Lue keskustelun säännöt.
Sieppi Nordmanin haastattelussa
25.05.2020 |
Näähän on aivan päättömiä nää siepon puheet.
-"Yht'äkkiä se murre katosi samantien, Sieppi sanoo ja toteaa murteen jääneen lehdistötilaisuuteen. Hän harmittelee tapausta, mutta toteaa, ettei vanha murre toisaalta lähde enää luontevasti. "
Siis Sieppo häpesi maalaisuuttaan ettei kehdannut puhua murteelllaan. Tämän nyt jotenkin vielä ymmärtää ja voi pistää nuoren tytön epävarmuuden ja itsetunnon puutteen laskuun.
Mutta että hän harmittelee asiaa vieläkin? Että hän silmänräpäyksessä unohti murteen jota oli puhunut parikymmentä vuotta eikä enää koskaan kyennyt siihen palaamaan? Ja väittää tällaista vielä kirkkain silmin?
Tunnen montakin ihmistä jotka ovat vuosikymmeniä asuneet ulkomailla ja puhuvat edelleen sujuvaa suomen kieltä , vieläpä omalla murteellaan.
Kommentit (2)
Tulee mieleen se yksi toimittaja Eila Kanninen
. Oltuaan pikkuisen aikaa Italiassa se alkoi puhua suomea omituisella korostuksella. Kun siitä aloitettiin kirjoitella korostus välittömästi jäi pois ja suomen kieli alkoi sujua taas ihan normaalisti.
Eli kyllä pää sieponkin tapaus on ihan vaan filmaamista, teeskentelyä ja erikoisuuden tavoittelua. Ja ennen kaikkea epätoivoista pyrkimystä olla ihan oikea hesalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän Saran kertomus täysin. Itsekin puhun murretta vain puhuessani entisten paikkakunnan ystävien kanssa. En osaa puhua murretta Helsingissä. Ihmettele vaan kaikessa rauhassa, mutta niin se vain on.