Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys, yksitoikkoisuus ja se ettei koskaan ole oikeeta syytä lähteä ulos muuta kun se ikuinen lenkkeily.
30.05.2020 |
Mä on heikentynyt kauheasti. Yksinäinen, sinkku ja työtön. Ei ole enää kauppaan ollut asiaa kun pieni määrä ruoka riittää mulle koko viikoksi, vaatteet eivät kulu, mitään ei tarvitse ostaa, mihinkään ei ole koskaan mitään asiaa, koneen kautta hoidan asioita.
Jos olisin vankilassa niin se ei millään tavalla erotuisi tästä.
Lenkkeilen joka päivä, välillä meen ihmisten viereen puistossa ja yritän saada kontaktia mutta tuloksetta, kuulostan aika creepiltä.
Ikä 28v, tämä elämä on nyt jo vuoden ollut poikkeuksellisen pysähtynyt. Pahinta on ettei minnekkään ole asiaa!
Kommentit (5)
Mitä harrastat? Ulkona on nyt hyvä sää, joten ota viltti ja mene sinne puistoon vaikka lukemaan. Tai lenkkireitin varrella istahda jollekkin penkille ja selaa AVta puhelimella. Minulla näkyy puisto ikkunasta ja silti menen sinne välillä istumaan. Saa vaihtelua sohvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita syksyllä joku jumppa, mikä on pari kertaa viikossa. Ryhmässä siis opastuksella jumpataan. Väkisinkin tulee juteltua ihmisille, ja ehkä sieltä löytyy ystäväkin, joka myös yksinäinen.
Toikin on sitä samaa yksitoikkoisuutta, olipa se lenkkeily, lukeminen. Kaipaan sitä että saan tuntea sen fiiliksen että on hengissä, on kontaktissa muiden ihmisten kanssa, että voi tunteita TUNTEA. Jotain iloista, jännittävää, hauskaa.
Kun vuosia elää tässä yksitoikkoisuudessa. Elämä on niin tyhjä kun ei koskaan tulee tilanteita missä voisi jotain tuntea. Paitsi yöllä kun kattoo Alaston Ase, tuhannetta kertaa ja nauraa Leslie Nielsenille.
Jos olet Facebookissa, niin Naistenhuoneella (toki myös, jos olet siis nainen) näkee joskus ilmoituksia, missä porukka hakee kaveriseuraa baariin/bileisiin/milloin mihinkin. Jopa ulkomaanreissulle. Kontakteja saadaakseen on itse oltava rohkea ja mahdollisesti noinkin "julkisesti" myöntää seuran tarpeensa. Usko pois, monet kärsivät ihan samasta. Hyvässä lykyssä voi löytyä jopa kokonainen porukka, joista jokainen kaipaa kaveria paikkakunnallasi. Vastaaviin olen törmännyt joskus jossain paikallisissa kirppisryhmissä myös.
Mustakin olisi kiva, jos olisi sellainen "kaveritinder". Muutin vuosi sitten uudelle paikkakunnalle ja ystäviä asuu noin tunnin ajomatkan päässä. Kaipaisin silti joskus seuraa vaikka iltalenkille koiran kanssa ilman että tapaamista pitäisi suunnitella kauan.
Ikävä kuulla. Yksinäisiä on ihan liian paljon.
Minullakaan ei ole hirveästi syitä lähteä kotoa, mutta harrastan valokuvausta. Sen varjolla tulee sitten mielellään mentyä erilaisiin paikkoihin ja oikein kunnolla tarkkailemaan ympäristöä. Vaikka aika usein tulee kierrettyä samojakin polkuja, niin vuodenajat tuovat kuitenkin siihen vaihtelua.
Lähetän sinulle hyviä ajatuksia.