Lue keskustelun säännöt.
miten saan taaperolle viestin perille
24.05.2020 |
meillä on kaksoset taaperoiässä. Toinen A on rauhallisempi ja toinen B itsepäinen jonka kanssa olemme ihmeessä. B vastustaa turvaistuinta huutaen ja pipon ja käsineiden pitoa heittäen ne pois 10 kertaa. B ei suostu pitämään kädestä eikä menemään rattaisiin siskon viereen vaan lähtee omaan suuntaan
Bstä tulee päiväkodissa valituksia kun on itsepäinen. Usein hänen tempauksensa ovat vaarallisia kuten karkaaminen. Hän voi olla yhtä kiva kuin A mutta harvoin. Koko suvulla ja päiväkodilla menee hermot Bn kanssa.
kaksosten puhe on aika hyvää mutta se on päivä askareiden tasolla joten perustellut keskustelut on mahdottomia. Vaikka selitän hyvin yksinkertaisesti miksi toimimme näin ei viesti mene aivoihin.B toimii niinkuin haluaa vaikka kasvattaja selittää.
Mitä teen? Mitään vikoja 3v lapsista ei neuvola löydä.
Kommentit (10)
En osaa auttaa mutta jotenkin surullista tuollainen lapsien vertaaminen toisiinsa ja selkeästi toiseen suhtaudutaan eri tavalla kuin toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinäpä hyvä oppitunti ihmisen yksilöllisyyteen. Vaikka kasvatus olisi sama, on jokainen oma luonteensa.
Muita neuvoja minulla ei ole kuin että älä tee taaperosta perheen syntipukkia. Järjestä hänelle onnistumiskokemuksia, vaikka se olisi miten työlästä. Lapsi tarvitsee rakkautta eniten silloin kun hän sitä vähiten ansaitsee.
Tätä tietenkin alapeukuttavat kaikki omasta mielestään kiltit tai ”kiltit” ihmiset.
Auttaisiko, että annat "vastuuta"?
Rohkaiset pukemaan itse jne. Onneksi kesällä ei juuri tarvita käsineitä.
Olisi hyvä, jos pystytte antaan lapsille omaa vanhempi-lapsi aikaa. Kaksosia tulee helposti käsitelleeksi yhtenä pakettina.
Rakas läheinen lapsi puki itse 2-vuotiaasta, koska ei sietänyt auttamista - kehittyi siinä taitavaksi - myös tarpeellinen yövaippa sujahti paikoilleen kuin ammattilaiselta :D
Auttaisiko rattaissa viihtymiseen, että saa ottaa mukaan lelun tai kirjan?
Kävelemään opittuaan omat lapset halusivat kävellä rattaista kiinni pitäen ainakin kunnes väsyivät, jos oli pidempi reissu.
Miksi ihmeessä selität? Ei lapsi kaipaa selitystäsi eikä komentelua eikä vihaa, hän kaipaa siinä hetkessä jotain ihan muuta. Mahdollisesti huomiota, mahdollisesti tietoa siitä, mitä on tulossa seuraavaksi, mahdollisesti samanlaista hyväksyntää kuin se A.
Meillä on kaksoset, jotka ovat kaikkea muuta kuin samanlaiset. Silti en ole koskaan vertaillut, että A on kiva ja B ei ole, B:n kanssa on mukana ulkoilla, A:n kanssa ei ole jne. He ovat kaksi lasta, erilaisia ja samanlaisia, yhtä ihania omalla tavallaan. Toinen menee pukemaan heti, kun sanon, että lähdetään ulos, toinen pitää taluttaa ulkovaatteiden vierelle ja pitää kertoa, mitä ollaan tekemässä ja miksi. Toinen ryntää innoissaan kokemaan kaikkea uutta, toinen on varovaisempi eikä uskaltaudu mihin tahansa jne.
Lopeta lastesi vertailu ja ennen kaikkea lopeta loputon selittäminen. Lapselle pitää puhua, lasta pitää kuunnella, mutta jatkuva papatus vai selittämisen vuoksi ei johda mihinkään. Tuossa iässä toiminta yhdistettynä puheeseen vie perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä lapselle anneta jossain turvaistuinasiassa vaihtoehtoja. Hänet laitetaan istuimeen tai rattaisiin tai pidetään kädestä, jos tarve vaatii. 3-vuotias kyllä kävelee mieluummin ja tietysti pukee jo itse.
Vierailija kirjoitti:
Moni tuon ikäinen on ilkeä huomionkaipuusta. Huomio on se negatiivinenkin huomio. Eli ala huomioimaan hyvä käytös ja jätä huomiotta huono käytös. Jos heittää hanskat pois niin on sitten ilman hanskoja (ainakin nyt kun alkaa olla lämpimämmät kelit).
Harvoin sanon näin, mutta toivottavasti tämä aloitus oli provo.
Ihan kamalaa, että jo noin pieni lapsi on joutunut asemaan, jossa " kaikilla menee hermo häneen", ja vieressä on se kiltti ja ihailtu sisko, josta pitäisi ottaa oppia.
Mitä enemmän pidätte yllä tuota asetelmaa, sen varmemmin takaatte lapsellenne kamalan tulevaisuuden ja huonon itsetunnon. Samalla kun se kiltti sisko siinä vieressä oppii ylikiltiksi, eikä aiheuta harmia, kun sisarus jo on niiiin kovin hankala.
Nyt yritä ymmärtää, että kysymyksessä ei ole teidän erinomainen kasvatuksenne, vaan lasten omat temperamentit. Tämä toinen on pieni itsepäinen jäärä, arvosta ja rakasta häntä sellaisena. Hän on selkeästi kovin omaehtoinen, ja siihen pahinta toimintaa on sellainen " nyt sinä teet kuten minä määrään". Paljon parempiin lopputuloksiin pääsee kun lapsen kanssa neuvottelee, ei tee ehdottomia sääntöjä ( muita kuin pakolliset), manipuloi aikuisen taidolla lapsen kuvittelemaan että hän itse on päättänyt tiettyjä asioita jne.
Mitä enemmän lapsen kanssa olet napit vastakkain, sen varmemmin muutaman vuoden päästä olet täällä itkemässä kun lapsella on uhmakkuushäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma lienee se, että ap kohtelee B-lasta alentavasti. A-lapsi on nähnyt tämän pahoinpitelyn eskaloitumisen, pelkää sitä ja välttelee, jolloin lasten käytös polarisoituu.
SELITTÄMINEN on yksi pahoinpitelyn muoto. Siinä ei suostuta kohtaamaan lapsen todellisia tarpeita, kun jumitetaan omissa säännöissä.
Moni tuon ikäinen on ilkeä huomionkaipuusta. Huomio on se negatiivinenkin huomio. Eli ala huomioimaan hyvä käytös ja jätä huomiotta huono käytös. Jos heittää hanskat pois niin on sitten ilman hanskoja (ainakin nyt kun alkaa olla lämpimämmät kelit).