Lue keskustelun säännöt.
Mitenkäs muille saisi jaettua tämän viisauden: Älä ala kaveerata exäsi uuden puolison kanssa!
16.05.2020 |
Näin olen itse todennut, että murentaa itsetuntoa. Ja samaa sanoo siskopuoleni. Oma liittoni kariutui ties mistä syystä, väljähtyi lapsiperheen arjessa. Vaikka asuttiin yhdessä, olihan se yhteiselämä jo vaisua siinä vaiheessa, kun mieheni tapasi uuden naisen. Minä sanoin, että ok, ei haittaa, kun ensimmäisen kerran eron jälkeen exäni kysyi, voisinko vaihtaa muutaman sanan hänen uuden naisystävänsä kanssa. Mies oli kuin maan matonen, nöyrää poikaa. Uusi naisystävä oli ihastuttava ja sanoi, että hän haluaisi, että noudatetaan meidän lasten suhteen samoja sääntöjä minun luonani ja myös heillä eli isin luona. Ei minulla ole koko 3 vuoden aikana ollut hänestä pahaa sanottavaa. On kiltti lapsilleni, järkevä ja mukava. Kerran olin jopa heidän kotonaan juhlissa, kun en kehdannut kieltäytyä.
Mutta takaraivossa kolkuttaa minulla joka kerta kun hänet tapaan, että tuohon se minun mieheni retkahti. Olen monesti ajatellut, että hän on kaikin tavoin kauniimpi ja mukavampi kuin minä. Se syö itsetuntoa. En olisi ikinä antanut itselleni lupaa tutustua häneen, jos olisin ymmärtänyt, mikä psykologinen vaikutus sillä on.
Siskopuoleni sanoi ihan samaa, että hän ei kestä, kun miehensä uusi avopuoliso on niin ystävällinen ja sievä ja hyväpeppuinen ja sisustaa hyvällä maulla. Ikävälle akalle olisi paljon helpompi olla vihainen. Yhdessä mietittiin, että tämmöisiä asioita pitäisi käsitellä jossain ero-oppaassa: Älä ala kaveerata ex-puolisosi uuden puolison kanssa tai menetät itsetuntosi.
Kommentit (25)
Täysin totta. Itse nöyristelin ja suostuin kaikkiin exän uuden kotkotuksiin ja sääntöihin, kun en halunnut olla "katkera ja kaunainen". Niskan päälle se yritti. Onneksi tajusin vetäytyä ajoissa ja pistää lopulta rajat. Välit meni, mutta parempi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvältä neuvolta kuulostaa. Meillä kävi niin, että mies ei halunnut naimisiin eikä lapsia. Tulin jätetyksi aika törkeällä tavalla. Mies oli löytänyt laivalta uuden naisen, jonka kanssa oli tulossa vauva. Asettuivat asumaan samalle asuinalueelle. Uusi nainen laittoi tekstarin, jossa toivotti kaikkea hyvää elämääni ja toivoi, että ”hymyillään kun tavataan kaikesta huolimatta”. Niin korni lause. En ole hymyillyt, enkä aio hymyillä. Kun mies ilmoitti vauvan syntymästä, lähettäjäksi oli merkitty molempien nimet. Ihme kun ei kummiksi pyytänyt. Joillakin ei ole mitään tajua, miten paljon hylkääminen satuttaa. Elämä jatkuu tosiaan, mutta ei se särkynyt sydän ehjäksi tule pahoittelemalla.
Ero-opas voisi olla hyvä. Sellainen jossa kerrotaan rehellisesti oikeita asioita eikä lässytetä tyyliin: opettele antamaan anteeksi ja ota itsellesi pieniä tavoitteita, joilla tähtäät onnellisempaan elämään.
Ei tulisi mieleenkään. En halua ja exän kanssa missään tekemisissä, vaikka on lasteni isä. Lapset onneksi jo isoja.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvältä neuvolta kuulostaa. Meillä kävi niin, että mies ei halunnut naimisiin eikä lapsia. Tulin jätetyksi aika törkeällä tavalla. Mies oli löytänyt laivalta uuden naisen, jonka kanssa oli tulossa vauva. Asettuivat asumaan samalle asuinalueelle. Uusi nainen laittoi tekstarin, jossa toivotti kaikkea hyvää elämääni ja toivoi, että ”hymyillään kun tavataan kaikesta huolimatta”. Niin korni lause. En ole hymyillyt, enkä aio hymyillä. Kun mies ilmoitti vauvan syntymästä, lähettäjäksi oli merkitty molempien nimet. Ihme kun ei kummiksi pyytänyt. Joillakin ei ole mitään tajua, miten paljon hylkääminen satuttaa. Elämä jatkuu tosiaan, mutta ei se särkynyt sydän ehjäksi tule pahoittelemalla.
En kyllä hymyilisi minäkään. Miksi ihmeessä he sinulle ilmoittivat vauvan syntymästä? En mä ainakaan ilmoittanut exälle, kun mun vauvat on syntyneet. Ei käynyt mielessäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On teillä kanssa ongelmat. Se ex on ex, ei sitä ottais takas vaikka mikä olis niin miksi hitossa sen uusi vaivais mitenkään? Ja mies menee naimisiin sen kanssa minkä kanssa se on valmis menemään naimisiin ja tekee lapset sen kanssa minkä kanssa on valmis lisääntymään. Mitä niitä pohtimaan. Mies hakee vaikka kuun taivaalta oikealle naiselle, kun väärän vuoksi se on täysin kyvytön mihinkään. Jos ei se sitä kuuta hae sen ensimmäisen kolmen vuoden aikana pääsääntöisesti jatkuvasti sinulle niin tiedät, että sinä olet tuleva ex. Mies järjestää sitä oikeaa varten itsensä sekunneissa valmiiksi. Väärä saa odottaa vaikka vuosikymmeniä niitä samoja asiota mitkä se antaa sille haluamalleen sen edes niitä pyytämättä. Ja se on niitten luonto.
Mitäs jos siinä parisuhteessa keskulteltaisiin asioista, jotta parisuhde toimisi?
Sinulle ja minulle tärkeät asiat, mitä haluaisit tulevaisuudelta? Haluaisitko, että tekisin asioita toisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen monesti ajatellut, että hän on kaikin tavoin kauniimpi ja mukavampi kuin minä. "
Jos tällaisia asioita tulee mieleen, niin kannataa kehittää asioita itsessään. Kyllä nainenkin tuo kuun taivaalta, jos on kovin ihastunut.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvältä neuvolta kuulostaa. Meillä kävi niin, että mies ei halunnut naimisiin eikä lapsia. Tulin jätetyksi aika törkeällä tavalla. Mies oli löytänyt laivalta uuden naisen, jonka kanssa oli tulossa vauva. Asettuivat asumaan samalle asuinalueelle. Uusi nainen laittoi tekstarin, jossa toivotti kaikkea hyvää elämääni ja toivoi, että ”hymyillään kun tavataan kaikesta huolimatta”. Niin korni lause. En ole hymyillyt, enkä aio hymyillä. Kun mies ilmoitti vauvan syntymästä, lähettäjäksi oli merkitty molempien nimet. Ihme kun ei kummiksi pyytänyt. Joillakin ei ole mitään tajua, miten paljon hylkääminen satuttaa. Elämä jatkuu tosiaan, mutta ei se särkynyt sydän ehjäksi tule pahoittelemalla.
ööö....mies ei halunnut kanssasi naimisiin eikä lasta...niin eiks se ollu sulle niinku pieni vinkki että häipyä? Mut jäit siihen kattelee...
Tää ei taida olla ihan verrannollinen ton ap:n tilanteeseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On teillä kanssa ongelmat. Se ex on ex, ei sitä ottais takas vaikka mikä olis niin miksi hitossa sen uusi vaivais mitenkään? Ja mies menee naimisiin sen kanssa minkä kanssa se on valmis menemään naimisiin ja tekee lapset sen kanssa minkä kanssa on valmis lisääntymään. Mitä niitä pohtimaan. Mies hakee vaikka kuun taivaalta oikealle naiselle, kun väärän vuoksi se on täysin kyvytön mihinkään. Jos ei se sitä kuuta hae sen ensimmäisen kolmen vuoden aikana pääsääntöisesti jatkuvasti sinulle niin tiedät, että sinä olet tuleva ex. Mies järjestää sitä oikeaa varten itsensä sekunneissa valmiiksi. Väärä saa odottaa vaikka vuosikymmeniä niitä samoja asiota mitkä se antaa sille haluamalleen sen edes niitä pyytämättä. Ja se on niitten luonto.
Olen tuosta kyllä eri mieltä. Ei ole mikään sukupuoleen liittyvä ominaisuus. Itsekin olen jahkannut, haluanko lapsia vai en, eikä se vika ole ollut miehessä. Kaksikymppisenä en halunnut äidiksi, kun oli epävakaata työelämässä, siis pätkätöitä ja sitten tuli alanvaihto, kun ei se ensin opiskeltu tuntunut omalta. Kävin lukion jälkeen kokkikoulun ja totesin, että ei minusta ole kokiksi. Keittiöissä oli liian kuuma ja kiire ja huono palkka. Kukaan ei edes halunnut palkata nuorta naista vakkariksi, joten työsuhteetkin oli 1-6 kk. Opiskelin uuden ammatin asuen viikot eri kaupungissa. Päädyin kuitenkin ensimmäisen avomieheni kanssa eroon, kun olin 27. Minun aloitteestani, eikä miehessä ollut vikaa. Halusin kokeilla sinkkuna elämistä, kun meidän arki oli ollut 9 vuotta niin samaa päivästä toiseen ja koin että oli kasvettu erilleen minun opintojen aikana.
Toisessa pitkässä parisuhteessani en halunnut lapsia, koska meillä oli niin myllerrystä se alku. Olin 31, kun tavattiin, ja miehellä oli riitaisa ero meneillään. Meillä oli siinä monenlaista muutakin säätöä. Ostettiin yhdessä talo, jossa oli sisäilmaongelma. Yhtään en ajatellut, että tuon miehen kanssa en halua lapsia, vaan että en halua lapsia ehkä ikinä. Erottiin 5 vuoden yhdessäolon jälkeen. Asiaan liittyi mustasukkaisuutta puolin ja toisin ja raskaita elämänvaiheita.
Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi 3,5 vuotta sitten. Erosta oli silloin vasta puolisen vuotta. En silloin edes seurustellut, mutta olin satunnaisessa suhteessa. Siinä sitten mietittiin, miten asiassa edetään ja päätettiin muuttaa yhteen ja pitää lapsi. Tämä on minun kohdallani ihan sattumaa, että juuri tämän nykyisen kumppanin kanssa on lapsi. Sattumaa se on hänellekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvältä neuvolta kuulostaa. Meillä kävi niin, että mies ei halunnut naimisiin eikä lapsia. Tulin jätetyksi aika törkeällä tavalla. Mies oli löytänyt laivalta uuden naisen, jonka kanssa oli tulossa vauva. Asettuivat asumaan samalle asuinalueelle. Uusi nainen laittoi tekstarin, jossa toivotti kaikkea hyvää elämääni ja toivoi, että ”hymyillään kun tavataan kaikesta huolimatta”. Niin korni lause. En ole hymyillyt, enkä aio hymyillä. Kun mies ilmoitti vauvan syntymästä, lähettäjäksi oli merkitty molempien nimet. Ihme kun ei kummiksi pyytänyt. Joillakin ei ole mitään tajua, miten paljon hylkääminen satuttaa. Elämä jatkuu tosiaan, mutta ei se särkynyt sydän ehjäksi tule pahoittelemalla.
ööö....mies ei halunnut kanssasi naimisiin eikä lasta...niin eiks se ollu sulle niinku pieni vinkki että häipyä? Mut jäit siihen kattelee...
Tää ei taida olla ihan verrannollinen ton ap:n tilanteeseen...
En ole kyseinen hlö, mut sanonpa vaan, että vaikka mies ei haluaisi lapsia tai naimisiin, niin moniko sen takia eroaa? Naimisiin meno muutenkin on ihan vanha jäänne. Eikä kaikki halua lapsia. Tai sitten ei halua hankkia lapsia juuri sillä kyseisellä hetkellä, mutta vuoden päästä tilanne on toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksäsi seurusteli ensin sinun kanssasi ja olitte onnellisia ja tyytyväisiä toisinne.
Nyt hänellä on toinen puoliso, mutta ei uusi suhde vie pois teidän suhdettanne.
Mielestäni mitätöit itseäsi aivan turhaan. Sinä olit teistä ensimmäinen, josta mies välitti.
Hyvä, että aiemmalla miehelläsi on toimiva suhde ja sinulla on mahdollisuus uuteen, hyvään suhteeseen mieleisesi miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos siinä parisuhteessa keskulteltaisiin asioista, jotta parisuhde toimisi?
Sinulle ja minulle tärkeät asiat, mitä haluaisit tulevaisuudelta? Haluaisitko, että tekisin asioita toisin?
Eipä ne parisuhteet aina toimi, vaikka kuinka jauhaisi. Edes perheneuvonnassa ei pystytä kaikkia auttamaan, nimimerkillä kokemusta on. Kun nuoruuden huumassa rakastuu korviaan myöten, ei se huuma enää 20 vuoden päästä välttämättä muistu mieleen. Ikävää sanoa näin raadollisesti, mutta joskus hyväkin suhde vain hiipuu pois. Sitä voi tekohengittää aikansa, ei loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvältä neuvolta kuulostaa. Meillä kävi niin, että mies ei halunnut naimisiin eikä lapsia. Tulin jätetyksi aika törkeällä tavalla. Mies oli löytänyt laivalta uuden naisen, jonka kanssa oli tulossa vauva. Asettuivat asumaan samalle asuinalueelle. Uusi nainen laittoi tekstarin, jossa toivotti kaikkea hyvää elämääni ja toivoi, että ”hymyillään kun tavataan kaikesta huolimatta”. Niin korni lause. En ole hymyillyt, enkä aio hymyillä. Kun mies ilmoitti vauvan syntymästä, lähettäjäksi oli merkitty molempien nimet. Ihme kun ei kummiksi pyytänyt. Joillakin ei ole mitään tajua, miten paljon hylkääminen satuttaa. Elämä jatkuu tosiaan, mutta ei se särkynyt sydän ehjäksi tule pahoittelemalla.
En kyllä hymyilisi minäkään. Miksi ihmeessä he sinulle ilmoittivat vauvan syntymästä? En mä ainakaan ilmoittanut exälle, kun mun vauvat on syntyneet. Ei käynyt mielessäkään.
Etkö ilmoittanut exällesi vauvan syntymästä? Miksi? Onko teillä huonot välit? Yhteisiä lapsia? Minä ainakin ilmoitin, heti synnäriltä käsin. Minulla on ollut onni saada pitää exääni hyvät välit eron jälkeenkin. Meidän rakkaus ei kestänyt, mutta olihan hän kaikkein läheisin ihminen minulle 16 vuotta, oikeastaan ne kaikkein tärkeimmät vuodet, kun itsenäistyttiin lapsuudenkodista, koettiin yhdessä köyhyyttä ja surua ja vaikeuksia, mutta vielä enemmän onnea ja iloa, esimerkiksi esikoisen syntymä. Jos minulla on mitä tahansa elämässä, tiedän, että exään voi aina luottaa ja tarvittaessa pyytää apua mihin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvältä neuvolta kuulostaa. Meillä kävi niin, että mies ei halunnut naimisiin eikä lapsia. Tulin jätetyksi aika törkeällä tavalla. Mies oli löytänyt laivalta uuden naisen, jonka kanssa oli tulossa vauva. Asettuivat asumaan samalle asuinalueelle. Uusi nainen laittoi tekstarin, jossa toivotti kaikkea hyvää elämääni ja toivoi, että ”hymyillään kun tavataan kaikesta huolimatta”. Niin korni lause. En ole hymyillyt, enkä aio hymyillä. Kun mies ilmoitti vauvan syntymästä, lähettäjäksi oli merkitty molempien nimet. Ihme kun ei kummiksi pyytänyt. Joillakin ei ole mitään tajua, miten paljon hylkääminen satuttaa. Elämä jatkuu tosiaan, mutta ei se särkynyt sydän ehjäksi tule pahoittelemalla.
ööö....mies ei halunnut kanssasi naimisiin eikä lasta...niin eiks se ollu sulle niinku pieni vinkki että häipyä? Mut jäit siihen kattelee...
Tää ei taida olla ihan verrannollinen ton ap:n tilanteeseen...
En ole kyseinen hlö, mut sanonpa vaan, että vaikka mies ei haluaisi lapsia tai naimisiin, niin moniko sen takia eroaa? Naimisiin meno muutenkin on ihan vanha jäänne. Eikä kaikki halua lapsia. Tai sitten ei halua hankkia lapsia juuri sillä kyseisellä hetkellä, mutta vuoden päästä tilanne on toinen.
avaa silmäsi. Olet tilapäinen helpotus sitä oikeaa odotellessa, jota mies kosii polvillaan ja timanttisormuksen kanssa, jota ilman hän ei voi elää. Ainakin kohtuullisen ajan jälkeen.
Kannattaa yrittää tietoisesti lopettaa itsensä vertaaminen muihin. Samalla kun jumitat vertaamassa itseäsi eksän nyksään saatat olla jonkun muun kateuden kohde ja sokea omille vahvuuksillesi. Keskity hyvään sinussa, anna sen loistaa. Olet paljon parempi kuin uskot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvältä neuvolta kuulostaa. Meillä kävi niin, että mies ei halunnut naimisiin eikä lapsia. Tulin jätetyksi aika törkeällä tavalla. Mies oli löytänyt laivalta uuden naisen, jonka kanssa oli tulossa vauva. Asettuivat asumaan samalle asuinalueelle. Uusi nainen laittoi tekstarin, jossa toivotti kaikkea hyvää elämääni ja toivoi, että ”hymyillään kun tavataan kaikesta huolimatta”. Niin korni lause. En ole hymyillyt, enkä aio hymyillä. Kun mies ilmoitti vauvan syntymästä, lähettäjäksi oli merkitty molempien nimet. Ihme kun ei kummiksi pyytänyt. Joillakin ei ole mitään tajua, miten paljon hylkääminen satuttaa. Elämä jatkuu tosiaan, mutta ei se särkynyt sydän ehjäksi tule pahoittelemalla.
ööö....mies ei halunnut kanssasi naimisiin eikä lasta...niin eiks se ollu sulle niinku pieni vinkki että häipyä? Mut jäit siihen kattelee...
Tää ei taida olla ihan verrannollinen ton ap:n tilanteeseen...
En ole kyseinen hlö, mut sanonpa vaan, että vaikka mies ei haluaisi lapsia tai naimisiin, niin moniko sen takia eroaa? Naimisiin meno muutenkin on ihan vanha jäänne. Eikä kaikki halua lapsia. Tai sitten ei halua hankkia lapsia juuri sillä kyseisellä hetkellä, mutta vuoden päästä tilanne on toinen.
avaa silmäsi. Olet tilapäinen helpotus sitä oikeaa odotellessa, jota mies kosii polvillaan ja timanttisormuksen kanssa, jota ilman hän ei voi elää. Ainakin kohtuullisen ajan jälkeen.
23 vuotta tilapäisenä helpotuksena sitä oikeaa odotellessa? Voi luoja sun yksinkertaisuuttas. Ei kaikki halua naimisiin, eikä kaikki halua lapsia. Avioliitto instituutiona on vitsi. Timanttisormuksen voi pyytää lahjaksi vaikka 10 tai 20 vuoden yhteiselon kunniaksi, jos niin on timanttien perään. Mä en käytä koruja, joten kaapissa se seisoisi joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvältä neuvolta kuulostaa. Meillä kävi niin, että mies ei halunnut naimisiin eikä lapsia. Tulin jätetyksi aika törkeällä tavalla. Mies oli löytänyt laivalta uuden naisen, jonka kanssa oli tulossa vauva. Asettuivat asumaan samalle asuinalueelle. Uusi nainen laittoi tekstarin, jossa toivotti kaikkea hyvää elämääni ja toivoi, että ”hymyillään kun tavataan kaikesta huolimatta”. Niin korni lause. En ole hymyillyt, enkä aio hymyillä. Kun mies ilmoitti vauvan syntymästä, lähettäjäksi oli merkitty molempien nimet. Ihme kun ei kummiksi pyytänyt. Joillakin ei ole mitään tajua, miten paljon hylkääminen satuttaa. Elämä jatkuu tosiaan, mutta ei se särkynyt sydän ehjäksi tule pahoittelemalla.
ööö....mies ei halunnut kanssasi naimisiin eikä lasta...niin eiks se ollu sulle niinku pieni vinkki että häipyä? Mut jäit siihen kattelee...
Tää ei taida olla ihan verrannollinen ton ap:n tilanteeseen...
En ole kyseinen hlö, mut sanonpa vaan, että vaikka mies ei haluaisi lapsia tai naimisiin, niin moniko sen takia eroaa? Naimisiin meno muutenkin on ihan vanha jäänne. Eikä kaikki halua lapsia. Tai sitten ei halua hankkia lapsia juuri sillä kyseisellä hetkellä, mutta vuoden päästä tilanne on toinen.
avaa silmäsi. Olet tilapäinen helpotus sitä oikeaa odotellessa, jota mies kosii polvillaan ja timanttisormuksen kanssa, jota ilman hän ei voi elää. Ainakin kohtuullisen ajan jälkeen.
23 vuotta tilapäisenä helpotuksena sitä oikeaa odotellessa? Voi luoja sun yksinkertaisuuttas. Ei kaikki halua naimisiin, eikä kaikki halua lapsia. Avioliitto instituutiona on vitsi. Timanttisormuksen voi pyytää lahjaksi vaikka 10 tai 20 vuoden yhteiselon kunniaksi, jos niin on timanttien perään. Mä en käytä koruja, joten kaapissa se seisoisi joka tapauksessa.
Onko sinun mielestäsi vaikka kauppakirja vitsi? Itse suhtaudun juridisiin asioihin aivan muuna kuin vitsinä.
Yllätys, mutta me emme ole samanlaisia.
Mä toivon exälle kaikkea hyvää. Me yhdessä rikottiin meidän parisuhde. Uus nainen on erilainen kun minä, mutta hyvin voin hänen kanssaan samoissa tiloissa olla, eikä pahaa sanottavaa ole. Tärkeintä on ollut, että on lapsille loistava.