä siellä puhuvat, ei halua avautua.
Panevat sen terapeutin kanssa. Tai ”terapeutin”...
Vierailija kirjoitti:
Töihin vain. Jos jaksaa siivota, jaksaa painaa sorvin ääressä.
Vai onko rouvalla joku mielenterveysdiagnoosi? Kuulostaa vähän siltäkin...
No sinähän sen tiedät miten kenenkin mieli eri asioihin reagoi. Et ole sairas jos et makaa sängynpohjalla itkemässä?
Kuulostaapa ahdistuneelta.
Ootko puhumista koittanut? Kysyä mikä vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töihin vain. Jos jaksaa siivota, jaksaa painaa sorvin ääressä.
Vai onko rouvalla joku mielenterveysdiagnoosi? Kuulostaa vähän siltäkin...
No sinähän sen tiedät miten kenenkin mieli eri asioihin reagoi. Et ole sairas jos et makaa sängynpohjalla itkemässä?
Tiedän tietysti. Kaikista ihmisistä.
Sorvin ääreen vain sanon minä.
Senkus menet.
Kävi myös minulle kun jäin ensimmäisen kerran mt-syistä sairaslomalle. Kävin niin ylikierroksilla että en osannut olla paikallaan, oli pakko siivota ja touhuta ihan mitä vaan. Lainasin kirjastosta vuoren selfhelp kirjoja ja yritin tahkota niitä päähäni jotta "äkkiä paranisin", mutta kun olin niin ylivirittynyt en pystynyt keskittymään lukemani lainkaan. Lopulta se romahduskin tuli perästä ja taivuin kohtalooni saikulla. Sitten en jaksanut kyllä liikauttaa evääni, todella vaan makasin sohvalla ja lähinnä vaan olin elossa. Molemmat tilat on melko samanlaisia sillä, että keskittymiskyky on ihan nolla eikä juuri mitään saa aikaan (näennäisesti siivotessa saa aikaan, mutta kyseessä on enemmän paniikinoloinen tila jossa tekee herkästi virheitä). Puhutaan siis ylivireys- ja alivireystiloista, molemmat todella kuluttavia omalla tavallaan.
Nyt terapiaa on vuosia takana, ja osaan hallita omia tunteitani ja tunnistaa milloin pitää höllätä. Kysy vaimolta kuinka pystyisit auttamaan ja tukemaan häntä toipumisessa. Läheisten tuki on todella tärkeä ja voi nopeuttaa toipumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna sen nyt touhuta kun on innoissaan.
Vierailija kirjoitti:
Kävi myös minulle kun jäin ensimmäisen kerran mt-syistä sairaslomalle. Kävin niin ylikierroksilla että en osannut olla paikallaan, oli pakko siivota ja touhuta ihan mitä vaan. Lainasin kirjastosta vuoren selfhelp kirjoja ja yritin tahkota niitä päähäni jotta "äkkiä paranisin", mutta kun olin niin ylivirittynyt en pystynyt keskittymään lukemani lainkaan. Lopulta se romahduskin tuli perästä ja taivuin kohtalooni saikulla. Sitten en jaksanut kyllä liikauttaa evääni, todella vaan makasin sohvalla ja lähinnä vaan olin elossa. Molemmat tilat on melko samanlaisia sillä, että keskittymiskyky on ihan nolla eikä juuri mitään saa aikaan (näennäisesti siivotessa saa aikaan, mutta kyseessä on enemmän paniikinoloinen tila jossa tekee herkästi virheitä). Puhutaan siis ylivireys- ja alivireystiloista, molemmat todella kuluttavia omalla tavallaan.
Nyt terapiaa on vuosia takana, ja osaan hallita omia tunteitani ja tunnistaa milloin pitää höllätä. Kysy vaimolta kuinka pystyisit auttamaan ja tukemaan häntä toipumisessa. Läheisten tuki on todella tärkeä ja voi nopeuttaa toipumista.
Mulla on samankaltainen kokemus. Sillä raivokkaasti siivoamisella yritti peittää sitä pahaa oloa ja toisaalta antaa itselleen oikeutuksen olla olemassa. Kun ei töihin pysty, niin kyllä musta vielä siivoamaan on. Se heikkous hävetti, joten siivous tuli siihen peitoksi. Ei ole hyvä juttu ollenkaan. Tunnistan nyt, että paraneminen ei päässyt käyntiin sen siivoamisen aikana, vaan vasta sitten kun ymmärsin luopua siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä tekemään jotain ikäviä, pitkään lojuneita tehtäviä. Onko autossa huollettavana, onko joku remppa tekemättä? Housut lyhentämättä? Jos tarttuu normisti ikäviin hommiin iloisesti epäröimättä, alkaisin huolestua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos itse siivoaisit välillä. Kun kämppä on siisti, lähdette pitkälle kävelylle ja piknikille. Siivoton kämppä ahdistaa aina. Ulkonaolo rauhoittaa mieltä ainakin hetkeksi.
Minä kun jäin vuosia sitten saikulle, niin siivoamalla koitin poistaa huonommuuden tunnetta. Hävetti olla kotona "ei minkään takia" vaikka sitä juuri tarvitsin.
Jaksoinkohan siivota 2 viikkoa ja sitten tuli se lopullinen henkinen "kuolema", joka pakotti lopulta makaamaan sängyssä.
Pari viikkoa meni tukka solmussa, pierulöllärit jalassa ja sitten rupesi elämä voittamaan.
Tästä opin kuuntelemaan itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/f475639d-ec7c-4601-8af7-a532595d4e77
Tosi hyvä artikkeli, lue tuo, ap
Mietin siis, että voisiko tämä olla merkki jostain muusta ongelmasta, mistä vaimo ei vain suostu puhumaan.