Lapseni on huono koulussa

No ei tuolla keskiarvolla vielä syrjäydy minnekään.

Riippuen siitä, mitkä ovat lapsesi vahvuudet, hän tulee innostaa niissä asioissa.

Kaikki eivät todellakaan ole lukuihimisiä. Jotkut haluavat mieluummin toimia ja tehdä asioita käsillään.

Ehkä lapsesi on juuri sellainen ihminen.

Kuitenkin sellainen perusosaaminen täytyy koulusta hankkia, ja kannattaa tsemapata lasta siihen paljon.

Jatko-opinnot ovat ja niiden valitseminen tulevat sitten myöhemmin.  Ja lukuaineissa kuten kielissä, ei tarvita mitään muuta kuin tiukkaa viitseliäisyyttä, eli lukea ja opetella asiat. Ei tarvi olla kympin tai ysin oppilas, vaan että hallitsee perusjutut eri aineissa.

Jos lapsesi on muuten kaikin puolin terve, ei lukihäiriötä tai muitakaan oppimista vaikeuttavia tai fyysisiä sairauksia, hän tulee pärjäämään yhteikunnassa ilman syrjäytymistä.  Aivan varmasti.

Minun peruskoulun päättötodistus oli 6,2.

Olen eläinlääkäri. Sanoisin ettei koulumenestys peruskoulussa kerro mistään muusta, kuin kiinnostuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Minun peruskoulun päättötodistus oli 6,2.

Olen eläinlääkäri. Sanoisin ettei koulumenestys peruskoulussa kerro mistään muusta, kuin kiinnostuksesta.

Joko olet ruotsinkielinen tai sitten suomi ei ollut vahvimpia aineitasi.

Vierailija kirjoitti:

Minun peruskoulun päättötodistus oli 6,2.

Olen eläinlääkäri. Sanoisin ettei koulumenestys peruskoulussa kerro mistään muusta, kuin kiinnostuksesta.

Minulla taisi olla peruskoulun päättötodistus kasin pintaa. Lukion päättärissä ei tainnut olla seiskakaan. Opiskelen kuitenkin yliopistossa sosiaalityötä. Ei ne huonot todistukset koko tulevaisuutta pilanneet. Nykyään tosin voi olla toista, kun koko ajan korostetaan todistusvalintaa enemmän.

Joo yksi tuttuni (joka kylläkin on amerikkalainen) kertoi, että hän oli opettajavanhemmilleen oikea murheen kryyni, hän ei esimerkiksi osannut vielä 9-vuotiaanakaan lukea sujuvasti. Sitten jotenkin, jossakin vaiheessa homma loksahti. Hän suoritti koulun mukavasti siinä missä muutkin ja suoritti korkeakoulututkinnon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun peruskoulun päättötodistus oli 6,2.

Olen eläinlääkäri. Sanoisin ettei koulumenestys peruskoulussa kerro mistään muusta, kuin kiinnostuksesta.

Joko olet ruotsinkielinen tai sitten suomi ei ollut vahvimpia aineitasi.

Joko olet kateellinen tai kateellinen idiootti.

Eikö olekin niin väärin, niin väärin, että vaikka osaa laittaa pilkun oikeaan paikkaan, voi olla totaalinen luuseri?

Tänne taas tulee nämä "mun keskiarvo oli 6.1 mutta nyt olen menestyvä yrittäjä/lääkäri/asianajaja multimiljonääri..."

7 keskiarvo on ihan hyvä eikä se maailmaa kaada. Tietenkin jos lapsi lukee ja ahkeroi mutta keskiarvo siltikin 7 niin sitten hieman ihmettelen. Lukeeko oikeasti vai sanooko vaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun peruskoulun päättötodistus oli 6,2.

Olen eläinlääkäri. Sanoisin ettei koulumenestys peruskoulussa kerro mistään muusta, kuin kiinnostuksesta.

Joko olet ruotsinkielinen tai sitten suomi ei ollut vahvimpia aineitasi.

Joko olet kateellinen tai kateellinen idiootti.

Eikö olekin niin väärin, niin väärin, että vaikka osaa laittaa pilkun oikeaan paikkaan, voi olla totaalinen luuseri?

Hetkinen, onpa erikoinen kypsyysaste.

Vierailija kirjoitti:

Tänne taas tulee nämä "mun keskiarvo oli 6.1 mutta nyt olen menestyvä yrittäjä/lääkäri/asianajaja multimiljonääri..."

Eikö olekin sietämätön ajatus, että jopa niillä, joilla ei ole parhaat eväät elämään ja menestykseen, voivat kuitenkin pärjätä hyvin elämässä?

4

Kannattaa jutella lapsen kanssa ja käydä ehkä yksityislääkärillä juttelemassa. Voi olla joku oppimishäiriö tai add tms. Jos lukemisesta huolimatta ei ole yli 9 todistus.

Itse asiassa siitä saattaa muodostua etu lapsellesi että hän saa kokea haastetta jo alkutaipaleella koulussa ja ennen kaikkea on ottanut haasteen vastaan. Tiedän lapsia joille koulun alkutaival on ollut turhauttavan helppoa ja se on kostautunut, kun ei ole ollut nöyryyttä alkaa tehdä työtä oppimisen eteen. Menestymisen elämässä ratkaisevat luonteenpiirteet vähintään yhtä suuressa määrin kuin akateeminen lahjakkuus. 

Mun miehen keskiarvo oli jotain 6,8 tms. yläasteelta päästessä. Ei ollut yhtään innokas koulun kävijä silloin. Kävi amiksen, meni töihin. Kolmikymppisenä innostui kouluttautumaan (duunarihommiin kyllästyneenä ja uralla etenemistä himoiten), hankki ensin amk-, sitten yamk-tutkinnot ja nyt on yliopistossa ja valmistuu kohta DI:ksi hyvin arvosanoin. ;) On hankkinut myös ammatillisen opettajan pätevyyden. On tosin jo nelikymppinen, mutta ei nuoruuden duunarivuodetkaan hukkaan menneet, ainakin ymmärtää nyt alaisiaan.

1. Hän ei ehkä ole hyvin älykäs. Normaaliälyisetkin joutuvat tekemään koulun eteen töitä.

2. Hänellä on todennäköisesti vähän huonot opiskelutaidot.

Näiden yhdistelmänä voi ajautua tilanteeseen, jossa tekee kovasti töitä, mutta mitään menestystä ei silti tule. Samaan aikaan joku toinen silmäilee asiat kerran läpi ja pärjää erinomaisesti.

Ykköseen ei voi vaikuttaa, älykkyys on sisäsyntyistä.

Kakkoseen voi vaikuttaa paljonkin.

Ite pääsin lukioon nipin napin 8 keskiarvolla mutta seiskan keskiarvolla ei välttämättä pääse. Ei nykyaikana lukioon edes kannata vältttämättä mennä ellei ole selkeä tulevaisuuden kuva ja päämäärätietoinen. Esim amiksen sähkölinja on todella kannattava verrattuna lukioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänne taas tulee nämä "mun keskiarvo oli 6.1 mutta nyt olen menestyvä yrittäjä/lääkäri/asianajaja multimiljonääri..."

Eikö olekin sietämätön ajatus, että jopa niillä, joilla ei ole parhaat eväät elämään ja menestykseen, voivat kuitenkin pärjätä hyvin elämässä?

4

Ei muuten, mutta kun about 99% niistä on valheita ja haaveilua.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa siitä saattaa muodostua etu lapsellesi että hän saa kokea haastetta jo alkutaipaleella koulussa ja ennen kaikkea on ottanut haasteen vastaan. Tiedän lapsia joille koulun alkutaival on ollut turhauttavan helppoa ja se on kostautunut, kun ei ole ollut nöyryyttä alkaa tehdä työtä oppimisen eteen. Menestymisen elämässä ratkaisevat luonteenpiirteet vähintään yhtä suuressa määrin kuin akateeminen lahjakkuus. 

Tää on totta. Itselleni koulu oli helppoa eikä tarvinut lukea päästäkseni eteenpäin yliopistoon asti. Olin ylimielinen ja pinnasin opinnoista ja nyt olen luuseri. Elämämkokemusta kyllä löytyy.

Minullakin peruskoulun keskiarvo oli jotain seiskan kasin puolesta välistä, vaikka mukamas opiskelin. Todellisuudessa tein aina vain ihan välttämättömän minimin ja yritin päästä kaikesta helpoimman kautta. En nähnyt tulevaisuutta, ei kiinnostanut, en ymmärtänyt että asiat pitäisi oikeasti tajuta ja oppia, ajatusmalli oli että kunhan vaan pääsen tehtävistä jotenkin läpi, ihan sama miten kunhan vaan menee jotenkin läpi niin se riittää. Jokaisen koulupäivän päällimmäinen agenda oli päästä koulupäivän jälkeen kotiin pelaa nintendoo ja läksyt tehtiin äkkiä hutaisemalla (ja sekin vain siksi koska oli "pakko", ei siksi että olisi kiinnostanut tai ollut halua oppia mitään), ja sitä sitten kutsuin opiskeluksi. Ysärillä sana "oppiminen" oli vähintäänkin "ihan homoa". Jos edes vähän olisin oikeasti panostanut, niin ysin keskiarvoon olisin päässyt heittämällä. Ei vaan kiinnostanut. Sama jatkui toisen asteen koulutuksessa ja duunarin hommiin tieni vei.

Vierailija kirjoitti:

Tänne taas tulee nämä "mun keskiarvo oli 6.1 mutta nyt olen menestyvä yrittäjä/lääkäri/asianajaja multimiljonääri..."

Yritä nyt ihan hirveästi miettiä ja pinnistää miksi juuri tähän ketjuun tulee huonosti ala- ja keskikoulussa pärjänneet ja silti hyvin menestyneet? Onhan se kivaa että elämäsi on ihmeellistä kaiken ihmettelyä, mutta meille muille aiheutat myötähäpeää ja sääliä.  

Vierailija kirjoitti:

Minullakin peruskoulun keskiarvo oli jotain seiskan kasin puolesta välistä, vaikka mukamas opiskelin. Todellisuudessa tein aina vain ihan välttämättömän minimin ja yritin päästä kaikesta helpoimman kautta. En nähnyt tulevaisuutta, ei kiinnostanut, en ymmärtänyt että asiat pitäisi oikeasti tajuta ja oppia, ajatusmalli oli että kunhan vaan pääsen tehtävistä jotenkin läpi, ihan sama miten kunhan vaan menee jotenkin läpi niin se riittää. Jokaisen koulupäivän päällimmäinen agenda oli päästä koulupäivän jälkeen kotiin pelaa nintendoo ja läksyt tehtiin äkkiä hutaisemalla (ja sekin vain siksi koska oli "pakko", ei siksi että olisi kiinnostanut tai ollut halua oppia mitään), ja sitä sitten kutsuin opiskeluksi. Ysärillä sana "oppiminen" oli vähintäänkin "ihan homoa". Jos edes vähän olisin oikeasti panostanut, niin ysin keskiarvoon olisin päässyt heittämällä. Ei vaan kiinnostanut. Sama jatkui toisen asteen koulutuksessa ja duunarin hommiin tieni vei.

Mulla oli samanlainen asenne, mutta uskon sen johtuneen vanhemmilta opitusta asenteesta. Heillä oli kanssa sellainen "hälläväliä" asenne mun opiskelujen suhteen, eli kunhan vain pääsin koulun läpi niin kaikki ok. Heillä ei mitään mielenkiintoa siihen, miten hyvin opin asioita tai menestyin koulussa. Puhumatta siitä, että mulla oli lapsena ihan oikeasti oppimisvaikeuksia ja vaikka jatkuvasti oli hankaluuksia läksyjen teossa, ei vanhemmat tehneet asialle mitään.

Harmikseni olen nähnyt samanlaisen hälläväliä asenteen muilla sukulaisilla ja sisaruksilla omia lapsia kohtaan. Ja pahaa tekee, kun nämä lapset sanoo, että "kun äitikin pääsi töihin/kouluun huonolla todistuksella niin kyllä määkin", vaikka esim todistuksien merkitys viimeisen 10 vuoden sisällä on kasvanut ihan järkyttävästi.