1-vuotiaan roskaruuat

Eilen tuli kadulla vastaan äiti (tukevahko äiti, mainitaan vielä), joka työnsi rattaissa reilun vuoden vanhaa tyttöä.

Ikää ei varmasti ollut kahta, sen verran pieni lapsi oli. Kovaan ääneen tämä äiti kysyi tytöltä ' Mennäänkö me pizzalle vai hampurilaiselle??'



Lapsi ei tainnut ymmärtää koko kysymystä, ja äiti kurkki rattaisiin kysyen: ' Mitä sanoit?? Kumpaa syödään?'



Yleensä en mieti muiden tekemisiä, mutta nyt tuli kyllä vähän paha mieli. Noin pieni totutetaan siihen, että syödään pikaruokaa ja vieläpä pistetään lapsen harteille vastuu siitä, että päättää. Äiti saa ikäänkuin puhtaan omantunnon, kun lapsi saa syödä sitä mitä haluaa.



Asiahan ei todellakaan minulle kuulu, hirvittää vain minkälisista elintasosairauksista nämä pizza-hamppari-muksut kärsivät jo ennen 20 ikävuotta, jos ruokailu on vuoden vanhana rasvaa ja suolaa yli oman tarpeen.

En tietenkään tiedä, kuinka usein tämä kaksikko pikaruokaa syö, mutta äiti näytti siltä että terveellisyys ei välttämättä ole oleellisin elämänarvo...