Kertokaa miten olette yksinkertaistaneet elämäänne niin, että olette voineet vähentää työtunteja?

Ei mulla ole koskaan ollutkaan. Tein töitä sen aikaa reippaasti, että sai asuntolainan maksettua ja lapsen maailmalle (isoimmat menot). Nyt nelikymppisenä ei enää tarvitse riehua, keikka riittää. Olin matalapalkka-alalla.

Sairastuin ensin vakavasti ja sitten parannuttuani paloin töissä lähes loppuun eikä elämässä tuntunut olevan kuin työ sisältönä. Tunteja olisi voinut tehdä vaikka päivän ympäri. Joten sovimme töissä että teen tasan työajan mukaiset tunnit ja lisäksi hankin koiran. Se auttoi eniten koska itseni takia en olisi lähtenyt töistä mutta koiran takia oli pakko. Sitten pakotin itseni siihen etten tee ylitöitä mikä on ollut haastavaa. Aina saa muistuttaa asiasta ja ihanne töissä on että venytään. Siihen toivoisin muutosta koska puheiden tasolla jeesustellaan miten pitää tehdä vain työtunnit mutta samalla paheksutaan kun lähtee ajoissa kotiin.

Aloitin avoimessa opiskelut jotta iltaisin on myös omaa puuhaa ja lisäksi olen lisännyt urheilua. Varsinkin joogassa on saanut hyvin yhteyden itseensä vaikka olen vastustanut kaikkia henkisyysjuttuja aiemmin. Onneksi löytyy erilaisia ohjaajia joiden kanssa voi harjoitella itselleen sopivalla tavalla. Lisäksi päätin että yritän aina olla tavoitettavissa ystäville ja jos joku kutsuu esityksiinsä tai juhliinsa yritän aina mennä. Näillä keinoin työstä on tullut vain yksi osa-alue elämässä ja siinä työajan ja vapaa-ajan selkeä erottaminen on ollut olennainen keino

Surullista miten moni työskentelee kellon ympäri niin kauan, että sairastuu. Sitten vasta ymmärtää vähentää.

sepäse ajatus on hieno muttei niitä töitä noin vain vähennetä tänäpäivänä. Ei myöskään alaa tosta noin vaan että voisi päättää itse tunnit... 

Ei sil oo välii et oon hullu

Vierailija kirjoitti:

Surullista miten moni työskentelee kellon ympäri niin kauan, että sairastuu. Sitten vasta ymmärtää vähentää.

Näin tämä esimerkin jo lapsuuden kodissani ja noin 14 vuotiaana aloin säästämään ekasta tilistäni, että pystyin tasapainottamaan elämäni niin ettei työ ota siitä liian isoa osaa kuten isälläni. En ole koskaan omistanut sitä kotia jossa asun vaan asun vuokralla ja omistan nykyään neljä velatonta sijoitusasuntoa. Ja se antaa valtavasti vapautta ja joustoa työelämään. 

Tajusin sen 16-vuotiaana, kun muutin pois kotoa. Aluksi oli paineita omistaa sen verran, että näyttäisin normaali-ihmiseltä, mutta onneksi tajusin ajoissa, että kätevintä on, kun pystyy pakkaamaan omaisuutensa enintään pakettiauton kokoiseen tilaan ja muuttamaan. Aloin miettimään välttämättömyyksiä ja määriä, joita kannattaa omistaa. Ostin harkiten: säästin, sijoitin ja rahaa riitti myös matkustamiseen sekä myöhemmin opiskeluun ja sitä myöhemmin jatko-opintoihin ilman, että tarvitsin opintolainaa elämiseeni.

Tein töitä opintojen ohessa. Sijoitin terveyteen. Tein ostokset tarjouksia seuraten ja söin hyvin, maistuvasti ja mutta en liikaa.  Ruuan laadusta en tinkinyt. Ainut paheeni oli irtokarkit kerran viikossa. Pidin karkkeja hintalaatusuhteeltaan kalliina. Lemmikkiä en ottanut, kun olin asiaa tarpeeksi kauan harkinnut. Auton sijaan hankin polkupyörän. Ajattelin, että saan terveys- ja taloushyödyn siitä samalla. Pyöräily piti myös mielialan parempana.

En tiedä, olenko muuttanut mitään. Olen kai syntynyt elämään (muiden mielestä) vaatimattomasti. Tykkään täyttää elämäni ajatuksilla ja muilla aineettomilla asioilla tavaroiden sijaan. Arvostan aikaa enemmän kuin rahaa.

Satunnaisella työnteolla pystyn kustantamaan elämäni. Valitsin ammattini niin, että siinä on lähinnä kausitöitä. Toki olen tehnyt monenlaisia muitakin töitä tarpeen mukaan.

Ostan vaatteeni lähinnä kirppareilta. Minulle on kertynyt hyvä varasto laadukkaita perusvaatteita, joten ostan ehkä 2-3 vaatekappaletta vuodessa. Jos ostan kaupasta (esim. kengät), ostan vain kestävää laatua. En enää viitsi tuhlata kampaajalla käynteihin kuten nuorempana. Kotiin en osta mitään uutta, tarvittavat huonekalut löytyvät jo enkä harrasta sisustamista.

Ajan 20 vuotta vanhalla autolla, jonka mieheni huoltaa. Harrastan joogaa, ulkoilua, lukemista ja kirjoittamista. Teen hyvää ruokaa kotona, harvoin tarvitsee ravintoloita. Käytin samaa läppäriä 10 vuotta, viime vuonna piti hankkia uusi akun vuoksi. Puhelin on halvin malli. En ole liiemmin kiinnostunut matkustamisesta.

Lähitulevaisuudessa muutamme halvan vuokrakämpän sijasta anopiltani jääneeseen taloon. Ei ole uusi eikä hyväkuntoinen, muuttotappiokunnassakin vielä. Saanpahan uuden harrastuksen remontin muodossa. Työnsaanti ei huolestuta: jostain löytyy aina hanttihommia reippaalle tekijälle ja jos ei löydy, saanpahan olla kotona.

Ennen kaikkea, pidän suurpiirteistä tilikirjaa menoista ja tuloista. Tiedän, millaiseen elämään minulla on varaa. Baari-ilta taksiajeluineen ei houkuta yhtään, kun tiedän sen vaativan minulta kahden päivän työnteon. Oikeita ystäviä voin nähdä kotioloissakin.