Miten te muut tyhmien lasten vanhemmat jaksatte?

Valitan sosiaalihioltoon, josta saan apulaisia.

Vierailija kirjoitti:

Valitan sosiaalihioltoon, josta saan apulaisia.

Nois

Kaikki lapset kehittyvät omassa tahdissaan eli älä huoli, kyllä se sinunkin lapsesi vielä loistaa.

Minun lapsi on vielä nuori (tokalla), mutta yritän ajatella että jokaisella on vahvuutensa. Lapseni on muunmuassa hyvä piirtämään, tykkää käsitöistä, tekee mielellään kampauksia, hieroo joskus hartioitani ym. Voi olla että hän löytää oikein hyvän elämänpolun esimerkiksi jonkun enemmän käsillä tekemiseen painottuvan ammatin kautta.

En tiedä, kun oma lapsi ei ole tyhmä. Opettajathan näitä tapaa kymmenittäin ellei sadoittain koulussa. Heillä on oppimisen haasteita. Ei saa sanoa, että on tyhmä kuin saapas, edes kollegalle, vaikka se olisi totuus. Kaikki pehmennellään nykyään.

Minäkin tukeudun lapseni osaamispuoliin. Niitä on jokaisella! Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, hän on hyvä kuviksessa ja liikunnassa. Pitää vaan yrittää auttaa häntä löytämään oma alansa työelämässä. Vähän kyllä pelottaa se, että matikka on niin tärkeä moniin koulutuksiin pyrittäessä. Toivon ettei hän sen takia joudu luopumaan jostain unelmastaan. En muuten kyllä ajattele että lapseni olisi tyhmä, vaikkei hän kaikissa aineissa osaakaan. Hän on joissain asioissa tosi älykäs.

Minulla on pikkuisen tyhmä lapsi, mutta hän todistukseen ysejä ja joskus kymppejä ja  myös kaseja. Olen nauranut mielessäni hänen tyhmyydelleen, sillä mitään sille ei voi, kun hänellä menee aikaa hoksatessa ja joutuu vääntämään rautalangasta.  Jos hän ei olisi noin tyhmä, hän oppisi nopeammin, mutta onneksi hän jaksaa opiskella. Onneksi hän on vain vähän tyhmä eli tavallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsi on vielä nuori (tokalla), mutta yritän ajatella että jokaisella on vahvuutensa. Lapseni on muunmuassa hyvä piirtämään, tykkää käsitöistä, tekee mielellään kampauksia, hieroo joskus hartioitani ym. Voi olla että hän löytää oikein hyvän elämänpolun esimerkiksi jonkun enemmän käsillä tekemiseen painottuvan ammatin kautta.

Äänestää vasemmistoa, kituuttaa mitättömällä palkallaan ja selkä romuna ennen kun täyttää 40 v. Onnea vaan sinne raksalle

Vähän sivupolulle ajautuu keskustelu, mutta itse olen maisteri ja mieheni rakennusmies ja hän tienaa perheessämme enemmän, noin 50 000€/vuosi. Kyllä tekemiseen painottuvillakin ammateilla voi tienata, jos on ammattimies.

Olipa ilkeitä vastauksia osalla. 

Mun lapseni ovat jo aikuisia eikä heillä ollut oppimisvaikeuksia, mutta olen nähnyt vanhempien tuskan, kun lapsen tulevaisuus näyttää heikolta. Hakeudu lapsen kanssa tutkimuksiin ajoissa, jotta hän saa tarvitsemansa tuen. Tarkoitan älykkyysosamäärän tutkimista. Jos hän on lievästi kehitysvammainen, hän pääsee jo lapsena tuen piiriin ja aikuisena on sitten helpompaa.

Monia vaikeuksia kasaantuu niiden lasten ylle, joiden älykkyysosamäärä ei riitä nykypäivän työelämässä. Työkokemukseni perusteella parhaiten pärjäävät ne lapset, joiden vanhemmat osaavat hakea apua lapsen oppimisvaikeuksiin ja jaksavat kannustaa. Ne vanhemmat, jotka kieltävät lapsen ongelmat ja vierittävät ongelmat koulun tai jonkun muun ulkopuolisen asian syyksi ovat suuressa vaarassa syrjäytyä jo lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsi on vielä nuori (tokalla), mutta yritän ajatella että jokaisella on vahvuutensa. Lapseni on muunmuassa hyvä piirtämään, tykkää käsitöistä, tekee mielellään kampauksia, hieroo joskus hartioitani ym. Voi olla että hän löytää oikein hyvän elämänpolun esimerkiksi jonkun enemmän käsillä tekemiseen painottuvan ammatin kautta.

Äänestää vasemmistoa, kituuttaa mitättömällä palkallaan ja selkä romuna ennen kun täyttää 40 v. Onnea vaan sinne raksalle

Onpas stereotyyppistä. On paljon käsillä tekemiseen painottuvia ammatteja joissa ei mene selkä pilalle, ja joissa voi pärjätä hyvin vaikka lukuaineet koulussa eivät olisikaan sujuneet. Esimerkiksi vaikka valokuvaaja, kampaaja tai vaikka koirahoitolan pitäjä. 

Vierailija kirjoitti:

Olipa ilkeitä vastauksia osalla. 

Mun lapseni ovat jo aikuisia eikä heillä ollut oppimisvaikeuksia, mutta olen nähnyt vanhempien tuskan, kun lapsen tulevaisuus näyttää heikolta. Hakeudu lapsen kanssa tutkimuksiin ajoissa, jotta hän saa tarvitsemansa tuen. Tarkoitan älykkyysosamäärän tutkimista. Jos hän on lievästi kehitysvammainen, hän pääsee jo lapsena tuen piiriin ja aikuisena on sitten helpompaa.

Monia vaikeuksia kasaantuu niiden lasten ylle, joiden älykkyysosamäärä ei riitä nykypäivän työelämässä. Työkokemukseni perusteella parhaiten pärjäävät ne lapset, joiden vanhemmat osaavat hakea apua lapsen oppimisvaikeuksiin ja jaksavat kannustaa. Ne vanhemmat, jotka kieltävät lapsen ongelmat ja vierittävät ongelmat koulun tai jonkun muun ulkopuolisen asian syyksi ovat suuressa vaarassa syrjäytyä jo lapsena.

Tuolla tarkoitan, että vanhemmat usein osaavat epäillä vaikkapa ADHD:ta, mutta oman lapsen epäileminen "tyhmäksi" eli lievästi kehitysvammaiseksi on ison kynnyksen takana, jolloin ÄO voi jäädä tutkimatta. 

Ehkä johtuu vaan tavasta opettaa ja opiskella. Jokaiselle löytyy se oikea tapa. Joku ei ymmärrä matikkaa kunnes opettaja vaihtuu ja kas vain, matikka luistaa!