Lue keskustelun säännöt.
Hoitamaton masennus ja alati yltyvät raivokohtaukset
18.05.2020 |
Otsikon ongelma on itselläni. Tiedän, että kärsin masennuksesta, mutta minulla ei ole varaa "alkaa" sairastamaan sitä. Koko ajan pitää pyörittää arkea, juosta töissä ja olla palvelualtis. Kaikki vastuu kaatuu minulle, ei puhettakaan että voisin jäädä tästä oravanpyörästä pois, ja aloittaa esim. terapia ja lääkitys. Ehei. On vaan pakko painaa.
Nyt olen sitten alkanut saada omaan luonteeseeni sopimattomia raivokohtauksiakin. Ensimmäistä kertaa elämässäni huusin tuntemattomalle, kun tämä törttöili pyörällä. Pahinta oli, että halusin lyödä häntä, jos hän ei olisi perääntynyt tilanteessa. En ole koskaan ollut väkivaltainen ihminen, mutta nyt primitiiviset reaktiot alkaa tulla esiin. Raivoan kotonakin ja sitten häpeän sitä jälkeenpäin. Olen alkanut pelätä että sekoan töissä ja alan karjumaan asiakkaille tai työkavereille. Että naamio pettää. Mutta ei ole varaa jäädä pois, ei saikulle tai muutenkaan ja vaikka olisikin, kotona ei saa hetken rauhaa.
Kommentit (26)
Miksi ei ole varaa jäädä saikulle? Vaikuttaa siltä, että joka tapauksessa seinä tulee pian vastaan ja työnteko ei tule onnistumaan. Hae apua heti. Älä anna mennä pahemmaksi. Toki joskus tarvitaan totaalinen hajoaminen, mutta eihän se mukavaa ole. Tsemppiä paljon sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita lääkitys. Se ei vie aikaa, mutta auttaa noihin raivofiiliksiin. Tuttu kuvio mulle, jo useamman kerran koettuna.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei ole varaa jäädä saikulle? Vaikuttaa siltä, että joka tapauksessa seinä tulee pian vastaan ja työnteko ei tule onnistumaan. Hae apua heti. Älä anna mennä pahemmaksi. Toki joskus tarvitaan totaalinen hajoaminen, mutta eihän se mukavaa ole. Tsemppiä paljon sulle.
Asuntolaina ja yleensäkin taloudelliset realiteetit, lasten harrastukset ja arki, sosiaaliset vaatimukset ja oletukset. Työpaikan epävarmuus. Jos saikuttaa, ei katsota hyvällä ja muistetaan. Kaikki tuo.
Ap.
Jos tuo jatkuu ja päätyykin lopulta vaikka pahoinpitelysyytteeseen, saatat miettiä, että ehkä olisi sittenkin pitänyt hoitaa sitä masennusta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei ole varaa jäädä saikulle? Vaikuttaa siltä, että joka tapauksessa seinä tulee pian vastaan ja työnteko ei tule onnistumaan. Hae apua heti. Älä anna mennä pahemmaksi. Toki joskus tarvitaan totaalinen hajoaminen, mutta eihän se mukavaa ole. Tsemppiä paljon sulle.
Asuntolaina ja yleensäkin taloudelliset realiteetit, lasten harrastukset ja arki, sosiaaliset vaatimukset ja oletukset. Työpaikan epävarmuus. Jos saikuttaa, ei katsota hyvällä ja muistetaan. Kaikki tuo.
Ap.
Ei avun hakeminen välttämättä tarkoita saikuttamista ja arjen asioiden hoitamisen lopettamista, voit työn ja arjen ohessakin hommata lääkityksen ja terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei ole varaa jäädä saikulle? Vaikuttaa siltä, että joka tapauksessa seinä tulee pian vastaan ja työnteko ei tule onnistumaan. Hae apua heti. Älä anna mennä pahemmaksi. Toki joskus tarvitaan totaalinen hajoaminen, mutta eihän se mukavaa ole. Tsemppiä paljon sulle.
Asuntolaina ja yleensäkin taloudelliset realiteetit, lasten harrastukset ja arki, sosiaaliset vaatimukset ja oletukset. Työpaikan epävarmuus. Jos saikuttaa, ei katsota hyvällä ja muistetaan. Kaikki tuo.
Ap.
Mulla oli just sama tilanne syksyllä. Painoin eteenpäin kunnes vuodenvaihteessa tuli totaalistoppi jota tässä nyt parannellaan edelleen. Jos olisin tajunnut jarruttaa aiemmin niin olisin selvinnyt vähemmällä. Sun terveys on tärkeintä. Ei se asuntolaina tai lapset hoidu sen paremmin jos ajat ittes loppuun.
Ehkä nuo raivokohtaukset johtuu siitä, että sulla ei ole aikaa itsellesi, etkä voi levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hoitanut ajoissa itseäni ja olen työkyvytön nyt.
Lääkkeitä ja terapiaa varten ei tarvitse jäädä sairaslomalle, mutta jos sairaslomalle on tarve niin se tulee paljon halvemmaksi kuin burnout ja vuosien toipuminen, kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Burn out tulossa. Mistäkö tiedän? Olen kokenut saman. Sitä ei sitten yksi päivä enää noustakaan sängystä aamulla ja lähdetä töihin. Hae saikkua heti.
No jos ei ole aikaa parantua, niin sitten ei ole aikaa. Tai halua. Tai miten vaan. Tiedät itse ongelmasi, sen syyn ja parannuskeinon. Mutta mitään et voi tehdä, et yhtään mitään.
Paitsi kirjoittaa vauva-palstalle.
Joskus ihmisten järjenjuoksua ei voi kuin ihmetellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos ei ole aikaa parantua, niin sitten ei ole aikaa. Tai halua. Tai miten vaan. Tiedät itse ongelmasi, sen syyn ja parannuskeinon. Mutta mitään et voi tehdä, et yhtään mitään.
Paitsi kirjoittaa vauva-palstalle.
Joskus ihmisten järjenjuoksua ei voi kuin ihmetellä.
?
Mieti kuppia joka on piripintaan täynnä, mutta ei vielä läiky. Sit siihen tiputetaan vielä yksi pisara, miten käy? Tulvii yli.
Sinun henkinen kuppi on nyt niin piripintaan täynnä, että ihan pienet ja normaalielämässä mitättömät asiat on niitä pieniä pisaroita, jotka saa läikkymään yli.
Valitettavasti ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa tyhjentämään sitä kuppia hallitusti sieltä sisältä päin. Susta saattaa nyt tuntuia, ettei mitään voi muuttaa, mutta usko pois, kyllä voi. Loppujen lopuksi et saatakaan olla ihan niin tärkeä esim. töissä, että saikulle jääminen tuhoaisi kaiken. Ja lasten harrastukset, mieti haluaako ne harrastaa vai pitää järjissään olevan vanhemman? Onko muita keinoja kuljettaa/onko kaikki harrastukset niin tärkeitä ettei voisi luopua? Lasten toinen vanhempi, mitä hän tekee?
Sosiaaliset paineet? Lienee itse aiheutettuja. Niistä nyt olisi ehkä helpointa aloittaa. Olen aika introvertti ja minulla ei ole työn ohella juurikaan "sosiaalista elämää" ja tiedätkö mitä, pärjään aivan mainiosti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos ei ole aikaa parantua, niin sitten ei ole aikaa. Tai halua. Tai miten vaan. Tiedät itse ongelmasi, sen syyn ja parannuskeinon. Mutta mitään et voi tehdä, et yhtään mitään.
Paitsi kirjoittaa vauva-palstalle.
Joskus ihmisten järjenjuoksua ei voi kuin ihmetellä.
Sanoo ihminen, jolla ei ole kokemusta siitä, kun kaikki vaan kasautuu ja elämä on yhtä selviämistä hetkestä toiseen. Siinä järkikin sumentuu, kyllä. Mutta onneksi olkoon, sun ei ole sitä tarvinnut kokea, sulla on asiat siis tosi hyvin. Ole kiitollinen siitä!
Pura raivoa jossain, missä se ei ole niin vahingollista kuin töissäsi. Hankkiudu vaikka tarkoituksella tilanteisiin, joissa voit kohdata raivostuttavia ihmisiä.
Jos joku oikeasti törttöilee, ei se mielestäni ole kovinkaan vahingollista, että kuulee kunniansa. Työpaikallasi se olisi vahingollista sulle, koska törttöilet pahasti itsekin, jos raivoat, mutta vapaa-ajallasi voit sanoa rumasti tuntemattomalle törttöilijälle. Samoin, jos olet itse asiakkaana, voit raivota, jos palvelussa jokin vähänkin ärsyttää. Ei se toki välttämättä ole kovin kivaa vastapuolelle, mutta ei sun tarvitse heistä välittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ei ole aikaa parantua, niin sitten ei ole aikaa. Tai halua. Tai miten vaan. Tiedät itse ongelmasi, sen syyn ja parannuskeinon. Mutta mitään et voi tehdä, et yhtään mitään.
Paitsi kirjoittaa vauva-palstalle.
Joskus ihmisten järjenjuoksua ei voi kuin ihmetellä.
?
No selvähän tuo on. Kauhean sairas oon mutta mitään en pysty sille tekemään koska asuntolaina ja lasten harkat. Just joo *eyeroll*
Lääkehoito on todellakin mahdollista työssäkäyvällä. Sen tavoitekin on työkyvyn ylläpitäminen. Rohkeasti vaan työterveyteen.
Syötkö kuitenkin mielialalääkkeitä? Omalla kohdallani nimittäin Cymbalta teki minut raivohulluksi. Jos olisin jatkanut sen syömistä, olisin luultavasti ennen pitkää tappanut jonkun. Ja minä olen kuitenkin normaalioloissa ihminen, joka ei oikeasti tapa edes kärpästä.
Kyllä, lepoa vielä seuraavatkin 10 vuotta.
sun pitää levätä. Voit nyt ajatella että ei ole vara mutta mieti onko sulla varaa ajaa ittesi täysin loppuun ja olla vielä paljon pidempään poissa työelämästä ja kaikesta. Ja voihan lääkityksen aloittaa töissä käydessäkin jos nyt et satu olemaan sellaisessa ammatissa jossa ei kyseisiä lääkkeitä saa käyttää ja jos taas olet, niin sitä suuremmalla syyllä sun pitäisi huilata.