Menivätkö orvoiksi jääneet lapset 1800-luvulla yleensä vanhemmille sisaruksilleen?
Jos heillä siis oli huomattavasti vanhempia sisaruksia, kuten tuohon aikaan usein oli . Vai kasvattilapsiksi johonkin ihan mihin tahansa perheeseen.
Kommentit (11)
Ensi kädessä sellaisille sukulaisille, jotka kykenevät heistä huolehtimaan. Teini-ikäiset saattoivat mennä rengiksi tai piiaksi, viimeistään sitten kun rippikoulu oli käyty. Jos ei, niin pitäjä keksi jonkun sijoituspaikan, yleensä sen nurkista joka vaati pienimmän korvauksen. Ei paljon valvottu millaisiin oloihin joutuivat.
Ei kasvattilapsiksi, vaan huutolaisiksi vielä 1900-luvulla.
Sukulaisille tai huutolaiseksi tai lastenkotiin, jos sellainen oli.
Kaksi isovanhemmistani on jäänyt orvoiksi noin vuonna 1925 noin kymmenvuotiaina. Toisesta piti huolta oma täti ja toinen kiersi vanhempien sisarustensa perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi isovanhemmistani on jäänyt orvoiksi noin vuonna 1925 noin kymmenvuotiaina. Toisesta piti huolta oma täti ja toinen kiersi vanhempien sisarustensa perheissä.
Tämä minunkin mietelmäni lähti omasta suvusta. 1800-luvulta löytyy perhe, jossa nuorin lapsi on jäänyt orvoksi 4-vuotiaana, mutta perheen vanhin lapsi puolestaan on ollut tuolloin jo 27-vuotias.
Kysyn vielä, jos täällä olisi joku historianharrastaja/ ammattilainen paikalla.
Tiedättekö kirjattiinko huutolaislapset johonkin kirkonkirjoihin, pitäjäkokouspöytäkirjoihin tms?
Vierailija kirjoitti:
Kysyn vielä, jos täällä olisi joku historianharrastaja/ ammattilainen paikalla.
Tiedättekö kirjattiinko huutolaislapset johonkin kirkonkirjoihin, pitäjäkokouspöytäkirjoihin tms?
On kirjattu, rippikirjan loppuun tai sen talon kohdalle, jossa olivat huudolla. Pitåjånkokouksissa ei ole, koska köyhöinhoitolautakunnalla tällöin oli jo omat kokoukset joilla omat pöytäkirjat.
Miettikää miten helppoa pedofiilien on ollut saada lapsia tuossa systeemissä.
Riippuu yhteiskuntaluokasta.
Jos lapsilla oli perintönä rahaa tai omaisuutta, sisarukset tai muut sukulaiset ottivat heidät mieluusti luokseen.
Jollei ollut, järjestettiin pitäjässä huutokauppa ja lapset menivät sen hoiviin (tai siis sille töihin), jokka suostui heidät pienimmällä korvauksella ottamaaan. Jos lapset olivat kovin pieniä, heiveröisiö tai sairaalloisia (eli ei ollut odotettavissa että tekisivät paljon töitä), ottajia ei välttämättä löytynyt rahastakaan. Silloin edessä oli vaivaistalo.