Miksi nykyää ei osata olla huolissaan ihmisistä varsinkin läheisistä ja lähipiirin ihmisistä?
Jos nähdään että toinen ihminen on tyylin kuihtumassa silmissä pois tai hänestä ei ole enää kulunut mitään, tai someen alkaa tulemaan outoja/negativisia päivityksiä?
Minulla heti herää hälytysmerkki ja kyselisin että mitä kuuluu.
Kommentit (13)
Surullinen ilmiö. Ehkä kaikki onnistumiset ja positiivisuushype on tehnyt tehtävänsä ja ihmiset ovat alkaneet ummistaa silmänsä realismille.
Miksi et kerro läheisillesi suoraan pahasta olostasi?
Coronan aikana mennyt h emmetin armottomaksi tää homma. Kun haihtuu pois eikä ketään kiinnosta niin huomaa ettei ole edes ajatuksen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et kerro läheisillesi suoraan pahasta olostasi?
Ei ne ole halunnut kuulla.
Jos ne eivät vaan yksinkertaisesti välitä.
Vierailija kirjoitti:
Coronan aikana mennyt h emmetin armottomaksi tää homma. Kun haihtuu pois eikä ketään kiinnosta niin huomaa ettei ole edes ajatuksen arvoinen.
Ehkä muillakin ihmisillä on stressaava, vaikea tilanne. Kaikki eivät jaksa nyt keskittyä sinun ongelmiisi. Teetkö itse jotakin muiden tai edes itsesi hyväksi?
Totta. Mun lapsuuden perhe käänsi selkänsä mulle, vaikka mua kohtaan tehtiin todella iso rikos.
Huomenna on syntymäpäiväni, täytän 40. Lopetan matkani täällä samaan päivään, kuin tänne tulin vuosikymmeniä sitten. Kävin eilen katsomassa paikan.
Pahuus jyllää. Hymyilyttää. Pääsen vihdoin pois.
Terapiarahoja heille jää noin 240 000€, joten eiköhän se riitä. Tuskin niitä edes tarvitsevat, sillä olisivat osoittaneet välittämisensä, jos minulla olisi väliä.
Niinpä, jos kumppani lähtee uuden kanssa, jotkut tyypit kehoittavat "ottamaan itsensä niskasta kiinni" ja ryhtyä ystäväksi exän ja sen uuden kanssa (jotta näillä sivullisilla itsellä olisi helpompaa). On minulla muuta tekemistä kuin tehdä joiden sivullisten elämästä helpompaa kun olen itse pohjamudissa, enkä usein jaksanut nousta sängystä aamulla, opiskelutkin menivät ihan päin p:tä. Edes vähän paremmin olisi mennyt, jos olisi saanut ymmärrystä, turvaa ja tukea, mutta joidenkin taholta tuli vain lisää kuormaa. Miten jotkut kehtaavat?
Vierailija kirjoitti:
Totta. Mun lapsuuden perhe käänsi selkänsä mulle, vaikka mua kohtaan tehtiin todella iso rikos.
Huomenna on syntymäpäiväni, täytän 40. Lopetan matkani täällä samaan päivään, kuin tänne tulin vuosikymmeniä sitten. Kävin eilen katsomassa paikan.
Pahuus jyllää. Hymyilyttää. Pääsen vihdoin pois.
Terapiarahoja heille jää noin 240 000€, joten eiköhän se riitä. Tuskin niitä edes tarvitsevat, sillä olisivat osoittaneet välittämisensä, jos minulla olisi väliä.
Älä tee sitä. Aina on toivoa. Soita kriisipuhelimeen.
Siis miten voivat ihmiset olla noin sydämettömiä? Mitä se maksaa olla mukava ja kysyä ees kerran vuodessa mitä kuuluu??
Eihän toisten asioihin saa sekaantua...
up