Muita yli 5-kymppisiä palstalla?

Täytin eilen 51v. Kaksi lapsista asuu muualla, yksi lukion tokalla ja nuorin täyttää syksyllä 10v. Eläkettä odottelen juu. Työpaikalla hommat vaihtuu tasaiseen tahtiin. Toistaiseksi ei ole tarvinnut miettiä vaihtoa. Lapsenlapsia ei oo. 5v sitten hommasin moottoripyörän virkistämään vanhuutta. Siinäpä ne. Hyvä mies ja liitto. Elopainoa sais itsellä olla vähempi. Muuten kaikki loistavasti.

Mä oon 55 v ja työelämä on jo kohdaltani ohi (sairastumiseni vuoksi).

Nuorin lapsista yläkoulussa, muut jo täysi-ikäisiä. Lapsenlapsia ei ole. Puolison kanssa pitkä liitto.

ap.

Mä 57, naimisissa, aikuinen tytär ja lapsenlapsi. Olen työelämässä ja aion olla niin kauan kuin terveys kestää. En jaksa enää miettiä opiskelua, eikä työpaikan vaihtokaan enää tule kyseeseen. Harrastamme matkustelua, festareita, keikkoja ja rentoa elämää. Odotan sitä että pääsisin eläkkeelle, työelämä tympii.

51v. Naimisissa. 2 lasta...23v ja 18v. Nuorempi asuu vielä kotona. Ei lapsenlapsia. Olen kotiäiti/kotirouva. Talous ok. En opiskele mutta lukeminen on rakas harrastus. Miehen kanssa yhdessä kokkaan ja leivon. Remontoidaan ja sisustetaan kotia.Tykätään myös matkustelusta. Elämä on aika rauhallista.

60-v., viisi lasta, joista neljä vanhinta on omillaan, ei lapsenlapsia. 17-vuotias lukiolainen asuu vielä kotona. Reilut neljä vuotta on eläkeikään. Olisin valmis jäämään jo pois töistä, kun mieskin pääsee jo tänä vuonna eläkkeelle, mutta yritän sinnitellä vielä. Luen paljon, teen käsitöitä, pelaan videopelejä, hoidan puutarhaa. Ihan mukavaa elämää vietän.

Olen 54-vuotias, lapset ovat olleet jo omillaan muutaman vuoden. Työelämä pian ohitse, minulla on alhainen eläkeikä. Pidän matkailusta, mutta se on nyt jäissä tämän koronatilanteen vuoksi. Olen melko terve ja avioliitto on kohtuullisesti kasassa. En pahastuisi lapsenlapsista, mutten ole niitä vaatimassakaan. Taloudellinen tilanne on hyvä. Sopeutuminen tulevaan (eläkeläisenä olemiseen) on jo käynnissä, säästän ankarasti ja totuttelen siihen, että rahaa on vähemmän käytössä. 

Olen 50-vuotias. Vanhempi lapsi täytti juuri 18 ja nuorempi on 13. Olen eronnut eikä miesrintamalla varmaan enää tässä elämssä mitään tapahdu.

Töissä käyn, jotta saan lapset elätettyä, muuten se on pakkopullaa. Tylsää elämää vietän.

65v, pari vuotta ollut eläkkeellä , töissä satunnaisesti vanhassa työpaikassa.

Korona kylläkin laittanut työn tauolle.

Kotona piisaa koti ja puutarhahommia .

Mukavaa oleilua puolison kanssa

2 lasta jotka ovat olleet toistakymmentä vuotta kotoa pois 2 seuraavaa polvea.

56 v. Nuorempi lapsista asuu vielä kotona, hänellä yliopisto-opinnot loppusuoralla. Pääkaupunkiseudulla turhaa maksaa vuokraa, kun kotonakin on kokonainen kerros nuoren omaan käyttöön. Sinkku olen ollut jo 20 vuotta ja olen enemmän kuin tyytyväinen sinkkuuteeni. Lapsenlapsia ei ole. Työpaikka on hyvä, työ mielenkiintoista ja palkka on hyvä. En aio enää vaihtaa alaa, tein sen nelikymppisenä. En ole ajatellut koko eläkkeelle jäämistä. Työhön liittyviä asioita on opiskeltava koko ajan. Elän nyt ehkä kaikista seesteisintä vaihetta elämässäni. Asuntolainat on maksettu, lapsista ei tarvitse huolehtia, rahaa tulee enemmän kuin ehtii käyttämään ja terveyskin on hyvä. Mikäs tässä on ollessa.