Lue keskustelun säännöt.
Miehen suhtautuminen toisen lapsen raskausaikaan ja syntymään
11.05.2020 |
Miten teidän miehet on suhtautunut toisen lapsen raskausaikaan ja synnytykseen vrt. ensimmäisen lapsen? Oliko erilaista? Jotkut miehet kuulemma ovat välinpitämättömämpiä eivätkä samalla tavalla innoissaan kun tilanteet ovat tutumpia kun ne on koettu jo ekan lapsen kohalla, toiset taas ovat mukana ja innoissaan enemmän kun se ensimmäiseen lapseen liittyvä mahdollinen epävarmuus yms. on poissa. Kertokaa kaikki, myös tietysti syntymän jälkeisestä ajasta voi kertoa. Ja jos miehesi ensimmäinen lapsi on toisen naisen kanssa niin voit kertoa tietysti myös miten koit miehen suhtautuvan ensimmäiseen yhteiseen lapseenne.
Kommentit (11)
Mitä enemmän raskauksia, sitä myönteisempi suhtautuminen on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kuulemma seksipommi.
Ihan hyvin siis. Sain ottaa tirsat ja levätä töistä tultua, mies teki ja tekee yötyötä 21-05 ja nukkuu 06.30-14.30. Hain esikoisen tarhasta ja meitä odotti koti kauppa-asiat käytynä ja valmis ruoka. Eikä tää ollut päiväunta!
Samalla tavalla kuin esikoisen aikana. Monesti juteltiin siitä mitä ajattelee raskaudesta ja vauvasta eikä oikein osannut luoda sidettä vauvaan kummallakaan kerralla vielä raskausaikana. Mies ei ole koskaan erityisesti halunnut esim. kokeilla liikkeitä mahan päältä tms. Ultrissa kyllä ollut mukana ja pohdittu yhdessä hankintoja ym. käytännön asioita. Ei sillä tavalla osannut olla innoissaan raskaudesta, vaikkakin lapsen syntymää toki odotti. Kai tämä on totuus aika monen miehen kohdalla, ei raskaus konkretisoidu sillä tavalla jos ei itse ole se jonka mahassa joku möyrii. Tukena oli kuitenkin parhaansa mukaan joka tavalla, näki kuinka vaikeaa raskaus oli minulle eikä koskaan pyytänyt minulta mitään, ennemmin vaati himmaamaan tahtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä mies -aloitus. Näin saadaan asennevammat näytettyä.
Mies oli innoissaan ensimmäisestä raskaudesta mutta kun hän tiesi mikä se ihana on jota toisella kertaa odotimme niin hän oli todella todella innoissaan, vaivoin malttoi odottaa että oli aika tehdä raskaustesti ja kertoi asiasta heti kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samalla tavalla kuin esikoisen aikana. Monesti juteltiin siitä mitä ajattelee raskaudesta ja vauvasta eikä oikein osannut luoda sidettä vauvaan kummallakaan kerralla vielä raskausaikana. Mies ei ole koskaan erityisesti halunnut esim. kokeilla liikkeitä mahan päältä tms. Ultrissa kyllä ollut mukana ja pohdittu yhdessä hankintoja ym. käytännön asioita. Ei sillä tavalla osannut olla innoissaan raskaudesta, vaikkakin lapsen syntymää toki odotti. Kai tämä on totuus aika monen miehen kohdalla, ei raskaus konkretisoidu sillä tavalla jos ei itse ole se jonka mahassa joku möyrii. Tukena oli kuitenkin parhaansa mukaan joka tavalla, näki kuinka vaikeaa raskaus oli minulle eikä koskaan pyytänyt minulta mitään, ennemmin vaati himmaamaan tahtia.
Meillä myös melkolailla näin. Mies ei puhu raskaudesta, ei tunnustele liikkeitä ellen erikseen pyydä. Oli mukana esikoisen raskausaikana ultrissa ja neuvolakäynneillä. Toisen lapsen kanssa ei. Ei ollut myöskään synnytyksessä vaan esikoisen kanssa kotona. Sairaalasta soitettuani että lapsi on syntynyt, sanoi vaan et hieno juttu ja oli mennyt takaisin nukkumaan. Nyt kolmannen lapsen synnytyksen lähestyessä en edes halua miestä mukaan käynneille.
Hän on maailman paras isä lapsillemme. Rakastava puoliso, luotettava peruskallio. Ei vaan osaa olla isä ennen kuin lapsi on syntynyt, vaikka tietää kyllä rakastavansa tätäkin lasta kuten kahta ensimmäistä. Esikoisen kanssa jaksoi edes vähän olla etukäteen innoissaan, kun kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, mutta näin jälkikäteen olen ajatellut että taisi tehdä sen kaiken minun mieliksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin kaikki sujui helpommin toisen kanssa, kun oli jo tuttua ja mies oli enemmän avuksi.