Oletko katkaissut välejäsi perheenjäseniin lopullisesti?

Isän kanssa pistin välit poikki tultuani täysi-ikäiseksi.

Olen. Jos kyse on narsistisisesti häiriöisistä, tuo pn ainoa keino säilyttää oma pollansa. Valitettavasti. Muita keinoja ei ole. Sama koskee päihderiippuvaisia, joillakin heistä on toivoa mutta ei kaikilla. Sanotaan että osa ihmisistä tuhoaa aina itse itsensä, toiset nuorina, osa vanhemmalla iällä. Jos haluat elää ja pysyä elävänä, nuo ihmiset on vaan leikattava ulos, koska he imevät muuten sinut täysin tyhjiin. Se heidän agendansa onkin. Toksinen toivo pitää muutoksesta pihää heittää menemään.

Olen katkaissut. En halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, joiden elämään kuuluu huumeet, rikollisuus, rasismi, muu tietytyyppinen mustuus. Aivan sama että ovat lähisukulaisiani, minun elämääni sellainen ei kuulu. En tiedä mitä heille tänä päivänä kuuluu, enkä halua edes kuulla. Aikanaan tein irtioton ja elän omaa elämääni monin tavoin kaukana heistä. Näin voin paremmin.

Olen jo yli 10 vuotta sitten. Päivääkään en ole katunut.

Olen. Kadun etten tehnyt sitä aiemmin.

En oikeastaan enää edes muista että mulla on sisko. Kun muistan olen huojentunut että yhteys on poikki. Lopullisesti.

Ovatko toisten elämän mennen tullen tuosta vaan paskovat narkit alapeukuttaneet aloitusta?

Välien katkaisu on monien kohdalla ainoa vaihtoehto, jos sisarus on päihdeongelmainen. Muistelen hänet nykyisin vain sellaisena kuin oli lapsena, koska muuta hyvää muisteltavaa ei oikein ole jäljellä.