Seurusteletteko 2-3-vuotiaidenne kanssa koko ajan?

Ihmettelen sinun asennettasi, että lapsen kanssa pitää seurustella suurimman osan ajasta.

Minä teen päivän aikana kotitöitä ja siinä ohessa kommentoin lasten leikkejä tai juttuja. Harvoin leikin heidän kanssan tai ihan varta vasten seurustelen.



Ja kyllä 2-3 -vuotias osaa jo leikkiä muiden kanssa ilman aikuisen jatkuvaa vahtimista!

onneks meillä on sisaruksista seuraa toisilleen, ei ole normaalia että vanhemmat koko ajan seurustelee, leikkii ja keksii lapselle tekemistä. missä ihmeen välissä ihan normaaleja, jokapäiväisiä kotiaskareita sit tehtäis?!

ja kyllä, tuon ikäinen osaa jo leikkiä keskenään toisten kanssa - ainakin hetken. Mutta kyllä käyn välillä katsomassa, mitä ovat keksineet, onko tullut riitaa tms. Tarkoitan äitejä, jotka juoruavat kahvipöydässä ja pienet lapset ovat tyyliin heitteillä kun he eivät ehdi ollenkaan antaa huomiota. Kun on tiskit tiskattu ja pyykit viikattu, aletaan vimmatusti kutoa tms ja lapsi on edelleen vailla huomiota. Lasta pidetään kiusankappaleena jos kehtaa vaatia huomiota.

huomioida 3-vuotiasta lasta myöskin kotiaskareiden lomassa ja otan hänet niihin mukaan - aina ei tarvitse edes kysyä, haluaako hän otulla auttamaan, vaan kun hän näkee minun esi. tyhjentävän astianpesukonetta, niin poika tulee auttamaan.



välillä lapsi taas leikkii yksin, jolloin itselläni on aikaa vaikka istahtaa alas. toisinaan taas istumme hänen huoneessa laikkimässä. eilen korjailin huonekaluja ja poika auttoin sen aikaan kun jaksoi touhuun keskittyä. sitten keksimme hänelle muuta tekemistä, jota hän pystyi tekemään minun jatkaessa korjailua.



eli pyrin huomioimaan lasta arjen pyösteissä, vaikka omat hommat siitä vähän pitkittyisi. en itsekään ymmärrä niitä. jotka "potkivat" lapset pois jaloista..

aivan. kyllä tietenkin lapset meilläkin ovat läsnä arjessa koko ajan ja seurailen omian hommieni lomassa mitä tekevät mutta se, että koko ajan olisin mukana leikeissä ja keksisin tekemistä / seurustelisin heidän kanssaan ei ainakaan meillä kuulu toimenkuvaani.

Ooko sä ihan täysjärkinen vai käytkö vaan vittuilemassa täällä!!

Jos äiti tiskaa, niin isä leikkii 2-vuotiaan kanssa sen aikaa. Sitäpaitsi 2-vuotias on niin pieni että haluaa olla vielä monta tuntia päivässä äidin sylissä.

ai olette molemmat kotona päivät pitkät? sepä hyvä, mutta lapselle ei ehkä ole hyväks tottua siihen et mitään ei voida tehdä hänen läsnäollessaan.

Ja oikeasti, eikö sinulla ap kuulo pelaa?

Itselläni on 3 lasta ja kuuntelen koko_ajan mitä he touhuavat. Ei minun tarvitse mennä tarkastamaan vähän väliä missä kukakin on mitä 3-vuotias tekee, kuulen kyllä koko ajan mitäs missäkin tapahtuu.



Lapselle aikamoinen karhunpalvelus jos opettaa siihen, että saa vanhemman jakamattoman huomion koko hereilläoloajan. Lapsen on opittava leikkimään myös yksin ja sietämään se, että vanhemmilla on muutakin tekemistä.

Ja minäkin käytän kyllä kuuloani, kyllä kuulen jos riitaa tulee ja siihen sitten puutun. Välillä jos menee oikeen riitelyks sitten saatan ohjata heidät muihin leikkeihin, muuten kyllä ihan itse päättävät mitä leikkiivät. Ja kyllä se lapsi osaa itse tulla kertomaan jos tulee riitaa, ei sitä tarttee jatkuvasti vahdata.

Jos lapsi tulee kesken leikkien mun luo ja tahtoo syliin niin tottakait otan syliin ellei joku akuutti esim. kastikkeen teko ole just kesken.



Liiallinen höösääminen ei ole hyväksi kellekään. Serkkuni lapsi ei osannut vielä 8 vuotiaanakaan leikkiä itsekseen kun aina oli ollut aikuinen leikeissä mukana.

tähänkin ohjeeksi hyvin.



Hyväksi ei ole se, että koko ajan lapsen kanssa leikitään ja että aikuinen on joku viihdeautomaatti.



Hyväksi ei ole myöskään se, kun muutamat tässäkin jo kirjoittavat tyyliin, "ettei lasten kanssa leikkiminen kuulu toimnekuvaani". Totta kai lapsen, kaiken ikäisten, kanssa pitää tehdä asioita yhdessä. Nimenomaan niitä asioita, joita lapsi haluaa. Tämä osoittaa arvostusta lasta ja hänelle tärkeitä asioita kohtaan ja kohottaa lapsen itsetuntoa.

luojalle kiitos, meillä on kaksi lasta, 5v ja 3v, jotka leikkivät paljon kaksin. Olen kuulo/näköetäiyydellä, mutten todellakaan kulje lapsen perässä. Samoin, kun olemme kylässä, lapset saavat puuhailla omiaan edelleen kuulo/näköetäitäisyydellä. ehdin tosi hyvn siivoamaan, mikäli vaan haluan, otan siihen lapset mukaan heilumaan rättien ja moppien kanssa

on yksi poika 2,5v eli ei sisarruksia. meillä kyllä jompikumpi leikkii ja touhuaa pojan kanssa melkein koko ajan, ennen nukkumaan menoa poika kyllä yksinään leikkii kunnes viedään nukkumaan,mutta minä kyllä mielellään leikin ja olen pojan kanssa,välillä toki tuntuu että kun leikkisi enemmän yksin mutta en näe siinä mitään ongelmaa että saan olla poikani kanssa. hoidossa kyllä saa leikkiä muitten lasten kanssa ja sitten kun käymme kylässä annan kyllä leikkiä toisten lasten kanssa aivan rauhassa ja nautin siitä kun saan jutella ja juoda kahvini rauhassa,kyllä sen sit kuulee jos heille tulee riitaa ym.



minusta se vähän niinkuin kuuluukin vanhemman rooliin olla ja viettää lasten kanssa aikaa,en toki tarkoita että KOKO AJAN pitäisi olla.

Saivarrellaan määreillä ja tahallaan käsitetään toisen sanomiset väärin... Mitä sitten on olla lasten kanssa "koko ajan" tai "ei ollenkaan", paitsi sula mahdottomuus. Ensimmäinen ei onnistu oikeasti keneltäkään, ja toisen vaihtoehdon lapset otettaisiin kohtuunopeasti sossun tarkkailuun! :D



No joo, mutta minä olen äitinä varmaan lähempänä tuota ap:n kauhistelemaa tyyppiä. Olen kotiäitinä ja kotikissana lasten kanssa usein parikin viikkoa putkeen. Toisaalta olen ihminen, jonka tarvitsee tehdä myös aikuisten asioita, en olisi kovin hyvä äiti, jos en ottaisi myös omaa aikaa.



Tämän ristiriidan olen ratkaissut niin, että meillä lapset oppivat heti pienestä pitäen leikkimään itsekseenkin. Samaten silloin harvoin, kun päästään kaveriperheeseen käymään, en kuluta aikaani lasten kanssa touhuamiseen, vaan kaverini kanssa juoruamiseen! Mun on hyvin vaikea nähdä tässä mitään pahaa, sillä tällä tavoin lapseni oppivat luovuutta, oma-aloitteisuutta sekä toisten ihmisten huomioonottamista ja kunnioittamista (myös äitinsä).



Mistään heitteillejätöstä ei ole kysymys (naurattaa koko ajatus!), koska vuorokauden tunteihin mahtuu riittävästi myös niitä sylittely-, jutustelu- ja leikkihetkiä. Lasten riitoihin puutun ja menen katsomaan, jos epäilyttää, että tekevät jotain koiruuksia. Olen koko ajan lasten saatavissa, ja vastaan kun kysytään. Mutta sanon kyllä tiukasti poistumiskäskyn, jos tulevat mun jalkoihini pyörimään, kun keittiössä rasva roiskuu ja veitset heiluu. ;)

Eihän vanhemman tehtävä ole olla lapsen leikittäjä. Ei tarvitse itse ruveta lapseksi. Vanhempi mahdollistaa ja antaa tilaa lapsen leikille. Mä en juuri koskaan leiki lasten kanssa paitsi jos tarvitaan johonkin rooliin lasten leikissä. Vanhemman roolina on olla kannustaja ja ihastelija. Toki vanhempi voi antaa vihjeitä ja ideoita, mutta lapsi on se joka leikkii.



Sen sijaan mä kyllä luen ja pelaan lasten kanssa.



Jos vanhempi koko ajan päsmäröi lapsen leikkiä, niin siinä tosiaan käy niin, että lapsi leikkii vain vanhemman haluamia leikkiä ja vanhemman haluamalla tavalla.





Ja kuinka isoissa taloissa te asutte, jos ette kuule viereiseen huoneen jos lapsilla tulee riitaa?

ja perheen äiti meni lastenhuoneeseen lasten mukana.

Jäi sinne vahtimaan lasten leikkiä.

Arvaatka olisiko tehnyt mieli sanoa, että kiitti kun kävitte ja moi...



Jos ei pysty olemaan lapsistaan erossa edes sen aikaa kun on kylässä tai omassa kotona on vieraita niin kannattaisi katsoa peiliin. Lapsi ei kuole vaikka äiti poistuisikin siitä viereltä tekemään aikuisten juttuja tai seurustelemaan ystäviensä kanssa.

on nimenomaan huolehtia lastensa turvallisuudesta. Totta kai leikin lasteni kanssa. Olisihan se ihan kauheaa, jos omat vanhemmat eivät sen vertaa välittäisi, etteivät jakaisi lapselle tärkeitä asioita. Jos se tarkoittaa autoleikkiä tai nukenhoitamista, niin kyllä jokaisen aikuisen olisi mentävä mukaan lapsensa leikkeihin vaikka se joskus voi ollkin puuduttavaa. Mun mielestä on erittäin itsekästä todeta, ettei äidin tehtävänä ole leikkiä lastensa kanssa. On hyvä että lapsi viihtyy myös itse, mutta jotain rajaa tähänkin. Kyllä minäkin kylässä menen lastenhuoneeseen leikkimään. Tämä toki riippuu paljon myös lasten iästä (omat lapset alle 3 v.), mut mielestäni on tosi ahdistavaa, kun joissain kyläpaikoissa oletetaan, että lapset leikkii yksin yläkerrassa ja vanhemmat seurustelevat alakerrassa. En mä voi jättää tuonikäisiä ilman valvontaa. Vaikka ois isommistakin lapsista kyse, niin onhan se mukavaa ja kohteliasta huomioida myös perheen lapset ja kysellä myös heidän kuulumisiaan ainakin hetken aikaa.

mitä lapset toisessa huoneessa tekevät, jos itse olen esim. keittiössä laittamassa ruokaa. Ja korvat on koko ajan höröllään, koska silloin kun tulee hiljainen hetki, niin tapahtuu usein jotain ei toivottua.



En siis koko ajan seurustele lasten kanssa, mutta jatkuvasti kuuntelen ja käyn tarkistamassa, mitä lapset puuhaa. Lasten kanssa sitten leikin erikseen, tai sitten samalla kun jotain muuta puuhaan. Meillä siis lapset 1- ja 3-vuotiaita.

Teemme lähes kaiken yhdessä. Lapsi tykkää hirveästi kun saa olla apulaisena. :) Yleensä tosiaan on kanssani laittamassa pyykkejä yms. mutta pikku kakkosen aikaan ei välttämättä malta tulla... En ole koko ajan on lapsessa kiinni, mutta hän viihtyy yleensä samassa huoneessa. Jos lapsi menee toiseen huoneeseen ja aikoo tehdä jotain kiellettyä niin haen tietysti pois.

leikin lapsen kanssa päivän aikana tai pelaillaan ja piirrellään.. lapsi 3.v on todella innokas auttaja keittiössä, siivouksess, pyykkihommissa ja otan hänet ilo mielin avuksi. Sitten perheestä löytyy myös pini vauva jolle täytyy myös löytyä aikaa..

Välillä tuntuu että huhuh.. esikoinen käy muutaman kerran viikossa tarhassa leikkimässä kavereiden kanssa. silloin pyhitän aikaani vauvalle. kun taas esikoinen tulee tarhasta kotiin on hänen vuoronsa olla etusijalla. näin meillä toimii oikeen hyvin. ja kaikki on tyytyväisiä :))