En laita enää yhtään euroa mihinkään työpaikan keräykseen.

Mistä aiheesta olisi ollut muistaminen?

Vierailija kirjoitti:

Mistä aiheesta olisi ollut muistaminen?

En kerro, etten paljastu, mutta AINA on vastaavassa tilanteessa rahat täällä kerätty. Vuosikausia. Olen osallistunut itseäni hyvätuloisempien keräyksiin mut nyt riitti. Oikeesti v*****aa. Ei sen rahan takia vaan peraatteen.

Ite en ole osallistunut noihin keräyksiin koskaan. Ja kiellän kaikki itseeni liittyvät kolehtikerjuut.

On kyllä inhottavaa. Tyhmiä työkavereita sulla.

Jos tullaan kyselemään seuraavalla kerjuureissulla, niin voit sanoa ettei suakaan muistettu, miksi huomioisit muita.

Minä osallistuin aina työkavereiden (50, 60) synttärilahjaan jne. Kun lähdin pois niin mulle ei annettu läksiäislahjaksi edes korttia. Työnantaja antoi 29v. palveluksesta kukan.

Niin turhia keräyksiä ainakin yhtään isommissa firmoissa. Käytännössä lähes koko ajan joku keräys menossa. On syntymäpäivää, hääpäivää, ristiäisiä yms.

On johtanut siihen, etteivät ihmiset enää edes jaksa laittaa kortteihin nimikirjoitusta, kun tympäännyttää.

Läksiäiset ok, muun voisi siirtää yksityiselämän puolelle.

Niinpä.

Joo. Mä olen 20 vuotta tehnyt pätkätöitä eri paikoissa ja aina niitä keräyksiä on. Jos saa osallistua itse valitsemallaan pienellä summalla, voin osallistua. Isompia summia en koskaan laita. 

Olen saanut lähtiessäni usein kukkia ja kortin, joihin lienee mennyt muilta (työpaikan koosta riippuen) jokunen euro per naama. Kivaahan se siis on puolin ja toisin pikkusummilla muistaa. Mutta isoa summaa en laita siihen, että pitäisi ostaa jollekin 1/2 vuotta minun kanssa töitä tehneelle, mutta 30 vuotta talossa töissä olleelle eläkkeellejäämislahja. Ymmärrän kyllä, jos pitkään talossa olleet niin tekee.

Minusta oli ikävintä se, kun sai yt:ssä potkut, niin kukaan ei järjestänyt mitään - ei edes kahvituokiota lähtevälle. Yleensä kun joku lähtee työpaikalta jonnekin niin pidetään läksiäiset kakkuineen ja lahjoineen. Yt:t on muutenkin ikävä paikka, mutta ikävämmäksi sen tekee vielä se, että tunnet itsesi myös niiden läheisten työkavereiden hylkäämäksi.

Tein itse saman päätkösen jo 2005. Olen lapsesta asti antanut rahaa erinäisiin ulkomaakeräyksiin, ja MIKÄÄN ei muutu. Ei sitten millään. Sitten vielä paljastui, että monen keräyksen rahat menivät sotapäälliköille ja bisneksiin, kiitti riitti.

Yksikään itkevä lapsi ei enää vaikuta. Jossain vaiheessa ihmisten on otettava itse vastuu itsestään.

Ei niihin ole pakko osallistua. Minä en osallistu kuten en myöskään mihinkään "piristäviin" yhteisiin kahvihetkiin. Huh huh, ei jaksa kuunnella tyhjänpäiväistä lätinää ja olla rakentamassa ,muka, jotain kivaa yhteishenkeä. Siis aivan perseestä koko touhu !