Metroepisodi

Äsken metrossa istuin kohteliaisuuttani vastapäätä jotain pissistä vaikka tilaa olisi ollut muualla. Kyllä, köhin vähän, koska olin syönyt maittavan lounaan. Tein sen kohteliaasti käteeni ja kuka tahansa minut äsken kaupungilla nähnyt pystyy hyvin kertomaan, että koronapotilaasta olen kaukana.

Röyhkeä pissis lähti muutaman minuutin päästä pois ja istuutui penkkiin, jossa ketään ei ollut vastapäätä. Minäpä tylysti menin ja istuuduin siihen vastapäätä. Jos minä en kelpaa, kuka olisi kelvannut? Miksi juuri minua ei voida sietää edes hetken vertaa mitä arkisimmissa yhteyksissä kun muuten ihmiset kyllä usein kuljeksivat esim. kaksistaaan kadulla ja ovat sosiaalisia, yhteisöllisiä muodin muakan? No, pissis lähti pian kokonaan metrosta, mutta kyllä minä sain taas vahvistuksen siihen, että minä en kelpaa kenellekään, en kuulu porukkaan, en mihinkään yhteisöön. Miksi minä enää pitäisin kenestäkään kun minua vihataan? Mitä ihmiset voivat minulta enää vaatia ja miksi minulla ei olisi täysi oikeus vihata ja kirota koko ihmisyyttä, joka ei ole koskaan hyväksynyt minua keskuuteensa?