Mitä olen tehnyt väärin? Olen ainut joka meidän perheessä ottaa toiset huomioon?

Minkä ikäiset lapset? Kovin pienet ei hoksaa itse tehdä asioita ellei joku patista.

Sama meillä. On itsestäänselvyys että muut huomioidaan, syntymäpäivät ym. Äitiä ei huomioi kukaan.

10, 15 , 17, 18.

ap

Kello puoli kaksitoista ja joillakin on jo päivä lopussa.

Millaisia aikaisemmat äitienpäivät ovat olleet?

Joo, näin se on. Noita teinejä pitää muistuttaa. Jos mies ei muistuta, niin ei ne edes tiedä, että on äitienpäivä, koska he eivät lue lehtiä.

Jos palvelu pelaa, vaikka käyttäytyy huonosti niin miksi vaivautua käyttäytymään hyvin.

Vetäisin p***a raivarit ja lopettaisin muiden passaamisen. Tekisin ruuat vain itselleni ja antaisin muiden pärjäillä keskenään.

Teemme mieheni kanssa kotityöt puoliksi ja lapset tekevät mitä osaavat ja kykenevät. Kukaan ei passaa ketään. Paitsi kipeänä, kohteliaisuutta (Jos on lähempänä, niin voi ojentaa tai hake jotain) tai jos jollain on juhlapäivä. 4-vuotiaamme osaa laittaa astiat tiskikoneeseen ja ottaa jääkaapista esim. Jogurtti purkin ja laatikosta lusikan. Hän kykenee myös itse hakemaan vettä. Kannustamme omatoimisuuteen, niin lapset oppivat ettei asiat vain tapahdu. Tietysti kehutaan paljon ja lapset saavat onnistumisen kokemuksia. Ruuan laitossa ovat melkein aina mukana, koska emme käytä valmistuotteita enkä jaksaisi sitä kuorimista, pilkkomista ja raastamista aina yksin. Siivouksessa pystyvät myös olemaan ihan täysin mukana. Ajattelen että on melkoinen karhunpalvelus lapsille, jos ei opeteta tekemään mitään.

Jos muut eivät huomioi, siitä pitää huomauttaa. Jos teet kaiken hiljaisesti ja myös petyt hiljaisesti siitä, että kukaan ei huomioi, sun täytyy tehdä itsesi näkyväksi. 

Jos tyytyy hiljaa, mikään ei muutu. Jos jatkat marttyyrin osaa, luuletko että muut yhtäkkiä tajuavat sen, ja muuttavat käytöstään? Ei tule tapahtumaan. Muutos vaatii sitä, että sinäkin muutut. Lopeta piikominen ja hiljaa oleminen.

Lapset seuraavat isänsä mallia koska se on kaikista helpoin tie. Jos isänsä vetäisi yhtä köyttä sinun kanssa, myös lapset toimisivat eri tavalla. Nyt he katsovat "no eihän isäkään niin ei kai meidänkään mitään tarvitse".

Kiltit lapset eivät pyydä mitään, kiltit lapset eivät saa mitään. Olet kullanarvoinen perheessä, tee se selväksi muillekin, jos eivät itsekseen tajua (mitä?!? Venäläissyntyiselle mahdoton ajatus.). Vaadi arvostusta. Olet perheen äiti, et kodinkone. Mä en ikinä ymmärrä tätä suomalaisen naisen nöyrän työhevosen osaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiltit lapset eivät pyydä mitään, kiltit lapset eivät saa mitään. Olet kullanarvoinen perheessä, tee se selväksi muillekin, jos eivät itsekseen tajua (mitä?!? Venäläissyntyiselle mahdoton ajatus.). Vaadi arvostusta. Olet perheen äiti, et kodinkone. Mä en ikinä ymmärrä tätä suomalaisen naisen nöyrän työhevosen osaa.

Hah, hauska, kun tunnen työn kautta paljon venäläisiä naisia, ja he puhuvat niin paljon siitä, miten venäläisessä kulttuurissa nainen tekee ensin töissä täyden päivän ja sitten toisen täyden päivän kotona. Että mies kyllä siivoaa naistenpäivänä ja ostaa kukkia, mutta ei normaalissa arjessa osallistu arjen töihin. 

Mulla ei siis ole henkilökohtaista kokemusta venäläisestä perhe-elämästä, mutta olen niin monen naisen suusta kuullut tuota samaa, että mun on hieman vaikea suhtautua tuohon sun viestiisi.

Et ole ap ainut. Aivan sama tilanne minulla. Huolehdin ja autan lapsia koko ajan ja näin tehnyt siitä asti kun ovat olleet pieniä. Vaikka viimesillä rahoilla autan heitä ,itse en saa sitten yhtään mitään ,oli sitten synt.päivä tai äitienpäivä. Meillä myös ottavat ilmeisesti mallia isästään eikä minusta. Todella raivostuttavaa. Monet äitienpäivät myös olen itkenyt pahaa mieltä, kuten myös tänään ,voimia sinulle ap, me olemme kuitenkin todella hyviä Äitejä !!!! 

Isän homma on opettaa lapset huomioimaan äitienpäivä. Äiti auttaa niitä muistamaan isänpäivän. 

Tiedän ap:n harmin; itsekin kerran vedin kilarit kun edes korttia ei tullut. Mies osti kukkasen - juuri sellaisen, mitä olin etukäteen jo kieltänyt ostamasta. Kaikki oli sitten noloja, vihaisia ja loukkaantuneita. Sen jälkeen olen todennut, että saan ilmeisesti juuri sen verran muistamisia, mitä ansaitsenkin... se vain oli kovaa aikaa, kun lapset tuli niin vanhaksi, ettei koulussa enää askarreltu äp-korttia = niitä ei tullut yhtään.

Lapsiko olet?

Vierailija kirjoitti:

Lapsiko olet?

JEEEEE!!!!! Lapsiko olet -tyyppi on tullut takaisin! Sua ei oo näkynytkään pitkään aikaan! Vai oonko vain lukenut vääriä ketjuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltit lapset eivät pyydä mitään, kiltit lapset eivät saa mitään. Olet kullanarvoinen perheessä, tee se selväksi muillekin, jos eivät itsekseen tajua (mitä?!? Venäläissyntyiselle mahdoton ajatus.). Vaadi arvostusta. Olet perheen äiti, et kodinkone. Mä en ikinä ymmärrä tätä suomalaisen naisen nöyrän työhevosen osaa.

Hah, hauska, kun tunnen työn kautta paljon venäläisiä naisia, ja he puhuvat niin paljon siitä, miten venäläisessä kulttuurissa nainen tekee ensin töissä täyden päivän ja sitten toisen täyden päivän kotona. Että mies kyllä siivoaa naistenpäivänä ja ostaa kukkia, mutta ei normaalissa arjessa osallistu arjen töihin. 

Mulla ei siis ole henkilökohtaista kokemusta venäläisestä perhe-elämästä, mutta olen niin monen naisen suusta kuullut tuota samaa, että mun on hieman vaikea suhtautua tuohon sun viestiisi.

Mä olen vanhempi jo. Mies ostaa itsensä ulos kotitöistä, eli antaa palkkansa naisen käyttöön. Sillä sitten ostetaan ne työt, joita ei halua/ehdi/jaksa tehdä. Mikään orja ei ole tarkoitus olla, sehän on silkkaa tyhmyyttä. Ikävää, jos nuoremmilla on mennyt noin.

Tällasina päivinä kotostuu kenellä on hyvä puoliso ja kenellä ei. Sitä en tajua, että miten se vielä tulee yllätyksenä 20 vuoden ja 4 lapsen jälkeen.

https://www.google.com/search?client=safari&source=hp&ei=Rce3XqLwL8eVkw…