Lue keskustelun säännöt.
Mikä vika pojassa kun
05.02.2009 |
ei hyviä kavereita löydy. Harrastuksiin on kuljetettu, luokka- ja pelikavereita pyydetty kylään useinkin, kannustettu poikaa aktiivisuuteen jne. mut kaikki hyvin alkaneet kaverisuhteet jostain syystä päättyy pian. Alkuinnostuksen jälkeen toinen osapuoli hakeutuu muuhun seuraan tai ei enää jaksa tulla meille tai lähtä pojan kans minnekään. Jokin pojan käytöksessä karkottaa kavereita, mikähän se voisi olla? Poika jo 4. lk ja koulussa on kavereita mut ei yhtä tai kahta parempaa ystävää vaan pelaavat koko luokka yhdessä.
Kommentit (5)
Voi olla ihan vaan niin, ettei kertakaikkiaan ole sellaista kaveria, jonka kanssa kemiat kohtaisivat. Ei ole helppoa parienkaan, kaksi eri ihmistä, harvemmin löytyy oikein hyvä, vaikka kitkutetaankin eteenpäin. On niin paljon erilaisia ihmisiä lapsisa ja aikuisissa.
Onko se nyt niin kauheata, jos lapsi viettää aikansa itsekseen kotona teidän kanssa. Minkä ihmeen takia on vähän niin kuin pakko olla se kaveri siinä ja aina kiini jossain kaverissa.
En valittanut mitään minnekään, kun poikani oli kiltisti kotona tehden niitä näitä, täällä vain ei ole ihmisiä, perheitä jne. Koulussa oli luokkalaisia, mutta ei me pidetty itsestään selvänä että pitää olla vielä erikseen joku kaveri. Jos olisi ollut, niin OK, muttei mitään numeroa hänellekään siitä tehty, Eikä me yritetty saada poikia meille siksi että syntyisi tiivis kaveruus. Olkaa poikanne kanssa normaalisti, pelatkaa lautapelejä, käykää risteilyllä ym. Antakaa pelata kohtuullllisesti hyväksymiänne pelejä pleikkarilla jne. kaikkkea normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoitin että kaverit näkevät pojassa jonkun "vian" kun ei kelpaaa kaveriksi kuin vain varakaveriksi.
Niillä oli koulussa syksyllä semmoinen testi että kuka on paras kaverisi, kenen kaveri haluaisit olla, kuka on luokan suosituin, kenen vieressä haluaisit istua jne. Ope sanoi ettei poikaani ollut kukaan nimennyt. Eihän se sinällään kerro muusta kuin että pojalla ei ole hyviä kavereita lukuisista kaveriutumisyrityksistä huolimatta. Ope sanoi että poika on kiltti ja tunnollinen mutta persoonallinen luonne. Mitä ikinä se tarkoittaakaan. Tänään viimeksi poika olisi halunnut lähteä uimaan mutta ei ollut kaveria ketä kysyä, kun tiesi muilla olevan yhteisiä menoja jotka sopivat jo koulussa. Illat nyhjää kotona.
Poika itse haluais välillä "oman kaverin" jonka seurassa vois mennä uimaan tai leffaseuraksi. Aikuisten kans ei ole niin hauskaa nauraa. Mut voihan ongelma olla enemmänkin äitin ja iskän kuin pojan joka ei enimmäkseen valita.
Oikein helkutin ammattitaitoinen opettaja! Hyi hitto. Kysy siltä opettajalta muuten, mitä tarkoittaa "persoonallinen luonne".
Toivottavasti poikasi löytää kavereita, kaikki lapset kaipaavat niitä.
anteeks, mutta mulle tuli paha mieli, kun sanoit että mikä "vika" pojassasi on. Tuskin mikään "vika". Se että jos ihminen ei jostain syystä ole ihan "tavis" tai täytä normeja kaikilta osin ei tee ihmistä vialliseksi.
Oletko seurannut kauempaa lapsen ja kavereiden leikkiä/yhdessäoloa?