Lue keskustelun säännöt.
Pelkään että poikani tekee itselleen jotain.
15.05.2020 |
Poikani erosi tyttöystävästään reilu 5 kuukautta sitten tytön ihastuttua toiseen mieheen. Tämä hajotti pojan henkisesti, sillä oli melkein 3v suhde ja eka parisuhde. Tämän jälkeen ryyppäsi oman aikansa kunnes otti itseään niskasta kiinni ja rupesi lukemaan pääsykokeisiin. Koronan takia kouluun pääseminen vaikeutui kuitenkin huomattavan paljon ja poika lopetti tämän vuoksi lukemisen, ”koska ei nyt ainakaan pääse sisään”. Tämän jälkeen on vain murjottanut yksin omassa yksiössään, ja hänen veljensä sanoi että poika ryyppää suurimman osan päivistään tai polttaa kannabista. Miten saisin pojan elämää tehtyä edes vähän paremmaksi? Poika ei ole enää mikään lapsikaan, täyttää 23 tänä vuonna.
Kommentit (6)
Tuo ryyppääminen ja pössyttely ei välttämättä ole vielä merkki itsetuhoisuudesta, sitä nämä huonot harrastukset tosin tekevät.
Aika monella suomessa on samankaltainen tilanne, eli ei mene hyvin.
Usein oma havahtuminen huonoon tilanteeseensa on se josta alkaa suunta parempaan.
Puhua kannattaa ja apuakin hakea, esim. A-klinikka, miekkari jne. seurakunta.
Voimia molemmille, toivottavasti tilanne kääntyy paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama vuosi sitten oma poikani oli samassa ellei pahemmassa tilanteessa. Se aika on jäänyt ahdistavana mieleen.mutta näyttää siltä, että nyt on hyvin selvitty. Kehoita veljeä pitämään yhteyttä poikaasi joka päivä. Myös itse voit tehdä samoin. Älä moiti, älä neuvo, älä puhu erosta vaan ihan muista asioista. Esim. opintomahdollisuuksista avoimessa yliopistossa, netin kautta yms. Voit kysyä joskus kuinka menee, miten voit. Älä ole liian huolestuneen oloinen vaan enemmän vieressäkulkija.
Älä vaadi vastausta, vaan enemmänkin pyri pitämään "kanava" avoimena. Asiantuntija-apuakin on olemassa netin ja puhelimen kautta.
Hyvä vaan jos on vähemmän miehiä maailmassa.
Sinuna ilmaisisin hänelle suoraan huolesi, kertoisin miten se tuhoaisi sinut ja muita läheisiä jos hän itselleen jotain tekisi. Masentuneen ihmisen mieli pyrkii ajattelemaan että ketään ei kiinnosta vaikka kuolisi, joten se saattaa saada havahtumaan. Hyvä että olet keskustellut hänen kanssaan ja ollut tukena. Tää on vaikee tää korona-ajankohta, kun ei voi suositella asioita joita muuten suosittelisi. Opiskelupaikan saantiin saattaisi silti kuitenkin kannattaa panostaa, toisi edes jotain motivaatiota ja sisältöä päiviin. Itselleni ja monelle tutulle on auttanut masennukseen ja hankaliin elämäntilanteisiin matkustelu/väliaikainen ulkomaille muutto. Itse olen kolmeen eri otteeseen muuttanut väliaikaisesti ulkomaille, ja kyllä se vaan kummasti auttaa se maisemanvaihdos, itsenäistyminen, uudet kulttuurit ja asiat, lämpimämpi ilmasto, uudet kaverit jne. Suomessa on aika vaikeat pitkät kylmät talvet, uudet ihmiset eivät samalla tavalla tule tutustumaan, ollaan usein aika tylyjä ja juodaan paljon. Tätä tosin on mahdotonta ehdottaa juuri nyt kun viiruksen vuoksi ei voi matkustella... Paras neuvo kai on, että menisi terapiaan, edes väliaikaisesti. Yksityiselle pääsee ilman jonoja, kallista on mutta mieluummin maksaa muutaman satasen muutamasta terapiakerrasta kuin jää ilman apua. Voimia sinulle! :) Kaikki ansaitsevat välittävän vanhemman, ja hyvä että olet sellainen.
Meillä vähän vastaava tilanne. Erosta on jo muutama vuosi mutta poika ei meinaa päästä yli. Töissä sentään käy mutta viikonloppusin mokailee huolella. Kurja seurata vierestä, kun näkee miten huonosti toinen voi.
Minun poikani yritti jotain. On ollut kohta vuoden sairaalassa. Hain apua, vein lääkäriin, kuskasin, ostin lääkkeet, keskustelin, keskustelin, keskustelin, ostin kirjoja, yms.
Lopputuloksena toinen ei voi paljoa tehdä. Jos ei itseä kiinnosta parantua, niin sille ei voi mitään.
Raskasta tämä on ollut. Voimia!