Teini elää pelkillä herkuilla
Alan olla huolissani, 17-v tyttö kyseessä. Vuosi sitten oireili anoreksiamaisesti, tytön kaverit soittivat minulle että lapseni lenkkeili joka ikisen välitunnin ja jäi bussistakin aikaisemmin pois kävelläkseen, kaverit pelkäsivät kun tyttöni oli kertonut heille olleensa ilman kunnon ruokaa viikon. Oli syönyt vain pari ruisleipää päivässä. Tyttö sai onneksi keskusteluapua ja anorektinen käyttäytyminen loppui kuin seinään lukion alkaessa.
Lukioon mentyä tyttö kuitenkin masentui ja alkoi syödä kouluruokalan sijaan pikaruokaravintoloissa ja joka päivä haki kaupasta jotain herkkuja. Kotona myös leipoo lähes päivittäin mutta söi myös normaalia ruokaa. Nyt kun koronan takia jäi etäopetukseen koko loppukevääksi, ei voinut enää ostaa herkkuja koska meiltä ei pääse kaupoille ilman omaa kyytiä. Ruokavalio alkoi kuitenkin koostumaan leivoksista ja jopa taikinoista. Kuulin tämän toiselta lapselta joka myös kotona. Kuulemma kesäloman alkukin on mennyt näin, tyttö kyllä syö kunnon lämpimän ruoan päivällisenä vanhempien seurassa, mutta senkin syöminen on hidastunut älyttömästi, voi kestää jopa puoli tuntia syömisessä kun ennen saattoi mennä vain 10 minuuttia.
Tyttö on myös sanonut lihoneensa 10 kg vuoden aikana. Nuorten painoindeksin mukaan bmi on noin 30. Lääkäriltäkin tullut kommentti että riski sairastua 2. tyypin diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin kasvaa koko ajan, näitä on vieläpä meillä suvussa... Mutta edes tuo terveysriski ei saa tyttöä lopettamaan päivittäistä herkkujen syöntiä, itsekuri ei vain riitä.
Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä?
Kommentit (8)
Kuule, kohta aikuistuvalle ei ainakaan kannata alkaa tuputtaa mitään omia käsityksiään asioista. Ainoa järkevä teko on pitää huoli terveellisestä kotiruoasta.
Teinit ovat netissä kuin kalat vedessä. Meidän herkkusuuteini alkoi syömään terveellisesti kun ihan itse keksi, että herkuissa onkin pirusti kaloreita. Otti ja opettelee tekemään terveellisemmät ruoat ja on tarkkana että syö puoli kiloa kasviksia.
Vierailija kirjoitti:
Kuule, kohta aikuistuvalle ei ainakaan kannata alkaa tuputtaa mitään omia käsityksiään asioista. Ainoa järkevä teko on pitää huoli terveellisestä kotiruoasta.
Teinit ovat netissä kuin kalat vedessä. Meidän herkkusuuteini alkoi syömään terveellisesti kun ihan itse keksi, että herkuissa onkin pirusti kaloreita. Otti ja opettelee tekemään terveellisemmät ruoat ja on tarkkana että syö puoli kiloa kasviksia.
Nimenomaan se on ongelmana, että tiedostaa kyllä sen epäterveellisyyden, kalorit ja lihomisen, mutta ei vain osaa lopettaa niiden syömistä.
Ap
Tollai se menee kun menee ja sekoittaa urheilullisen nuoren elämää. Sitten läskistyy ja kun sekään ei kelpaa niin kohta hylkää kaiken virallisen tiedon kaikesta eikä viitti enää puhua muille ihmisille ollenkaan mistään. Varmistamalla varmistaakin ettei ole enää kavereita jotka voisivat lavertaa.
.
Yksinäisenä voi sitten olla vahva ja tehdä mitä haluaa. Morlokkiuus tulee sitten samalla, ei välitä enää ollenkaan mistään ulkosesta kuten peseytymisestä, vaatteiden ehjyydestä, moikkaamisesta jne
Oisko ravintoterapeutti hyvä vaihtoehto? Mulla oli vähän samankaltaista ongelmaa ja sairastuin BEDiin. Vaikka se muutos lähtee pohjimmiltaan itsestä, niin mulle ratesta oli ainakin apua!
Vierailija kirjoitti:
Tollai se menee kun menee ja sekoittaa urheilullisen nuoren elämää. Sitten läskistyy ja kun sekään ei kelpaa niin kohta hylkää kaiken virallisen tiedon kaikesta eikä viitti enää puhua muille ihmisille ollenkaan mistään. Varmistamalla varmistaakin ettei ole enää kavereita jotka voisivat lavertaa.
.Yksinäisenä voi sitten olla vahva ja tehdä mitä haluaa. Morlokkiuus tulee sitten samalla, ei välitä enää ollenkaan mistään ulkosesta kuten peseytymisestä, vaatteiden ehjyydestä, moikkaamisesta jne
Mitä vittua selität :D missä vaiheessa ap sanoi että urheilullinen elämä sekoittui? Niimpä :D.
Liikkua pitää enemmän, jos herkuttelee. Käykää yhdessä vaikka uimassa ja vesijuoksemassa.
Terapiaan ihan ehdottomasti! Miksi ylipainoon ei ole puututtu aiemmin? Kyllähän sitä on ollut reilusti jo ennen 10 kilon lihomistakin. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu, jos lapsi lihoaa huomattavan ylipainoiseksi. Teidän olisi pitänyt hankkia apua jo kauan sitten.
Etsikää syömishäiriöihin erikoistunut terapeutti. En usko, että ravintoterapeutista on juurikaan apua, koska tyttö tietää kyllä, mikä on terveellistä ja mikä ei ja miten pitäisi syödä, mutta ei kykene siihen psyykkisten ongelmien takia. Syöminen on vain sijaistoiminto, jolla saadaan huomio hetkeksi pois ikävistä tunteista ja ajatuksista. Jokin hänen elämässään on siis pielessä. Se on selvitettävä osaavan terapeutin kanssa.
Sano sitä läskiks, kyllä tulee itsekuria roimasti :D