Tuntuu, ettei elämässä ole enää toivoa
Olen jaksanut kolme vuotta yirttää, uskoa parempaan huomiseen, mutta jatkuvasti elämä vaan heittää kasvoilleni pelkkää p***aa.
Erosin miehestäni kolme vuotta sitten, mies petti ja meni toisen naisen kanssa yhteen. Pian saivat lapsenkin.
Minä jäin lapsien kanssa yksin.
Olen tehnyt hulluna töitä. Tuntuu, etten mitään muuta ole tehnytkään. Olin työtön silloin, kun erottiin. Eron jälkeen olen saanut muutaman osa-aikaisen työn, mutta ne ovat olleet sijaisuuksia ja loppuneet siinä vaiheessa kun entinen työntekijä on tullut takaisin.
Minusta tuntuu, että keplaan vain sijaiseksi, paremman puutteessa.
Olen hakenut opiskelemaan. Viime vuonna hain, mutta minua ei valittu. Tänä vuonna hain myös, mutta pääsykokeet menivät huonosti kovasta työstä huolimatta, enkä usko pääseväni sisälle.
Korona-aika on ollut erityisen rankka. Olen hoitanut lasten etäkoulun yksin, tehnyt siinä sivussa töitä ja lukenut kaikki vapaa-ajat pääsykokeisiin.
Tuntuu, että kaikki valuu hukkaan, mitä tahansa teen.
Tähän asti olen jaksanut uskoa parempaan huomiseen, mutta pikku hiljaa toivo alkaa hiipua. En näe, että tällä elämällä on minulle mitään tarjtottavaa. Vaikka kuinka ponnistelisin ja tekisin töitä, olen tuomittu epäonnistumaan. En pääse opiskelemaan, jatkuva huoli tulevaisuudesta, jatkuvat rahaongelmat, lyhyet työsuhteet...
En vaan jaksa enää.
Olen tehnyt niin paljon lasteni, työn ja pääsykokeiden eteen, mutta mistään ei tule kiitosta.
Tunnen itseni päivä päivältä masentuneemmaksi ja haluaisin vaan pois.
Kommentit (16)
Tunnen samoin. Vihonviimeinen kommentti on elämässäni, että kyllä se siitä. Pyysin ja anelin ihan itkien apua ja aina, ihan aina vastaus oli: ”Kyllä se siitä.” En edes ymmärrä mitä tuo pitää sisällään. Kyllä se siitä. Jaksat, jaksat ja jaksat vaan. Kyllä se siitä, vaikka voimat loppuivat vuosia sitten.
Kun tuhlaat elämäsi kallisarvoisia minuutteja valittamiseen, joku vetää viimeisen henkäyksensä.
Ole kiitollinen ja lopeta ruikutus. Nauti enemmän, valita vähemmän. Naura enemmän, stressaa vähemmän. Vihaa vähemmän ja arvosta enemmän toisia.
Aina on toivoa ! Ei se elämä mene monella muullakaan käsikirjoituksen mukaan. Kellekään ei anneta enempää mitä ei jaksaisi. Pakko se on vaan mennä eteenpäin koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole !
Vierailija kirjoitti:
Kun tuhlaat elämäsi kallisarvoisia minuutteja valittamiseen, joku vetää viimeisen henkäyksensä.
Ole kiitollinen ja lopeta ruikutus. Nauti enemmän, valita vähemmän. Naura enemmän, stressaa vähemmän. Vihaa vähemmän ja arvosta enemmän toisia.
sua ei oo ainakaan auettu, sen näkee sun kovasydämisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Aina on toivoa ! Ei se elämä mene monella muullakaan käsikirjoituksen mukaan. Kellekään ei anneta enempää mitä ei jaksaisi. Pakko se on vaan mennä eteenpäin koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole !
Minkä takia sitten jotkut tekee itsarin? Eikös se ole merkki, että jollekin on annettu vähän liikaa kantaakseen.
Ihmiset, jotka ovat hyvästä perheestä, joita on lapsesta asti rakastettu ja tuettu ja autettu kouunkäynnissä eivät tajua, että jotkut lähtevät aivan toisisista lähtökohdista. Jotkut joutuvt auttamaan itse itseään, kasvattamaan itsensä, olevaan itsensä vanhempia.
Turha odottaa, että nämä kultalusikka suussa syntyneet ymmärtäisivät mitään.
Vierailija kirjoitti:
Toivoa ei ole.
Toivoa on niin kauan kuin on elämää. En jättäisi tuon opiskelupaikan saamisen varaan omaa arvonani. Lapset rakastavat äitiään no lähtee what. Ao on masentunut kliinisesti, nyt jotain a-apua tuohon ja äkkiä.
Kiitos lapsistasi työstäsi kaikesta miten paljon olet tehnyt!
Te isänmaan toivot,äidit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on toivoa ! Ei se elämä mene monella omuullakaan käsikirjoituksen mukaan. Kellekään ei anneta enempää mitä ei jaksaisi. Pakko se on vaan mennä eteenpäin koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole !
Minkä takia sitten jotkut tekee itsarin? Eikös se ole merkki, että jollekin on annettu vähän liikaa kantaakseen.
Apua ei aina saa ajoissa tai tarpeeksi. Ongelmat kroonistuvat. Suomesta puuttuu auttamisen ja aidon välittämisen kulttuuri. Kyllä nämä ovat monen toivoa syömässä. Itse olin vuosikymmeniä henkisesti sairas mutta lopulta terapia nosti minut suosta. Se että joku kuuntelee arvostelematta on todella tärkeää.
Hoida lapset ja heidän asiansa, kiitos tulee aikanaan. Sinun ei tarvitse revetä kaikkeen, riittää kun selviydyt. Olet ollut todella vahva tähän asti. Onko sinulla ystäviä tai läheisiä jotka tukisivat ja joille voit puhua?
Älä masennu. Jos hyvin käy niin eihän tässä ole luvassa kurjuutta kuin 10-15 vuodeksi, kiitos koronahysteerikkojen.
Tuhansien vuosien takaa,kuningas Daavidin kärsivän rukous psalmi 38.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka ovat hyvästä perheestä, joita on lapsesta asti rakastettu ja tuettu ja autettu kouunkäynnissä eivät tajua, että jotkut lähtevät aivan toisisista lähtökohdista. Jotkut joutuvt auttamaan itse itseään, kasvattamaan itsensä, olevaan itsensä vanhempia.
Turha odottaa, että nämä kultalusikka suussa syntyneet ymmärtäisivät mitään.
Mistä sä päättelit, ettei aloittajaa ole rakastettu ja tuettu? En mä ainakaan saanut aloituksesta sellaista käsitystä, että aloittaja olisi lähtöisin huonosta perheestä.
On toivoa vaikkei asiat menisi niinkuin itse toivoo. Vaikkei saisi työ- tai opiskelupaikkaa minkä haluaisi ja tarvitsisi, niin työttömänäkin tulee toimeen vaikka on raskaampaa. On eri asia että ei ole toivoa kuin että on vaikeampaa kuin olisi toisenlaisissa olosuhteissa. Sulla on lapset ja työttömyystuki ja oot tehnyt parhaasi niin se riittää. Tulevaisuudesta ei tiedä, voi olla että se on yhtä vaikeaa tai voi olla että saatkin pysyvän työn tai opiskelupaikan ja elämä helpottuu. Joka tapauksessa on asioita mitkä on hyvin ja niihin kannattaa keskittyä sen lisäksi mitä oot tehnytkin että pyrkii samalla muuttamaan asioita mitkä ei niin hyvin nyt ole. Mieti vaikka tästä päivästä tai elämästä kymmenen tai edes kolme hyvää asiaa, asiaa jotka on hyvin nyt?
Ei täälläkään