Olen rikki, halusin lapsen ja nyt kun olen raskaana, tuntuu etten haluakkaan.

Rakas ystävä, kaikki järjestyy! Oletko varma, että ei ole vain hormonien myrskyämistä? Voisitko saada ulkopuolista keskusteluapua?

Vierailija kirjoitti:

Rakas ystävä, kaikki järjestyy! Oletko varma, että ei ole vain hormonien myrskyämistä? Voisitko saada ulkopuolista keskusteluapua?

Miten voit luvata kaiken järjestyvän? Jos ap tosiaan miettii asioita, niin silloin asioita tulee miettiä huolella ja tehdä kaikkensa, että asiat menisivät hyvin, mutta yksikään ei voi luvata niiden menevän hyvin. Ajattelu on ihan terveellistä ja vaihtoehtojen puntaroiminen myös, mutta siinä ei saa unohtaa, että muuttuvia tekijöitä on paljon ja itse ei voi vastata kaikesta. Aina jää epävarmuus, mutta epävarmuus pitää kääntää asioiden hyväksi, ei pahaksi. Nyt on hyvä aika jutella miehenkin kanssa asiasta, mutta tulee muistaa, että hänelläkään ei ole valmiita vastauksia ja hän ei myöskään ole vastuussa asioista. Liikaa ei saa olettaa ja sälyttää toisen hartioille, vaan nyt pitää todellakin ottaa vastuu ihan itse.

Nyt esikoinen on isällään jokatoinen vklp, se on ihanaa. Saan omaa rauhaa, olla oma-itseni ja miehen kanssa yhteistä aikaa. Menettäisin sen. Olen tykännyt käydä näinä viikonloppuina tapaamassa ystäviä, juhlia, olla...menettäisin sen. En välttämättä edes luota mieheen niin paljoa mitä luulin, en usko, että saisin tämänkaltaista vapautta enää koskaan.

Juuri, kun suunnittelin tulevaisuuden ja olin sanomassa miehelle, että en halua vielä lasta, niin tulin raskaaksi. Ensin olin iloinen, sitten pikkuhiljaa vaivun enemmän epätoivoon ja näen vain huonoja puolia, miten menetän elämässäni, vaikka pitäisi ajatella että saan. Ap.

Kaikki sukulaiset tietävät jo asiasta, koska vanhempani kertoivat eteenpäin, vaikka kielsin. Sitten mies kertoi myös vanhemmileen ja sisaruksilleen. Kaikki ovat olleet niin innoissaan...minä vain haluaisin uuden mahdollisuuden olla ilman tätä lasta.

Tunteet tulevat ja menevät. 

Kanna vastuusi siitä, mitä elämässäsi tapahtuu. 

Pelkäät turhaan etukäteen. Murto-osa peloista oikeasti tapahtuu. Uskallan sanoa että kaikki järjestyy koska niin aina käy. Eroa on turha pähkäillä, se voi tapahtua vaikka et olisi raskaana, tai yhtä hyvin olla tapahtumatta. Kyllä sinä pärjäät.

Mulla on kans tilanne että esikoinen on 3v ja meillä on viikko ja viikkosysteemi isänsä kans. Uuden miehen kanssa ollaan oltu yhdessä vajaa 2v ja en halua uutta vauvaa, (en varmaan koskaan) just tuon takia kun sitä yhteistä aikaa sit ei enää ole paitsi joskus harvoin. Toisaalta mäkin haluisin vielä olla raskaana ja sen vauva-ajan kokea mut se ei kyl riitä syyksi tehdä uutta vauvaa:) Mun mies on

Tsemppiä sulle kaikki varmaan järjestyy!

Vierailija kirjoitti:

Pelkäät turhaan etukäteen. Murto-osa peloista oikeasti tapahtuu. Uskallan sanoa että kaikki järjestyy koska niin aina käy. Eroa on turha pähkäillä, se voi tapahtua vaikka et olisi raskaana, tai yhtä hyvin olla tapahtumatta. Kyllä sinä pärjäät.

Törkeitä tyhjiä ja perusteettomia sanoja.

No senkus teet abortin ja sanot muille, että oli keskenmeno. Kyllä vähän kuulostaisi, että jossain liian kiihkeässä alkuhuumassa menit raskautumaan uudelle miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kans tilanne että esikoinen on 3v ja meillä on viikko ja viikkosysteemi isänsä kans. Uuden miehen kanssa ollaan oltu yhdessä vajaa 2v ja en halua uutta vauvaa, (en varmaan koskaan) just tuon takia kun sitä yhteistä aikaa sit ei enää ole paitsi joskus harvoin. Toisaalta mäkin haluisin vielä olla raskaana ja sen vauva-ajan kokea mut se ei kyl riitä syyksi tehdä uutta vauvaa:) Mun mies on

Tsemppiä sulle kaikki varmaan järjestyy!

Mun mies on siis sanonut että hänelle lapsi sopii mut ei ole pakollinen:) *

Ota iisisti. Kuuluu 20 vuoden trippiin, jota äitiydeksi kutsutaan. Tervetuloa kerhoon. Omani halusin työntää takaisin sinne, mistä hän tulikin ihan säännöllisesti aina murrosiän myrskyjen laantumiseen saakka. Se on elämää se, turha sitä on sokerikuorruttaa. Enimmäkseen se on jees.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kans tilanne että esikoineun on 3v ja meillä on viikko ja viikkosysteemi isänsä kans. Uuden miehen kanssa ollaan oltu yhdessä vajaa 2v ja en halua uutta vauvaa, (en varmaan koskaan) just tuon takia kun sitä yhteistä aikaa sit ei enää ole paitsi joskus harvoin. Toisaalta mäkin haluisin vielä olla raskaana ja sen vauva-ajan kokea mut se ei kyl riitä syyksi tehdä uutta vauvaa:) Mun mies on

Tsemppiä sulle kaikki varmaan järjestyy!

Mun mies on siis sanonut että hänelle lapsi sopii mut ei ole pakollinen:) *

Aikamoisen ajatustyön miehesi onkin käynyt tuon lastenhankinnan suhteen. Mikä hemmetin "joo ihan ok, että lapsi tulee, mutta ei tarvi ihan välttis"? Eli toisin sanoen hän ei taida haluta, mutta sanoo sun mieliksi, että ei haittaa vaikka tulisi, mutta toisaalta luottaa sihen, että et halua. Miehet voi muutenkin luottaa siihen, että lopulta nainen hoitaa ja voihan sitä aina pelata itsensä vaikka ulos koko lastenhoitohommasta.

Ajattele asiaa pitkällä aikavälillä. Kymmenen vuoden päästä, lapsi on yhdeksän vuotias. Mikä on pahinta mitä on voinut tapahtua? Eikö muka aika ole korjannut siihen mennessä kaikki virheet jos niitä on syntynyt?

Mutta annat esikoiselle sisaruksen! Ainoat lapset ovat aina vähän erikoisia....

Vierailija kirjoitti:

No senkus teet abortin ja sanot muille, että oli keskenmeno. Kyllä vähän kuulostaisi, että jossain liian kiihkeässä alkuhuumassa menit raskautumaan uudelle miehelle.

En ois koskaan uskonut, mutta tällähetkellä pelottaa niin paljon, että tää vaihtoehto keskenmenosta valehtelusta käynyt jo mielessä. Jokatoinen päivä oon maailman onnellisin raskaudesta, jokatoinen taas vihaan sisälläni asuvaa ihmisenalkua, vaikka hän ei pyytänyt saada mahdollisuutta elämään, vaan minä sen annoin. Onko jollain kokemuksia samasta? Miten pärjäsitte? Abortti kuulostaa hirveältä ja tiedän, että katuisin sitä mahdollisesti viikkoja, itkisin ja surisin. Pelkään, että en tule kokemaan samaa kiintymystä tulevaan lapseen, koska näen raskauden niin negatiivisena asiana. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mutta annat esikoiselle sisaruksen! Ainoat lapset ovat aina vähän erikoisia....

Höpsis, eivät ole. Eikä sisaruus tee läheiseksi automaattisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkäät turhaan etukäteen. Murto-osa peloista oikeasti tapahtuu. Uskallan sanoa että kaikki järjestyy koska niin aina käy. Eroa on turha pähkäillä, se voi tapahtua vaikka et olisi raskaana, tai yhtä hyvin olla tapahtumatta. Kyllä sinä pärjäät.

Törkeitä tyhjiä ja perusteettomia sanoja.

Oletko tunteeton idiootti? Sinun ohjeko olisi että kaikki menee persiilleen ja hyppää katolta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta annat esikoiselle sisaruksen! Ainoat lapset ovat aina vähän erikoisia....

Höpsis, eivät ole. Eikä sisaruus tee läheiseksi automaattisesti.

kyllä ovat, tottuneet siihen ettei tarvitse jakaa eikä ajatella muita kuin itseään. Läheisyydestä en puhunut mitään. Paras lahja lapselle on sisarus.

Vierailija kirjoitti:

Mutta annat esikoiselle sisaruksen! Ainoat lapset ovat aina vähän erikoisia....

Pikemminkin typerää hätiköintiä tuon 3-vuotiaan eroperheen lapsen kannalta, että äiti saa vauvan jo nyt uuden miehen kanssa. En povaa etenkään aluksi kovinkaan lämmintä sisarussuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta annat esikoiselle sisaruksen! Ainoat lapset ovat aina vähän erikoisia....

Höpsis, eivät ole. Eikä sisaruus tee läheiseksi automaattisesti.

kyllä ovat, tottuneet siihen ettei tarvitse jakaa eikä ajatella muita kuin itseään. Läheisyydestä en puhunut mitään. Paras lahja lapselle on sisarus.

Eli susarus hankitaan, jotta saadaan esikoiselta luulot pois. Ok, onpas ihana ajattelutapa.