Milllainen psykologi olisit jos olisit psykologi?
Mä oliisin suunnillen tällainan:
-No onko sun sielu rikki? (psykologi)
- en mä tiedä (potilas)
- no mä käyn tossa tupakalla niiin mieti sen aikaa.
- No miten on?
- öööö...
-Hei mä annna sulle neuvon: ajattele aina ennen kuin annnat vastauksen. Vastaus on vain vuoren huipppu. Vuori on se koko ajattteluprosesssi, josssa käydään dialogia eri ajatusten kansssa ja vastauus on niiden yhteentulema. Vastaa ensikerralla. Tosssa on seuraava aika.
Kommentit (14)
Ei kiinnostais olla psykologi. Hakeutuisin heti pois alalta uralle missä on mielenkiintoista sisältöä.
SIttten kun olet kammmennut itsesi sinne vuorenhuipulle, niiin kykenet näkemään, jäsentelemäään, suhteuttamaaan ja käsittelemäään asioita kun ole tehnyt ne itselllesi tietoiseksi.
Ymmärtäisin kyllä psyykkisiä ongelmia, mutten jaksaisi kuunnella niitä töikseni.
Joten päivä tai viikko olisi ok, mutta sitten palaisin kiljuen nykyisiin rauhallisiin töihini.
Niinkö?
Miltä se saa sinut tuntemaan?
Kerro kaikki.
Niinkö?
Tuon nauhoittaisin, laittaisin pyörimään puhelimeen asiakkaalle repeatilla ja lähtisin itse ongelle.
Eikös ne ole vähän tuollaisia...
Mulla ei olisi tutkintoa. Toimisin pimeästi?
Mulla ei hermo kestäisi kuunnella kaikkia itsesäälissä rypeviä ruikuttajia. Samat stoorit, eri suista, päivästä toiseen.
Psykologina sanon tähän vain, että ei ole mitään mielenkiintoisempaa kuin ihmiset. Tyytyväinen ja varmasti oikealla alalla :-)
Vierailija kirjoitti:
Psykologina sanon tähän vain, että ei ole mitään mielenkiintoisempaa kuin ihmiset. Tyytyväinen ja varmasti oikealla alalla :-)
Joo varmasti jos ei elämässä mitään muuta sisältöä ole niin jaksaa kirjoitella palstallekin psykologi sitä ja psykologi tätä -ketjuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologina sanon tähän vain, että ei ole mitään mielenkiintoisempaa kuin ihmiset. Tyytyväinen ja varmasti oikealla alalla :-)
Joo varmasti jos ei elämässä mitään muuta sisältöä ole niin jaksaa kirjoitella palstallekin psykologi sitä ja psykologi tätä -ketjuja.
Varmaan jaksaakin olla psykologi ja tutkia muiden elämää, jos ei omassa elämässä ole sisältöä!
Olisin psykologina empaattinen ja ymmärtäväinen. Varmistaisin että asiakas tuntee varmasti tulleensa kuulluksi ja pyrkisin löytämään vastauksia hänen ongelmiinsa. Lohduttaisin myös asiakastani jos hän on selkeästi sen tarpeessa ja raiskatulle muistuttaisin että raiskaus ei ole ikinä uhrin vika!
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei hermo kestäisi kuunnella kaikkia itsesäälissä rypeviä ruikuttajia. Samat stoorit, eri suista, päivästä toiseen.
No mutta siksi mä laittaisinkin niihin ryhtiä! En olisi lammasmaisesti hymyilevä mukaempaattinen lässyttäjä, vaan kuunneltuani antaisin jämäkän objektiivisen kuvauksen ongelmasta ja sitten kerron, miten nostavat elämänsä raiteille. Tuen kyllä, kunhan luopuvat uhriasenteestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei hermo kestäisi kuunnella kaikkia itsesäälissä rypeviä ruikuttajia. Samat stoorit, eri suista, päivästä toiseen.
No mutta siksi mä laittaisinkin niihin ryhtiä! En olisi lammasmaisesti hymyilevä mukaempaattinen lässyttäjä, vaan kuunneltuani antaisin jämäkän objektiivisen kuvauksen ongelmasta ja sitten kerron, miten nostavat elämänsä raiteille. Tuen kyllä, kunhan luopuvat uhriasenteestaan.
Tuskinpa asiakkaat tuollaisen määräilevän ja itseään jalustalle nostavan psykon luo palaisi.
Kyselisin kaikenlaista vaikeata.