Introvertti - miten olet pärjännyt koronasulussa?

Ei juurikaan eroa normielämästä.

Samoin täällä. Ei ahdista, eikä paljoa muuta elämää.

Hyvin. Olen lisäksi huono-osainen joka ei oikein meinannut "normi-aikoina" pärjätä. Tästä aikaisemmasta huono-osaisuudesta olen löytänyt yllättävää resilienssiä ja apua poikkeusoloihin sopeutumisessa.

En niin hyvin kuin aluksi kuvittelin. Olen viettänyt elämässäni pitkiä aikoja omissa oloissani ongelmitta, mutta nyt olen huomannut, miten suuri merkitys minulle on kuitenkin ollut sillä, että edes jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä on päiviini/viikkoihini kuulunut. Kaupassakin sentään on toisten seurassa, vaikkei kenellekään sen kummemmin juttelisikaan. Nyt olen ruoatkin tilannut kotiin, koska pelkään, että huonon fyysisen terveyteni vuoksi korona voisi olla minulle hyvin vaarallinen. Minulla ei ole käytännössä ollut minkäänlaista kanssakäymistä ihmisten kanssa yli kahteen kuukauteen. No, puhelimitse ja somen välityksellä kyllä, mutta ei se ole sama asia. Ei minulla siis mitään hätää ole, mutta hieman on alkanut tämä tilanne kuitenkin rasittaa.

Eristys on varmaan vaikuttanut keskivertoa vähemmän, mutta kyllä elämänpiirin kaventuminen entisestään on ollut kurjaa. Olen vieläpä mt-kuntoutuja, ja todella kaipaan normaaleja aktiviteettejani.

Huonosti, koska olen myös äärimmäisen turvallisuushakuinen ja tällä hetkellä sairas joten se vetäytyminen omiin. maailmoihin ei. minulla nyt toimi. Olen hermiraunio.

Elämä ei ole muuttunut omalta osaltani oikeastaan mitenkään, sillä työt ovat jatkuneet normaalisti.

Joidenkin mielestä tämä kaikki etäisyyden pitäminen lienee surullista, mutta minulle niin normaalia ja mukavaa.

Ei tämä eroa oikein mitenkään tavallisesta elämästä mitä nyt kirjasto on ollut kiinni ja kuntosali. Palveluita oli ikävä, mutta ei ihmisiä.

Hyvin, kohta 2kk etänä. Aika samantyyppistä elämää kuin tavallisestikin, joskin käyn toimistolla 2 krt/viikko normaalisti ja näen ystäviä silloin tällöin. Mutta arki-illat eivät eroa oikeastaan mitenkään normaalitilanteesta.

Elämä on aika samanlaista, paitsi hiukan tylsempää. Harrastuspaikkani on suljettu, ja satunnainen reissu ravintolaan tai elokuviin ei onnistu. Ulkomaan matkasta puhumattakaan. Mutta arki noin pääpiirteissään ei ärsytä tai stressaa.

Oikein hyvin olen pärjännyt. Ei ole ahdistusta. Ainoa harmittanut asia on ollut kirjastojen sulku, kun tullut tässä välillä paljon kirjoja, jotka haluaisi lukea. Osa tietokirjoja ja osa ihan fiktiivistä hömpötystä. Noh, onneksi pian saa taas lainailla. Lähikirjasto lupaili, että ensi viikolla jo! 

Erittäin hyvin. Arki ei ole muuttunut. Käyn siis normisti töissä, kun ala on sellainen, ettei etänä voi tehdä.

Ainoa ongelma, kun aiemmin oma rauhallinen metsä, jossa käyty koiran kanssa kulkemassa päivittäin, on nyt täynnä polkujuoksijoita ja maastopyöräilijöitä...😫 Täytyy siirtyä syrjemmälle ja toivoa, että kauppakeskukset, baarit ja terassit vetää kohta ne takaisin.

Superhyvin!!

Joo eipä eroa normista ihan hirveästi. 

Se ettei voi käydä leffassa tms on vähän ikävää ja sukulaisia ja sitä yhtä ainoaa kaveria ei voi nähdä, kun näkee yleensä 3-4 kertaa puolessa vuodessa.

Olin parin viikon lomalla ihan ypö yksin kämpässäni ja meni yllättävän nopeasti.

Nyt töissä jossa näkee näitä jotka täällä nyt ovat, mutta yksin omassa kopperossa sitä aika pitkälti on töissäkin.

Oikein hyvin. Olen iloinen, että ystäväni ovat vihdoinkin saaneet kokea, millaista on elämä josa ei ole aikataulutettuja harrastuksesta toiseen liitämistä, bilettämistä kapakoissa aamuun asti, stressaavaa k otsassa pinkomista ja ylipirteää ylireippauden pakollista somettamista, Näen että he ovat rauhoittuneet ja nauttivat siitä. Tämä aika on tehnyt monelle hyvää, toivon että jatkossa ymmärtävät, että "kotihissukan kotielämä", jollaiseksi he minua ovat sanoneet, ei ehkä olekaan niin kauheaa.

Itse salaa toivon, että karanteeneja ei pureta vielä pitkään aikaan :)

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvin. Arki ei ole muuttunut. Käyn siis normisti töissä, kun ala on sellainen, ettei etänä voi tehdä.

Ainoa ongelma, kun aiemmin oma rauhallinen metsä, jossa käyty koiran kanssa kulkemassa päivittäin, on nyt täynnä polkujuoksijoita ja maastopyöräilijöitä...😫 Täytyy siirtyä syrjemmälle ja toivoa, että kauppakeskukset, baarit ja terassit vetää kohta ne takaisin.

Sama! Asun Helsingissä ja kaikilla koiranlenkitys tai yleensäkin ulkoilualueilla aivan tajuttomasti ihmisiä. Paljon enemmän kuin yleensä. Näyttää olevan joku kehonkunnostusbuumi meneillään. Plääh. Jaa että baareista? Minä olen ajatellut, että ovat pöllähtäneet sinne lasiseinäisistä avotoimistoista joissa yleensä kovaan ääneen neuvottelevat myyntiraporteista. Hienot ulkoilukamppeet kielivät siitä. Mutta varmasti sujahtavat normisti myös baariin töiden jälkeen...ja nyt harmillisesti sinne "mun" ulkoilumaastoihin lähes kaikkina kellonaikoina. ;)

AP

Vierailija kirjoitti:

Näen että he ovat rauhoittuneet ja nauttivat siitä. Tämä aika on tehnyt monelle hyvää, toivon että jatkossa ymmärtävät, että "kotihissukan kotielämä", jollaiseksi he minua ovat sanoneet, ei ehkä olekaan niin kauheaa.

Itse salaa toivon, että karanteeneja ei pureta vielä pitkään aikaan :)

Samaistun! :D Joo, karanteeneja ei todellakaan tarttis purkaa. Ehkä joskus on olemassa introverttien maa jossa on just tällaista, ah! 

AP

Kyllä me introvertit sentään ollaan eri maata, ihan toista kuin jotkut ekstovertit! Paljon fiksumpia ja parempia kaikin puolin, jospa kaikki nyt ymmärtäisivät!

Erittäin hyvin. Ei tämä oikeastaan eroa arjesta muutoin kuin, että ne ekstrovertit haluaisivat koko ajan jotain huomiota, mikä on todella kuluttavaa. Koko ajan pitäisi olla kahvihetkeä videon välityksellä tai vastaavaa.

Mikään ei ole muuttunut, paitsi nyt ei vain pääse isän kanssa käymään kaupassa samaan aikaan.

Voi vain hymyillä muiden ongelmille jotka korona on aiheuttanut.