Lue keskustelun säännöt.
Olen (pahasti) introvertti, joka kuitenkin haluaisi parisuhteen
17.05.2020 |
Ahdistun niin ihmisistä, että haluaisin olla pääasiassa tekemisissä vain miesystäväni kanssa. Siis tietenkin ohimenevät juttelut, vaikka kaupassa menisi. Tällaisia parisuhteen haluajia on vain... En tiedä onko yhtään. Kaikki miehetkin haluaa yleensä esim. äitinsä liian tiiviisti mukaan kuvioihin. Kerran tapasin aivan uskomattoman komean miehen, ja vaihdoimme pari sanaa ja hän pyysi puhelinnumeroni. En muistanut seuraavana päivänä edes miltä mies näytti, kun näimme niin ohimennen. Mutta hän alkoi heti sanomaan, että haluaa heti esitellä minut äidilleni ja äiti on hänelle kuin kaveri. Oli viemässä myös heti laskettelu reissulle kaveriporukkansa kanssa, vaikka emme olleet kuin tyyliin 10 sekuntia nähneet. No, emmehän me koskaan nähneetkään enempää, koska en vain kestänyt ajatustakaan miehen elämästä. Tämä oli esimerkkitapaus. Samoin ovat kaatuneet muutkin suhde viritelmät, kun heti on puhuttu vanhemmista ja yhteen muutosta ym. Onko tilanteeni mahdoton? Nyt olen 47v ja voin sanoa, että yllättävän monien vanhemmat ovat vielä elossa, eli turha sanoa, että ne olisi kohta ainakin poissa kuvioista 😑
Kommentit (7)
Mä oleen alkanut miettimäään tätä siltä kantilta että sinkkuna sitä on ehkä vähän enemmän sellaisessa "sairaassa" tilasssa muuhun kulttuuurin nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oleen alkanut miettimäään tätä siltä kantilta että sinkkuna sitä on ehkä vähän enemmän sellaisessa "sairaassa" tilasssa muuhun kulttuuurin nähden.
Puuutteessa nyt ainakin kokoaika.
Et ole introvertti, kuulostaa pikemminkin sosiaaliselta ahdistukselta. Voisiko olla myös autismia? Introvertit lähinnä tarvitsevat omaa aikaa latautuakseen, mutta voivat muuten olla normaalisti tekemisissä muiden ihmisten kanssa.
Niin no ehkä tämä on tosiaan pahempaa, kuin introverttius. Ja haluaisin kuitenkin sitä seuraa ja turvaa. En olla jatkuvasti yksin. Miesystävä olisi parempi vaihtoehto kuin kaveri. Minun on ollut aina vaikea avautua kennellekkään asioistani, enkä voisi kertoa niitä jollekkin yställe. Erittäin huonoja kokemuksia siitä, kuinka ne on heti levinnyt kulovalkean lailla ja räikeästi väritettynä kaikkien korviin.
Ap.
Minua voisi verrata hiukan tähän 90 päivää morsiamena suomalais naiseen. Eli haluaisin rohkean ja reippaan miehen, ilman hänen lähipiiriään.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samoja fiiliksiä ja epäillään autismia. En varsinaisesti ole ujo, en koe ahdistuvani sos. tilanteista enkä koe edes olevani introvertti, koska tykkään ihmisistä ja sosiaalinen kanssakäyminen toisaalta piristää minua. En vaan pysty sellaiseen säätämiseen mitä sosiaalinen elämä vaatii, siis jatkuva yhteydenpito ja suhteen ylläpito sinne ja tänne suuntaan. Jätän lopulta vastaamatta viesteihin ja tuotan pettymyksiä toisille. Haluaisin olla sosiaalisempikin, mutta mun on vaikea joustaa sellaisista omista jutuista, mitkä koen tärkeiksi arjessa. Tapaamiset rikkovat rutiinia ja saavat pakan sekaisin, vaikka mielialani toisaalta niistä kohoaakin. Elämä on jatkuvaa tasapainoilua ja tulen useasti väärinymmärretyksi.
Kerran minulla on ollut pitkä useiden vuosien parisuhde mieheen, jolle tilanteeni kävi hyvin. Mutta hän käyttikin sitä hyväkseen, eli esitti ulkopuolisille poikamiestä ja petti minua joka käänteessä.