"Pitää mennä ihmisten ilmoille" yms. Miksi?

Minnehän ihmisten ilmoille tässä menisi?

Ravintolaan? Katsomaan lasinpohjaa?

Kirjastoon? Ei sielläkään seurustella.

Kuntosalille? Ei sielläkään hikisenä ähisevät ihmiset seukkaa keskenään.

Lenkille? Syyttävät stalkkauksesta jos iholle tunkee.

Kotona perheen kanssa on tosiaan eniten ihmisten kanssa.

Täällä toinen. Jotkut vain onneksi viihtyvät omien seurassa. Ne jotka eivät pysty olee yksin menevät sitten katselee ihmisiä. Mitä siitä saavatkaan sitten.

Tai ”lähteä liikenteeseen”. Ihan hölmöä. Voihan sitä olla paikallaankin.

Minä en pääsääntöisesti pidä ihmisistä, enkä oikein osaa olla ihmissuhteissa. Välillä on kuitenkin kovasti mukavaa istua kahvilassa, lukea kirjaa, nauttia kahvista ja leivonnaisista, sekä ajoittain seurata ihmisiä kadulla ja kahvilassa.

Vierailija kirjoitti:

Tai ”lähteä liikenteeseen”. Ihan hölmöä. Voihan sitä olla paikallaankin.

No ei voi 🏂

Voin haluta käydä kaupungilla. Vähän niinku muaaliman mennoo kahtomassa.

Samalla hoituvat asiat, ja pieni kahvitauko.

Miksi mennä kävelylle, kun voi hankkia kotiin stepperin? Miksi syödä ravintolassa, kun voi laittaa kotona ruokaa? Miksi mennä kuuntelemaan live-musiikkia, kun voi soittaa sitä kotona joltain laitteelta? Miksi mennä elokuviin, kun on Netflix? Miksi matkustella, kun voi katsella kuvia, karttoja ja videoita netistä? Miksi tavata kavereita, kun voi viestitellä heidän kanssaan?

Ap, saat kaikin mokomin kaventaa oman elämäsi, mutta meillä muilla on tarve kuulua ihan oikeaan yhteisöön, sellaiseen, jossa ihmisiä tavataan ja nähdään livenä.

Meillä on avioliitto veitsenterällä just tämän vuoksi.

Mä en myöskään ymmärrä miksi koko ajan pitäisi olla ihmisten ilmoilla, sosiaalinen ja hyperaktiivinen harrastusrintamalla. Mun mies ei ymmärrä, miksi mä en pyydä mun työkavereita meille iltaisin ja viikonloppuisin istumaan iltaa. Yritän selittää, että työkaverini ovat ihan kivoja mutta mulle riittää että teen heidän kanssaan viitenä päivänä viikossa töitä 8h/päivä, en halua viettää heidän kanssaan enää vapaa-aikaani. Kuulemma olen erakko. Aha.

Mieheni ei myöskään ymmärrä miksi mulla ei ole insta ja facebook tilejä. Kuulemma ihan normaalia jakaa elämänsä siellä, mutta mä olen kuulemma outo kun en laita perhekuvia nettiin. Aha.

Samoin miehen mielestä pitäisi koko ajan kutsua meille muitakin vieraita. Pyytää ihmisiä meidän mökille, kotiin viikonloppuisin, mennä konserttiin kaveriperheiden kanssa ja koko ajan olla joidenkin muiden kanssa. Milloin voimme olla ihan vain keskenämme oman perheen kanssa?

Ja ikää meillä 45v eli en vaan ymmärrä tätä jatkuvaa ylisosiaalisuutta. Kaverit on kivoja, mutta tarvitsen myös omaa aikaa.

Kun sanotaan, että ihmiset ovat massaa, niin ei pidä paikkaansa. Paljon näkee aika erikoisia ihmisiä huvipuistoissa tms paikoissa, omaan perheeseen verrattuna hyvin eloisia ja äänekkäitä. Onhan se vaihtelua nähdä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on avioliitto veitsenterällä just tämän vuoksi.

Mä en myöskään ymmärrä miksi koko ajan pitäisi olla ihmisten ilmoilla, sosiaalinen ja hyperaktiivinen harrastusrintamalla. Mun mies ei ymmärrä, miksi mä en pyydä mun työkavereita meille iltaisin ja viikonloppuisin istumaan iltaa. Yritän selittää, että työkaverini ovat ihan kivoja mutta mulle riittää että teen heidän kanssaan viitenä päivänä viikossa töitä 8h/päivä, en halua viettää heidän kanssaan enää vapaa-aikaani. Kuulemma olen erakko. Aha.

Mieheni ei myöskään ymmärrä miksi mulla ei ole insta ja facebook tilejä. Kuulemma ihan normaalia jakaa elämänsä siellä, mutta mä olen kuulemma outo kun en laita perhekuvia nettiin. Aha.

Samoin miehen mielestä pitäisi koko ajan kutsua meille muitakin vieraita. Pyytää ihmisiä meidän mökille, kotiin viikonloppuisin, mennä konserttiin kaveriperheiden kanssa ja koko ajan olla joidenkin muiden kanssa. Milloin voimme olla ihan vain keskenämme oman perheen kanssa?

Ja ikää meillä 45v eli en vaan ymmärrä tätä jatkuvaa ylisosiaalisuutta. Kaverit on kivoja, mutta tarvitsen myös omaa aikaa.

Ja naimisiin saakka ehditte ennen kuin huomasitten olevanne tässä suhteessa erilaisia! Meillä nuo asiat käsiteltiin jo seurusteluaikana.

Mulle ihmisten ilmoille meneminen tarkoittaa vain neljän seinän sisältä poistumista. En ole ajatellut, että se tarkoittaa nimen omaan ihmisten kanssa seurustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on avioliitto veitsenterällä just tämän vuoksi.

Mä en myöskään ymmärrä miksi koko ajan pitäisi olla ihmisten ilmoilla, sosiaalinen ja hyperaktiivinen harrastusrintamalla. Mun mies ei ymmärrä, miksi mä en pyydä mun työkavereita meille iltaisin ja viikonloppuisin istumaan iltaa. Yritän selittää, että työkaverini ovat ihan kivoja mutta mulle riittää että teen heidän kanssaan viitenä päivänä viikossa töitä 8h/päivä, en halua viettää heidän kanssaan enää vapaa-aikaani. Kuulemma olen erakko. Aha.

Mieheni ei myöskään ymmärrä miksi mulla ei ole insta ja facebook tilejä. Kuulemma ihan normaalia jakaa elämänsä siellä, mutta mä olen kuulemma outo kun en laita perhekuvia nettiin. Aha.

Samoin miehen mielestä pitäisi koko ajan kutsua meille muitakin vieraita. Pyytää ihmisiä meidän mökille, kotiin viikonloppuisin, mennä konserttiin kaveriperheiden kanssa ja koko ajan olla joidenkin muiden kanssa. Milloin voimme olla ihan vain keskenämme oman perheen kanssa?

Ja ikää meillä 45v eli en vaan ymmärrä tätä jatkuvaa ylisosiaalisuutta. Kaverit on kivoja, mutta tarvitsen myös omaa aikaa.

Ja naimisiin saakka ehditte ennen kuin huomasitten olevanne tässä suhteessa erilaisia! Meillä nuo asiat käsiteltiin jo seurusteluaikana.

Kyllä, ihmiset kuule muuttuvat vuosikymmenten aikana. Avioliittoa takana 20 v ja olin minäkin energinen ja sosiaalinen aiemmin. Ikä tekee tehtävänsä, ei sitä jaksa istua tässä iässä kolmen lapsen äitinä iltojaan baareissa, teattereissa, saunailloissa ja kissanristiäisissä  kaverijoukkojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mennä kävelylle, kun voi hankkia kotiin stepperin? Miksi syödä ravintolassa, kun voi laittaa kotona ruokaa? Miksi mennä kuuntelemaan live-musiikkia, kun voi soittaa sitä kotona joltain laitteelta? Miksi mennä elokuviin, kun on Netflix? Miksi matkustella, kun voi katsella kuvia, karttoja ja videoita netistä? Miksi tavata kavereita, kun voi viestitellä heidän kanssaan?

Ap, saat kaikin mokomin kaventaa oman elämäsi, mutta meillä muilla on tarve kuulua ihan oikeaan yhteisöön, sellaiseen, jossa ihmisiä tavataan ja nähdään livenä.

Tässä pointti taisikin olla se, että miksi pitää toisia kehottaa ihmisten ilmoille eli puuttua muiden asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on avioliitto veitsenterällä just tämän vuoksi.

Mä en myöskään ymmärrä miksi koko ajan pitäisi olla ihmisten ilmoilla, sosiaalinen ja hyperaktiivinen harrastusrintamalla. Mun mies ei ymmärrä, miksi mä en pyydä mun työkavereita meille iltaisin ja viikonloppuisin istumaan iltaa. Yritän selittää, että työkaverini ovat ihan kivoja mutta mulle riittää että teen heidän kanssaan viitenä päivänä viikossa töitä 8h/päivä, en halua viettää heidän kanssaan enää vapaa-aikaani. Kuulemma olen erakko. Aha.

Mieheni ei myöskään ymmärrä miksi mulla ei ole insta ja facebook tilejä. Kuulemma ihan normaalia jakaa elämänsä siellä, mutta mä olen kuulemma outo kun en laita perhekuvia nettiin. Aha.

Samoin miehen mielestä pitäisi koko ajan kutsua meille muitakin vieraita. Pyytää ihmisiä meidän mökille, kotiin viikonloppuisin, mennä konserttiin kaveriperheiden kanssa ja koko ajan olla joidenkin muiden kanssa. Milloin voimme olla ihan vain keskenämme oman perheen kanssa?

Ja ikää meillä 45v eli en vaan ymmärrä tätä jatkuvaa ylisosiaalisuutta. Kaverit on kivoja, mutta tarvitsen myös omaa aikaa.

Ja naimisiin saakka ehditte ennen kuin huomasitten olevanne tässä suhteessa erilaisia! Meillä nuo asiat käsiteltiin jo seurusteluaikana.

Kyllä, ihmiset kuule muuttuvat vuosikymmenten aikana. Avioliittoa takana 20 v ja olin minäkin energinen ja sosiaalinen aiemmin. Ikä tekee tehtävänsä, ei sitä jaksa istua tässä iässä kolmen lapsen äitinä iltojaan baareissa, teattereissa, saunailloissa ja kissanristiäisissä  kaverijoukkojen kanssa.

Introversio/ekstroversio on persoonallisuuden piirre, joka ei juurikaan elämän aikana muutu. Minusta on oikeasti ihmeellistä, jos jo vuosien ajan olette joutuneet käymään keskusteluja siitä, pitäisikö kutsua vieraita ja pitäisikö olla some-tilejä vai voiko olla vain perheen kanssa.

Minäkin viihdyn parhaiten yksikseni. En käy ravintoloissa vaan teen ruuat kotona, en käy elokuvissa koska katson kaikki kotona mielummin omassa rauhassa jne. Ei voisi vähempää kiinnostaa muut ihmiset.

Viihdyn hyvin yksin, mutta vieraannun reaalimaailmasta hyvin nopeasti ja alan nähdä itseni ulkopuolisena, jos en käy säännöllisesti ns. ihmisten ilmoilla. Tästä seuraa pelkotiloja, vihamielisiä tunteita muita kohtaan ym. mukavaa.

Mä olen kanssa erakkoluonne tai sosiaalinen introvertti. Ahdistaa tilaisuudet, joissa pitää seurustella puolituttujen tai tuntemattomien kanssa. Osaan kyllä small talkit jne. mutta nykyään ei vaan kiinnosta. Ei mua kiinnosta mitä kukakin tekee työkseen, opiskelee, mitä kukkia istutti yms. Viihdyn kotona yksikseni ja lasten kanssa. Töissä joudun puhumaan ja se on ok, mutta vapaa-ajalla en jaksa. Välillä mietin, että pitäisikö sitä olla sosiaalisempi ja menossa, mutta sitten mietin miksi jos näin on hyvä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on avioliitto veitsenterällä just tämän vuoksi.

Mä en myöskään ymmärrä miksi koko ajan pitäisi olla ihmisten ilmoilla, sosiaalinen ja hyperaktiivinen harrastusrintamalla. Mun mies ei ymmärrä, miksi mä en pyydä mun työkavereita meille iltaisin ja viikonloppuisin istumaan iltaa. Yritän selittää, että työkaverini ovat ihan kivoja mutta mulle riittää että teen heidän kanssaan viitenä päivänä viikossa töitä 8h/päivä, en halua viettää heidän kanssaan enää vapaa-aikaani. Kuulemma olen erakko. Aha.

Mieheni ei myöskään ymmärrä miksi mulla ei ole insta ja facebook tilejä. Kuulemma ihan normaalia jakaa elämänsä siellä, mutta mä olen kuulemma outo kun en laita perhekuvia nettiin. Aha.

Samoin miehen mielestä pitäisi koko ajan kutsua meille muitakin vieraita. Pyytää ihmisiä meidän mökille, kotiin viikonloppuisin, mennä konserttiin kaveriperheiden kanssa ja koko ajan olla joidenkin muiden kanssa. Milloin voimme olla ihan vain keskenämme oman perheen kanssa?

Ja ikää meillä 45v eli en vaan ymmärrä tätä jatkuvaa ylisosiaalisuutta. Kaverit on kivoja, mutta tarvitsen myös omaa aikaa.

Ja naimisiin saakka ehditte ennen kuin huomasitten olevanne tässä suhteessa erilaisia! Meillä nuo asiat käsiteltiin jo seurusteluaikana.

Kyllä, ihmiset kuule muuttuvat vuosikymmenten aikana. Avioliittoa takana 20 v ja olin minäkin energinen ja sosiaalinen aiemmin. Ikä tekee tehtävänsä, ei sitä jaksa istua tässä iässä kolmen lapsen äitinä iltojaan baareissa, teattereissa, saunailloissa ja kissanristiäisissä  kaverijoukkojen kanssa.

Introversio/ekstroversio on persoonallisuuden piirre, joka ei juurikaan elämän aikana muutu. Minusta on oikeasti ihmeellistä, jos jo vuosien ajan olette joutuneet käymään keskusteluja siitä, pitäisikö kutsua vieraita ja pitäisikö olla some-tilejä vai voiko olla vain perheen kanssa.

Näiden luonteenpiirteiden kanssa pitää löytää balanssi. En minä mikään umpierakko ole, mutta en jaksa viettää KAIKKEA vapaa-aikaani kavereiden kanssa. Tarvitsen perheaikaa. Mies taas haluaa olla KOKO ajan kavereiden kanssa. Ja pahinta tässä on se, että mies syyllistää minua siitä, että en halua viettää KAIKKEA aikaa kavreiden kanssa. Eli "his way or no way" ja sekään ei ole minusta reilua.

Käytännön esimerkki: mies lupautui talkooavuksi henkilölle & tuon henkilön perheelle. Tuo henkilö on samassa firmassa töissä kuin mieheni, mutta eivät ole läheisiä työkavereita ja tietävät toisensa vain etäisesti. Nuo talkoot kestivät koko viikonlopun ja minä olin sen ajan yksin kotona lasten kanssa. Mies ei kysynyt edes minulta että voiko mennä talkoisiin ja voinko hoitaa lapsia viikonlopun. Kun nostin asian esille niin miehen kommentti oli "jostainhan hänen täytyy sitä sosiaalista seuraa saada". Aha - no olishan hänellä vaimo ja kolme lasta ja olishan me voitu mennä perheen kanssa mummolaan viikonlopuksi, tai olishan me  voitu mennä perheen kanssa mökille ja pyytää tuttuja sinne päiväksi saunomaan. Mutta ei, katoaa vaan himasta johonkin lähes tuntemattomien talkoisiin että saa sosiaalista seuraa. Ilmeisesti perhe ei ole hänelle sosiaalista seuraa. Kurja huomata 20v avioliiton ja 3 lapsen jälkeen että miehen menojalka vipattaa tuolla tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on avioliitto veitsenterällä just tämän vuoksi.

Mä en myöskään ymmärrä miksi koko ajan pitäisi olla ihmisten ilmoilla, sosiaalinen ja hyperaktiivinen harrastusrintamalla. Mun mies ei ymmärrä, miksi mä en pyydä mun työkavereita meille iltaisin ja viikonloppuisin istumaan iltaa. Yritän selittää, että työkaverini ovat ihan kivoja mutta mulle riittää että teen heidän kanssaan viitenä päivänä viikossa töitä 8h/päivä, en halua viettää heidän kanssaan enää vapaa-aikaani. Kuulemma olen erakko. Aha.

Mieheni ei myöskään ymmärrä miksi mulla ei ole insta ja facebook tilejä. Kuulemma ihan normaalia jakaa elämänsä siellä, mutta mä olen kuulemma outo kun en laita perhekuvia nettiin. Aha.

Samoin miehen mielestä pitäisi koko ajan kutsua meille muitakin vieraita. Pyytää ihmisiä meidän mökille, kotiin viikonloppuisin, mennä konserttiin kaveriperheiden kanssa ja koko ajan olla joidenkin muiden kanssa. Milloin voimme olla ihan vain keskenämme oman perheen kanssa?

Ja ikää meillä 45v eli en vaan ymmärrä tätä jatkuvaa ylisosiaalisuutta. Kaverit on kivoja, mutta tarvitsen myös omaa aikaa.

Ja naimisiin saakka ehditte ennen kuin huomasitten olevanne tässä suhteessa erilaisia! Meillä nuo asiat käsiteltiin jo seurusteluaikana.

Kyllä, ihmiset kuule muuttuvat vuosikymmenten aikana. Avioliittoa takana 20 v ja olin minäkin energinen ja sosiaalinen aiemmin. Ikä tekee tehtävänsä, ei sitä jaksa istua tässä iässä kolmen lapsen äitinä iltojaan baareissa, teattereissa, saunailloissa ja kissanristiäisissä  kaverijoukkojen kanssa.

Introversio/ekstroversio on persoonallisuuden piirre, joka ei juurikaan elämän aikana muutu. Minusta on oikeasti ihmeellistä, jos jo vuosien ajan olette joutuneet käymään keskusteluja siitä, pitäisikö kutsua vieraita ja pitäisikö olla some-tilejä vai voiko olla vain perheen kanssa.

Näiden luonteenpiirteiden kanssa pitää löytää balanssi. En minä mikään umpierakko ole, mutta en jaksa viettää KAIKKEA vapaa-aikaani kavereiden kanssa. Tarvitsen perheaikaa. Mies taas haluaa olla KOKO ajan kavereiden kanssa. Ja pahinta tässä on se, että mies syyllistää minua siitä, että en halua viettää KAIKKEA aikaa kavreiden kanssa. Eli "his way or no way" ja sekään ei ole minusta reilua.

Käytännön esimerkki: mies lupautui talkooavuksi henkilölle & tuon henkilön perheelle. Tuo henkilö on samassa firmassa töissä kuin mieheni, mutta eivät ole läheisiä työkavereita ja tietävät toisensa vain etäisesti. Nuo talkoot kestivät koko viikonlopun ja minä olin sen ajan yksin kotona lasten kanssa. Mies ei kysynyt edes minulta että voiko mennä talkoisiin ja voinko hoitaa lapsia viikonlopun. Kun nostin asian esille niin miehen kommentti oli "jostainhan hänen täytyy sitä sosiaalista seuraa saada". Aha - no olishan hänellä vaimo ja kolme lasta ja olishan me voitu mennä perheen kanssa mummolaan viikonlopuksi, tai olishan me  voitu mennä perheen kanssa mökille ja pyytää tuttuja sinne päiväksi saunomaan. Mutta ei, katoaa vaan himasta johonkin lähes tuntemattomien talkoisiin että saa sosiaalista seuraa. Ilmeisesti perhe ei ole hänelle sosiaalista seuraa. Kurja huomata 20v avioliiton ja 3 lapsen jälkeen että miehen menojalka vipattaa tuolla tapaa.

Eli kumpi sinulle oli ongelma, se että mies ei ollut viikonloppuna kotona vai se, että ette päässeet (miksi?) mummolaan viikonlopuksi? Meillä minä olen sosiaalisessa työssä ja siksi vapaa-ajalla en halua vieraita enkä vierailuille. Ei silti tulisi mieleenkään, etteikö puolisoni saisi mennä.

Olen pitänyt itseäni introverttinä, mutta loppujen lopuksi pystyn hyvin juttelemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa tilanteen vallitessa. Niinpä olen alkanut miettimään erityisesti näitä kommentteja lukiessani, että mitä pahaa on suoda hetki aikaa kanssaihmisille ja edes välittää siitä mitä toinen sanoo? Se, että suot toiselle hetken aikaasi voi luoda hyvää maailmaan. Jos vain eletään itsekeskeisesti omissa oloissamme ja ylenkatsotaan muita, se ei ainakaan maailmaa paremmaksi muuta.

Jos on väsynyt ja/tai stressaantunut, on ok olla omissa oloissaan. Ei kukaan pakota seuraneidiksi ventovieraille. Mutta välttäisin ylenkatsovaa ja välinpitämätöntä asennetta..

Sä et ilmeisesti näe mitään ristiriitaa lauseiden "jotkut viihtyvät omien seurassa" ja "ne jotka ei ptsty olee yksin kesken? Ethän sinäkään pysty olemaan yksin jos pitää luoda noin symbioottinen suhde siihen (perheeseen, ettet edes tajua siihen kuuluvien ihmisten olevan ihan erillisiä ihmisiä, eivätkä sinun jatkeesi. Kaikilla ei myöskään ole sitä perhettä, vaan ihmissuhteet haetaan oman kuplan ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen. Jotkut vain onneksi viihtyvät omien seurassa. Ne jotka eivät pysty olee yksin menevät sitten katselee ihmisiä. Mitä siitä saavatkaan sitten.