Lue keskustelun säännöt.
Huusin juuri kurkku suorana lapselleni miten p***a hänen isänsä on
13.05.2020 |
Ei olisi pitänyt tehdä, tiedän.
Olen pitänyt näitä tunteita monta vuotta sisälläni.
Se, ettei isä suostunut edes kotikoulun aikaan olemaan lapsensa kanssa enemmän vaan jätti kaiken minun vastuulle, vaikka minulla on hirveästi töitä ja hän makaa työttömänä.
Se, ettei hän pidä sopimuksista kiinni.
Se, että jättää elatukset maksamatta ja kierättää niitä kelalla.
Se, että valehtelee sosiaalisessa mediassa.
Ja viranomaisille aina näyttää hyvää naamaa ja osaa selitttää kaiken parhain päin.
En vaan enää jaksa tätä valehtelua. Sitä, ettei kukaan tajua miten hirveää on elää sellaisen ihmisen läheisyydessä joka kieroilee ja manipuloi ja valehtelee, eikä pysty ottamaan mistään vastuuta. Ottaisin yksinhuoltajuuden jos saisin, mutta isä ei anna.
Elämä ei ole vaan reilua. Elämä on täyttä p***aa, selviytymistä päivästä toiseen, eikä ketään tunnu kiinnostavan ne ihmiset, joilla menee huonosti.
Kommentit (36)
Nyt menet sitten lapsen luokse ja selität asian uudelleen hänelle. Korostat, että mikään ei ole lapsen vika ja teit väärin kun purkaannuit hänelle tms yms. Ja puhutte asioista rauhassa. Muuten hänelle jää syyllisyys asiasta. Se on jotenkin joka asiaan rakennettu automaatuo, siis syyllisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa opetella tunteiden hallintaa ja käsittelyä muilla tavoin kuin huutamalla lapselle.
Niin, ja vika on kuitenkin sinun, ei lapsen. Häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opetella tunteiden hallintaa ja käsittelyä muilla tavoin kuin huutamalla lapselle.
jos ap on monta vuotta sisällään, niin ehkä ihan hyväkin että ne tulee nyt ulos.
Nyt vaan lapsen kanssa juttelemaan.
Ehkä lapsenkin on hyvä tietää millainen kakkaläjä isä on.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja vika on kuitenkin sinun, ei lapsen. Häpeä.
Vai olisiko kuitenkin sen isän, joka ei kanna jälkikasvustaan vastuuta?
Mun mielestä vähän outo logiikka syyttää äitiä nyt tässä tilanteessa. Toki hän ei toiminut oikein kun huusi lapselleen. Silti kääntäisin katseen sinne isän puoleen. Mutta näköjään mikään ei muutu tässä maailmassa: isät saavat mennä ja tulla miten haluavat ja jos hoitavat hetkeäkään lasta, ansaitsevat kruunun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin puhuisit minun lapsuuden puolesta. Äitini teki huudoilla minulle turhia syyllisyyden tunteita joista minua ollaan käytetty hyväksi. Toivottavasti otit tästä opiksi. Jotkut ymmärtävät hyvällä, jotkut pahalka. Vaikein ja tasapainottavin työ elämässä on ymmärtää ja antaa ymmärtää hyvällä.
Niin, isä voi olla vaikka kuinka huono isä, mutta sinä juuri huutamalla tuon kaiken paskan oman tilanteeseen syyttömän lapsesi päälle teit itsestäsi vielä paljon huonomman äidin. Häpeä! Vai sinulle vielä yksinhuoltajuus! Kaikkia se leipä elättääkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, isä voi olla vaikka kuinka huono isä, mutta sinä juuri huutamalla tuon kaiken paskan oman tilanteeseen syyttömän lapsesi päälle teit itsestäsi vielä paljon huonomman äidin. Häpeä! Vai sinulle vielä yksinhuoltajuus! Kaikkia se leipä elättääkin...
Toisen vanhemman haukkuminen ja mustamaalaaminen lapselle on Suomessa yksinoikeutettu vain äideille.
Joo, kyllä se ihan oma mokasi on, mikäli lapsi noista huudoistasi kokee syyllisyyttä ja pitää itseään vanhentuessaan epäonnistuneena ihmisenä. Opettele nyt hyvä ihminen edes vähän itsehillintää - kaikilla on nyt enemmän tai vähemmän rankkaa aikaa eikä tilanne oikeuta kohtelemaan lähimmäisiään huonosti! Toisaalta sait jo aikaan vahinkoa eikä se korjaannu anteeksi pyytelemällä, koska huono kohtelu muistetaan paremmin kuin hyvä kohtelu. Tästä on olemassa ihan tutkimuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinä lapsellesi rupesit huutamaan ex-puolisosi vikoja?
Oliko hän riidellessä huutanut, kuinka paljon parempi isä on kuin sinä?
De Facto kirjoitti:
Ihan kuin puhuisit minun lapsuuden puolesta. Äitini teki huudoilla minulle turhia syyllisyyden tunteita joista minua ollaan käytetty hyväksi. Toivottavasti otit tästä opiksi. Jotkut ymmärtävät hyvällä, jotkut pahalka. Vaikein ja tasapainottavin työ elämässä on ymmärtää ja antaa ymmärtää hyvällä.
Ehkä sun pitäisi hakea tukea isältäsi. Miksi et tee sitä? Hän olisi varmasti hoitanut sinua paljon paremmin kuin äitisi... eikun...
Vai oliSiko kuitenkin niin, että sinä olet vähän ankara äitiäsi kohtaan, joka on venynyt äärirajoille idiootin isäsi takia?
Mitä jos esittäisit valitukset isällesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon niin pahoillani että joudut kokemaan lapsen isältä jotain tuollaista.
Älä soimaa itseäsi kohtuuttomasti tekemästäni ylilyönnistä. Nyt tärkeintä on se, miten käsittelet purkauksesi lapsesi kanssa. Korosta lapselle, että lapsella on täysi oikeus kokea omat tunteensa rakasta isäänsä kohtaan, ja sinulla on oma suhteesi tähän henkilöön. Eikä sinun tunteesi johdu lapsesta, vaan sinun ja lapsen isän välisistä tapahtumista ja tilanteista, jotka ei oikeastaan kuulu lapselle, mutta koska tunteesi oli niin voimakas yhtäkkiä, niin se ryöpsähti yli äyräiden.
Voit kertoa, että kun on väsynyt ja tulee niin iso tunne, että sitä on vaikea hallita, vaikka aikuisen pitäisikin se pystyä hallitsemaan. Voit luvata, että yrität jatkossa puhua kiltimmin lapsen isästä, ja että lapsen ei tarvitse pelätä että huutaisit jatkossa noin. Tämän jälkeen järjestä itsellesi jotain keskusteluapua jossa voit purkaa tuskaasi, esim mieli.fi tai ihan perheneuvola, tai terveyskeskuksen psykiatrinen sairaanhoitaja. Kun itse kävin perheneuvolassa keskustelemassa ja siis käytännössä ihan haukkumassa yhtä tiettyä ihmistä oikein olan takaa eli purkamassa taakkaani, jaksoin olla parempi äiti ja rakkaus aivan valtasi minut, helpotus ja levollisuus ja äidinrakkaus.
Paljon voimia tilanteeseen! Sinä selviät.
Ap. Älä hauku lapselle hänen isäänsä. Siitä voi tulla lapselle traumoja. Tee vain yksi asia kerrallaan. Et pysty enempään. Rauhoitu.. Rauhoitu ja sano perheellesi, että ei ole hätää. Puhu miehellesi kauniisti. Hänellä on ongelmia. Ero ei ratkaise mitään. Siitä tulee uusia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä lapselta anteeksi ja sano että aikuinenkin joskus menettää malttinsa vaikka ei pitäisi. Sitten puhut asiat kuten viestissä n.o 2.
Vierailija kirjoitti:
Niin, isä voi olla vaikka kuinka huono isä, mutta sinä juuri huutamalla tuon kaiken paskan oman tilanteeseen syyttömän lapsesi päälle teit itsestäsi vielä paljon huonomman äidin. Häpeä! Vai sinulle vielä yksinhuoltajuus! Kaikkia se leipä elättääkin...
Isällekö se pitäisi antaa? Häpeä itse sanojasi, tunteeton ä**ä
Miltähän ihminen näyttää kun hänen kurkkunsa on suora?
Itse kerron lapselle totuuden isästään. En dramatisoi, seulon kaikista pahimmat asiat pois, mutta yritän olla suht rehellinen. Lapsella on oikeus tietää , mutta silti henkilö on hänen isänsä ja lapsella on oikeus rakastaa ja ihannoida isäänsä. Mutta en halua, että hän tekee fantasiakuvan, vaan rakastaa realistisesti. Ja isän ja lapsen suhde on erilainen, kuin äidin ja isän. Meillä isä ei oikein ole kelvollinen kumpaankaan suhteeseen nykyään. Enkä selittele isän motiiveja, koska en niitä tiedä. Ei isän vikoja tarvitse pitää piilossa. Mutta lasta ei pidä estää luomasta omaa kuvaa ja omaa suhdetta isään.
Olet lapsesi silmissä enemmän arvaamaton ja epätasapainoinen. Mitäpä veikkaat, kuinka suuri luottamus hänellä on jatkossa omaa äitiään kohtaan, kenen pitäisi olla elämän tärkein henkilö, tuki ja turva? Olet menettänyt arvostuksen ja auktoriteetin vanhempana, mikä tuottaa ongelmia tulevaisuudessa.
Niin miksi ihmeessä katselet jatkuvasti sitä sohvallasi lojuvaa loiseläjää jos se aiheuttaa tuollaista kärsimystä? Äijä pihalle vaan. Et tarvitse siltä lupia anella vaan voit ihan yksipuolisesti päättää asian.
Totta.