Puhukaa järkeä ihastuneelle naiselle! (Minulle)
Eli olen ollut noin 10 kuukautta ihastunut yhteen työkaveriin. Luulin jo hetken unohtaneeni hänet kun emme ole olleet samassa vuorossa tänä vuonna, mutta nyt taas olemme ainakin hetken ajan enkä pysty taas ajattelemaan muuta. Hän on ihanin mies jonka ikinä olen tuntenut. En kuitenkaan haluaisi tuntea mitään tällaista, koska tästä ei ikinä tule mitään, hän ei ole ikinä vaikuttanut kiinnostuneelta eikä työkaverin kanssa todellakaan kannattaisi muutenkaan ruveta mihinkään tuollaiseen. En vaan voi mitään sille että hän saa perhoset lentämään vatsassani. En ihastu kunnolla melkein koskaan joten tämä on todella harvinaista, joku hänessä vaan kolahtaa. Olen ollut parisuhteissa aikoinaan mutta ikinä en ole ketään kohtaan tuntenut tällaista. Pelkään että joku näkee tämän minusta läpi, tai on varmaan nähnyt jo kauan sitten. Olemme molemmat sinkkuja joten mitään moraalitonta tähän ei liity (eikä mitään ole tapahtunutkaan), mutta haluaisin kuulla järkipuhetta siitä kuinka ihastuminen on vain aivojen luomaa harhaa! Olo on melko tuskallinen välillä...
Kommentit (18)
Mieti sitä kreisibailaamassa Stefu Thermanin kanssa. Tauski soittaa ja Sofia ja Martika tanssii taustalla
Hmm. Ihminenhän ihastuu omaan illuusioonsa, ei niinkään oikeaan ihmiseen. Ihastumisesta tietysti pääsee ajan kanssa yli, tosin voi mennä todella pitkä aika.
Mutta mikä minua tässä ihmetyttää on miksi et pikkuhiljaa ja kasvojasi menettämättä hiukan testaisi mitä hän sinusta oikeasti ajattelee? Juttele, työasioista aluksi ja sitten jotain henkilökohtaista joka on sinulle tärkeää mutta ei mitenkään paljastavaa. Kuten musiikki tms.
Siinä voi parhaassa tapauksessa käydä ihan hyvin, ja ehkä myös paljastua että mies ei sitten ihan niin ihana olekaan.
Se menee ohi kyllä. Pidä omaa kivaa ajatustesi kanssa niin kauan, kunnes menee.
En kyllä ymmärrä, mikset voisi ryhtyä johonkin sen kanssa. Kerran tässä vain eletään.
Nyt on pyy merrassa kuin kymmenen oksalla.
Älä päästä valtaamaan liikaa ajatuksia. Sitten et pääse yli muuta kuin ottamalla pakit toiselta ja avautumalla tunteistasi.
T. Yksi siinä tilanteessa oleva
Just mietin tänään entistä ihastustani ja sitä, miten säälittävä olen ollut, vaikka oikeasti silloinkin hillitsin sitä säälittävyyttäni aika runsaasti. Olisi pitänyt lopettaa heti ensimmäisten epäkunnioituksen merkkien myötä.
Sitten kun siitä on päässyt yli, niin miettii että mitä siinä näki ja minkä ihmeen takia se kaikki aika meni hukkaan.
Ihanaahan se on kun on työkaveriin rakastunut, näkee joka päivä.
Kannattaa tehdä tikusta asiaa ja soittaa sille, "aattelin siitä huomisesta työvuorosta" ja samalla kosketella itseään. Siinä erittyy oksikotonia ja syntyy rakkaussuhde ja siten rohkaistuu lähestymään naista, tai ap.n tapauksessa miestä. Noin syntyy onnistuneimmat treffit myös kun tunteet on jo olemassa
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä tikusta asiaa ja soittaa sille, "aattelin siitä huomisesta työvuorosta" ja samalla kosketella itseään. Siinä erittyy oksikotonia ja syntyy rakkaussuhde ja siten rohkaistuu lähestymään naista, tai ap.n tapauksessa miestä. Noin syntyy onnistuneimmat treffit myös kun tunteet on jo olemassa
No hyi!
Unohda kokonaan. Ette usko tätä mutta tämä on ainoa oikea neuvo. Ei pidä jäädä edes haaveilemaan!
Vierailija kirjoitti:
Unohda kokonaan. Ette usko tätä mutta tämä on ainoa oikea neuvo. Ei pidä jäädä edes haaveilemaan!
No tiedän että näin pitäisi tehdä ja usko pois kuinka paljon olen yrittänyt! Ei vaan millään onnistu. Taas huomenna hänet näen, se on niin ihanaa ja tuskallista samaan aikaan..
Ap
Ai mikä nyt mättää?
Jos mun ihastus ja mä oltais vapaana, niin en tosiaan jättäis kokeilematta. Työpaikkaa voi aina vaihtaa, jos mönkään menee.
Kai tiedät sen, että mitä enemmän kieltää itseltään jonkun tunteen sitä vahvempi se tunne on? Teet juuri niin. Hehkutat ihastusta ja samaan aikaan iiiik, ei saa, en halua. Kysymykseni siis on, että mikä estää kokea ihastumisen tunnetta ja ottaa riskejä elämässään? Ketä tai keitä varten kiellät itseäsi viemästä asiaa eteenpäin? Et ole ensimmäinen maailmassa, joka on ihastunut työkaveriinsa.
Joten joko olet noin 16 vuotias ja tunne-elämässäsi sen ikäisen tasolla niin kuin ihastuksesi tai sitten roikut 150%.:sti muiden mielipiteiden varassa elämääsi. Koeta ottaa se oma elämä haltuusi ja tehdä asioita. Nurkassa saa täristä aina, mutta elämää on pakko elää ja kokeilla uusia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda kokonaan. Ette usko tätä mutta tämä on ainoa oikea neuvo. Ei pidä jäädä edes haaveilemaan!
No tiedän että näin pitäisi tehdä ja usko pois kuinka paljon olen yrittänyt! Ei vaan millään onnistu. Taas huomenna hänet näen, se on niin ihanaa ja tuskallista samaan aikaan..
Ap
Hups, olettekin sinkkuja, anna mennä. :D
Ja mikä on ongelma jos olette molemmat sinkkuja?
Jälleen olemme töissä, tällä hetkellä... Olen tauolla joten voin kirjoitella puhelimella tänne. Päätin että jos joku päivä tiedän että tulen tänne töihin viimeistä kertaa enkä enää ikinä tulisi näkemään sitä ihanaa miestä, niin sitten teen jonkinlaisen siirron. Kohta mies saapuu taukohuoneeseen ja polveni menevät taas veteliksi. Miten voi aikuinen nainen tulla näin hulluksi!
Oot varmaan ihastunut muhun.