Se mikä suomalaisesta tuntuu ihan normaalilta käytökseltä ja toiminnalta, voidaan tulkita muun muassa moukkamaisuudeksi ja tylyydeksi,

Ota banaani, apina

Muutama kuukausi sitten jonotin espanjalaisessa pankissa. Seisoin tietysti jonon hännillä hiljaa ja huomiota herättämättä, niin kuin suomalainen tekee. Kun tuli vuoroni, sain aika suoraa palautetta etuilustani. Minä, suomalainen, etuillut?!?!

Oli päässyt unohtumaan, että ellei espanjalaisessa pankissa tai postissa ole käytössä vuoronumerosysteemiä, on sisään tullessa kiekaistava kovaa ja kuuluvasti koko salin yli: ”Kuka on viimeinen?”, koska viimeiseksi tullut voi odotella vuoroaan missä päin odotustilaa hyvänsä.

Espanjan rennommasta elämänrytmistä kielivä mañana-kulttuuri on klisee, mutta pitää monessa asiassa paikkaansa. Siitä voisi ottaa oppiakin.

Kuva: Peppe Pendejo

Espanjassa tuppisuuna olemisella ei oikein koskaan saa mitään hyvää aikaiseksi. Vaiti oleminen käsitetään herkästi tylyydeksi, huonoksi käytökseksi, mököttämiseksi.

Aina pitää olla mielipide ja sanottavaa. Muut ihmiset huomioidaan puheella. Vastaantulijaa tervehditään, vaikkei hän tuttu olisikaan.

Koko ajan ei ole pakko olla suuna päänä, mutta joka kerta, kun olen pysytellyt seurassa vähän pidempään puhumatta, on ihmetelty herkästi: ”Mikä hätänä, kun olet niin hiljaa?”

Eri aikakäsitys

Espanjassa olen oivaltanut senkin, että suomalainen täsmällisyys ei todellakaan ole aina ja joka paikassa hyve. Monta Espanjan tapahtumaa on mennyt sivu suun sen vuoksi, että olen mennyt paikalle suomalaiseen tapaan, virallisesti ilmoitettuna ajankohtana – ja lähtenyt lopulta kotiin, pitkään yksinäiseen odotteluun tympääntyneenä, siinä vaiheessa, kun paikalliset ovat vasta alkaneet hipsiä paikalle.

Monelta hermoilulta olisin säästynyt, jos olisin ymmärtänyt, että kahden kuukauden sisällä ei yleensä tarkoita kahden kuukauden kuluessa, vaan sitten joskus sen jälkeen.

On Espanjassakin asioita, jotka tapahtuvat juuri ilmoitettuna aikana, ja ihmisiä, jotka ovat aina suomalaisen ajoissa. Mutta vielä useammat ovat korkeintaan espanjalaisen ajoissa, ja jos sen vaan ymmärtäisi ja hyväksyisi – ja jos siitä ottaisi jopa opikseen – olisi elämä paljon leppoisampaa.

Kamala kiire!

Suomalaisena olen mieltänyt, että tehokkuus, kiire ja kiireen esittäminen ovat vain positiivisia ja tavoiteltavia asioita. Espanjassa olen tuskaillut muun muassa sitä, miten hitaaaaasti ja laiskasti ihmiset kaupungilla kävelevät – eivätkä hiki otsalla kädet viuhuen, kuten minä, suomalainen.

Kun paikallisten äitien kanssa haimme lapsia koulusta, meillä kaikilla oli yhtäläinen kiire kotiin laittamaan ruokaa. Minä harpoin lapsen kanssa kotiin neljässä minuutissa. Muilla äideillä tuhraantui samaan matkaan puoli tuntia, koska he lompsivat, pysähtyivät vähän väliä juttelemaan ja tuhlasivat kokonaisen vartin pelkkään hyvästelyyn. He eivät selvästikään käsittäneet, että kiireessä kuuluu kiirehtiä, ja että kiire on ihailtava asia, joka tekee ihmisen paremmaksi.

Sen sijaan itse oivalsin jossain vaiheessa, että käyttäydyin harvinaisen tylysti ja epäsosiaalisesti.

Jos pitää suomalaista pidättyvyyttä moukkamaisena, vaikuttaa itse elitistiseltä ja myös siltä että kulttuurintuntemus ja oma sivistystaso on alhainen. Joten siitä vain loukkaantumaan, :)

Pakko pärjätä

Rasittavammaksi suomalaisuuden piirteekseni on kuitenkin osoittautunut itse pärjäämisen pakko. Tarve suoriutua aina ja kaikesta itse. Ajatus, että avun pyytäminen ja sen vastaanottaminen on heikkouden ja laiskuuden merkki, jota pitää välttää viimeiseen asti, ja tehdä se silloinkin salaa ja lopulta hävetä.

Espanjalaisilla tuntuu aina olevan aikaan toisilleen. Heillä ei koskaan ole sellaista kiirettä, etteivät ehtisi pysähtyä juttelemaan ystävänsä tai tuttavansa kanssa.

Suomalaisena koen, että jos saan joltakin apua ihan ilmaiseksi, on tultava tunne – ja aivan varmasti tulee – että on siitä hyvästä jotain velkaa. Sitä seuraa stressi siitä, miten sen velan mahdollisimman ripeästi ja reilusti kuittaisi.

Tästä johtuen on vaikeaa tarjota omaakaan apua, koska päättelen, että myös siitä toisesta voisi olla kiusallista jäädä kiitollisuuden velkaan.

Jos kertoisin tämän ajatuskulkuni espanjalaiselle, hän todennäköisesti pitäisi minua täysin kajahtaneena.

Heille avun tarjoaminen ja vastaanottaminen on luonnollista ja normaalia.

Sitä vartenhan me ihmiset olemme olemassa, he huomauttaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Jos pitää suomalaista pidättyvyyttä moukkamaisena, vaikuttaa itse elitistiseltä ja myös siltä että kulttuurintuntemus ja oma sivistystaso on alhainen. Joten siitä vain loukkaantumaan, :)

Kyllä se totta on että suomalaiset ovat ihan pee-stä.

Jokainen tavallaan ja jos ei ymmärretä, niin voivoi. En todellakaan ala koko aikaa miettimään mitä muut minusta ajattelevat, sillä minäkään en ajattele muita.

Olen asunut vuosia ulkomailla aikuisena ja oikein hyvin olen pärjännyt aina ihan vain olemalla oma itseni, mitään muuta en osaisikaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pitää suomalaista pidättyvyyttä moukkamaisena, vaikuttaa itse elitistiseltä ja myös siltä että kulttuurintuntemus ja oma sivistystaso on alhainen. Joten siitä vain loukkaantumaan, :)

Kyllä se totta on että suomalaiset ovat ihan pee-stä.

Sanoo Pentti 67 v. Joroisista.

Vierailija kirjoitti:

Kamala kiire!

Suomalaisena olen mieltänyt, että tehokkuus, kiire ja kiireen esittäminen ovat vain positiivisia ja tavoiteltavia asioita. Espanjassa olen tuskaillut muun muassa sitä, miten hitaaaaasti ja laiskasti ihmiset kaupungilla kävelevät – eivätkä hiki otsalla kädet viuhuen, kuten minä, suomalainen.

Kun paikallisten äitien kanssa haimme lapsia koulusta, meillä kaikilla oli yhtäläinen kiire kotiin laittamaan ruokaa. Minä harpoin lapsen kanssa kotiin neljässä minuutissa. Muilla äideillä tuhraantui samaan matkaan puoli tuntia, koska he lompsivat, pysähtyivät vähän väliä juttelemaan ja tuhlasivat kokonaisen vartin pelkkään hyvästelyyn. He eivät selvästikään käsittäneet, että kiireessä kuuluu kiirehtiä, ja että kiire on ihailtava asia, joka tekee ihmisen paremmaksi.

Sen sijaan itse oivalsin jossain vaiheessa, että käyttäydyin harvinaisen tylysti ja epäsosiaalisesti.

Tuo olisi kyllä todellinen painajainen, että pelkkään kotimatkaan tuhlaantuisi puoli tuntia, koska olisi pakko jutella jokaisen vastaantulijan kanssa. Ehkä espanjalaiset eivät ymmärrä mitä tarkoittaa se että lapsilla on nälkä? Varmaan itselläkin saattaa siinä vaiheessa jo olla. 

Sosiaaliset kontaktit hoidetaan silloin kun on syöty ja lapset patistettu läksyjen pariin, niiden ihmisten kanssa kun se kiinnostaa. Naapurit saavat olla ihan rauhassa omissa oloissaan. 

Kun riittävästi matkustelee niin alkaa ymmärtämään millaisia tuppisuu juntteja suomalaiset ovat.

Se mikä eteläeurooppalaisesta tuntuu normaalilta käytökseltä, saa Suomessa ADHD-diagnoosin.

Vau mikä kosmopoliitin havainto. Ehkä seuraavaksi huomaat, että jossain muualla normaalina pidetty käytös voidaan Suomessa tulkita muun muassa tungettelevaksi ja tekopirteäksi.

Heetkinen. (Väärin)Tulkitseminenhan on tulkitsijan virhe. Eli kenenkään ei pidä automaattisesti olettaa, että suomalaisten pidättyvät tavat ovat tylyyttä tai muuta. Vaan vaikkapa yleissivistää itseään, että suomalaiset ovat hyvin hiljaista kansaa. Enhän minäkään ajattele nähdessäni espanjalaisen turistin puhumassa kovaa ja heiluttelemassa käsiään, että onko tuolla kohtaus vai onko se hullu?

Maassa maan tavalla. Itse arvostan täsmällisyyttä ja muita suomalaisia hyveitä.

Mitä väliä? Varmasti saunominen on mitä kamalinta moukkamaisuutta jonkun ulkomaanelävän mielestä, mutta entä sitten? Minun mielestäni se on mitä rentouttavinta toimintaa, joka puhdistaa sekä ruumiin että sielun.

Yhtälailla minä voisin pitää jonkun etelämaalaisen äänekästä puhetulvaa julkisella paikalla hyvinkin moukkamaisena käytöksenä, jossa ei oteta lainkaan huomioon muita ihmisiä. Olen kuitenkin sen verran fiksu, että nämä ovat kulttuurisia ja yksilöllisiä eroja, eikä niitä ole tarkoitettu loukkaukseksi kenellekään, eikä kyse ole tapojen puutteesta tai moukkamaisuudesta. Ap tosin vaikuttaa vähän heikkoitsetuntoiselta ja nöyristelemään taipuvaiselta.

Suomalaiset pelkäävät ääniä, hajuja ja muita ihmisiä.

Koskaan ei saisi edes julkisessa paikassa kuulua mitään ääntä, vaikka jos puhelin soi niin puoli bussia kääntyy paniikissa katsomaan mistä ääni kuuluu. Tai jos vaikka puhelin vahingossa tippuu maahan.

Vierailija kirjoitti:

Kun riittävästi matkustelee niin alkaa ymmärtämään millaisia tuppisuu juntteja suomalaiset ovat.

Kun riittävästi matkustelee niin alkaa ymmärtämään millaisia hölösuu idiootteja ulkomaalaiset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset pelkäävät ääniä, hajuja ja muita ihmisiä.

Koskaan ei saisi edes julkisessa paikassa kuulua mitään ääntä, vaikka jos puhelin soi niin puoli bussia kääntyy paniikissa katsomaan mistä ääni kuuluu. Tai jos vaikka puhelin vahingossa tippuu maahan.

😂

Suomalaisten mykkä tuijottelu on ärsyttävää. Vähänkin erilaisia tuijotetaan ns. "kuin mykkä v*ttua" tai kuin lehmälauma katselee vieraampaa ohikulkijaa pellon laidassa.

T. Itsekin suomalainen, mutta välttelen tuijottelua ja tervehdin reippaasti kuitenkin

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten mykkä tuijottelu on ärsyttävää. Vähänkin erilaisia tuijotetaan ns. "kuin mykkä v*ttua" tai kuin lehmälauma katselee vieraampaa ohikulkijaa pellon laidassa.

T. Itsekin suomalainen, mutta välttelen tuijottelua ja tervehdin reippaasti kuitenkin

Et ole paljon muuta maailmaa tainnut nähdä. Menepä Afrikkaan tai Intiaan, niin huomaat, että siellä ei tyydytä katselemaan hiljaa, vaan tullaan toljottamaan ihan kosketusetäisyydelle ja käydään ihan kiinni. Se vasta onkin sivistynyttä.