Kiitos kun olit. Kuka luo sinulle toivoa tulevaan?

Yksi J. ❤️

Varmaan ottaisin itseltäni hengen, mutta kissani tarvitsee minua. 

Ei kukaan.

Eikä niitä hyviä asioita ole odotettavissa.

Joskus mietin itsekin että jos sitä olisi itse jonkun jäljen jättänyt toiseen ihmiseen, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän epäilen.

Ihan yksin kun on, eikä kukaan piittaa.

Ei kukaan. Ei kavereita eikä ystäviä, masentavaa tämä kesäaika, pidän muuten kesästä, mutta surettaa ulkona kun näkee paljon iloisia ihmisiä kavereiden kanssa ja itse on yksin.

Up

Mun nuorempi lapsi on luonteeltaan tosi positiivinen ja iloinen ja toiset huomioiva. Joten hän.

Kristus

Mieheni. Huomioi, kehuu, on positiivinen oikeastaan kaiken suhteen.

Lapset, meistä on erityisesti viime aikoina hitsautunut hyvin tiivis perhe, jossa on hyvä olla.

On yksi joka tietää antavansa minulle toivoa. Hän saa sitä uskostaan. Luulen ja toivon, että voin jakaa saamastani toivosta muille, ja siihen pyrinkin nykyään.

Oli ilo auttaa  <3

Mitähän ne hyvät asiat mahtavat olla mitä on tiedossa?

Lukioaikainen ystäväni, joka ei ole enää täällä. Olimme molemmat koulukiusattuja, mutta olimme reagoineet siihen ihan eri tavoin. Minä olin vetäytynyt siilipuolustukseen ja katkeroitunut, hän puolestaan oli pysynyt lämpimänä ja uskalsi elää, vaikka saikin huutelua osakseen. Hän todella noudatti ohjeita "älä koskaan päästä irti unelmistasi" ja "älä odota täydellistä hetkeä, vaan tee hetkestä täydellinen."

Hän sairastui ja kuoli nuorena. Se tuntuu edelleen niin suurelta vääryydeltä, että sitä on vaikea käsittää. Eihän maailma olekaan reilu, mutta joskus se on aivan poikkeuksellisen epäreilu.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan. Ei kavereita eikä ystäviä, masentavaa tämä kesäaika, pidän muuten kesästä, mutta surettaa ulkona kun näkee paljon iloisia ihmisiä kavereiden kanssa ja itse on yksin.

Kuin oma viestini. Itseä masentaa vielä entisestään työttömyys ja se etten pääse millään opiskelemaan. Tuntuu, ettei minusta ole enää mihinkään ja olen jo nuorena pudonnut kyydistä. Ihmisistä hyvin ikäviä kokemuksia ja minuakin on kiusattu paljon. Tuntuu etten pärjää enää elämässä ja jäisinkin mieluusti tänne metsään asumaan erakkona jos vaan voisin. Samalla kaipaan ihmisiä paljon ja välillä tulee sellainen kamala epätodellinen olo kuin minua ei olisi olemassakaan. Näitä tuntemuksia on ollut jo yläkoulusta lähtien. Samalla yksinäisyys on surullinenkin asia ja elämästä on hävinnyt ilo. Kuitenkin olen sellainen ihminen joka yrittää löytää silti niitä hyviä ajatuksia, mutta elämässä ei tavallaan mitään suuntaa enää.

Viime aikoina esimerkiksi täällä oleva biisiraati ketju piristi ja oli mukavaa, että edes joku oli tykännyt sinne laittamistani biiseistä. Muutenkin täällä, kun lukee joidenkin viestejä niin tulee ajatus, että olisi mukavaa tavata juuri tuo ihminen. Minulla oli aiemmin myös pari  ulkomaalaista nettikaveria, jotka aina jaksoivat sanoa, että pidän sinusta ja olet mukava sekä seurassasi on kiva olla. Ne sanat ovat mielessäni usein ja samalla ajattelen, että kumpa heidän elämänsä menisi hyvin ja pärjäisivät. Samalla sekin surullinen asia etten enää ole yhteyksissä heihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan. Ei kavereita eikä ystäviä, masentavaa tämä kesäaika, pidän muuten kesästä, mutta surettaa ulkona kun näkee paljon iloisia ihmisiä kavereiden kanssa ja itse on yksin.

Kuin oma viestini. Itseä masentaa vielä entisestään työttömyys ja se etten pääse millään opiskelemaan. Tuntuu, ettei minusta ole enää mihinkään ja olen jo nuorena pudonnut kyydistä. Ihmisistä hyvin ikäviä kokemuksia ja minuakin on kiusattu paljon. Tuntuu etten pärjää enää elämässä ja jäisinkin mieluusti tänne metsään asumaan erakkona jos vaan voisin. Samalla kaipaan ihmisiä paljon ja välillä tulee sellainen kamala epätodellinen olo kuin minua ei olisi olemassakaan. Näitä tuntemuksia on ollut jo yläkoulusta lähtien. Samalla yksinäisyys on surullinenkin asia ja elämästä on hävinnyt ilo. Kuitenkin olen sellainen ihminen joka yrittää löytää silti niitä hyviä ajatuksia, mutta elämässä ei tavallaan mitään suuntaa enää.

Viime aikoina esimerkiksi täällä oleva biisiraati ketju piristi ja oli mukavaa, että edes joku oli tykännyt sinne laittamistani biiseistä. Muutenkin täällä, kun lukee joidenkin viestejä niin tulee ajatus, että olisi mukavaa tavata juuri tuo ihminen. Minulla oli aiemmin myös pari  ulkomaalaista nettikaveria, jotka aina jaksoivat sanoa, että pidän sinusta ja olet mukava sekä seurassasi on kiva olla. Ne sanat ovat mielessäni usein ja samalla ajattelen, että kumpa heidän elämänsä menisi hyvin ja pärjäisivät. Samalla sekin surullinen asia etten enää ole yhteyksissä heihin.

<3

Vierailija kirjoitti:

Oli ilo auttaa  <3

Mitähän ne hyvät asiat mahtavat olla mitä on tiedossa?

Vain haaveita. Kulki palan matkaa mukana ja sai pelkällä olemuksellaan toiveikkaaksi. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ilo auttaa  <3

Mitähän ne hyvät asiat mahtavat olla mitä on tiedossa?

Vain haaveita. Kulki palan matkaa mukana ja sai pelkällä olemuksellaan toiveikkaaksi. -ap

Inspirationaalinen ihminen on aina hyväksi silloin kun ei ajattele, että ko. henkilöstä tulee itselle pysyvästi kantava voima. Joskus voi olla niin, että kun tutustuu niin huomaa, että on vain itse tulkinnut toisen olevan jotain mitä hän ei sitten olekaan.

Up