Olen kateellinen lapsille koska niiden ei tarvitse kuin käydä koulussa ja voivat muuten tehdä mitä huvittaa
Kommentit (10)
Minäkin olen kateellinen lapsille mutta lähinnä siksi että monilla on kivat vanhemmat ja kivoja, sukulaisia ja kavereita, ja kaikki paapoo, toisin kuin minulla.
Lapsettomat ovat samassa asemassa. Vain työ ja sitten voi tehdä mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat ovat samassa asemassa. Vain työ ja sitten voi tehdä mitä haluaa.
Lapsettomilla ei siis mielestäsi ole mitään mistään vastuuta kuten ei ole lapsillakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat ovat samassa asemassa. Vain työ ja sitten voi tehdä mitä haluaa.
Lapsettomilla ei siis mielestäsi ole mitään mistään vastuuta kuten ei ole lapsillakaan?
Onhan heillä siitä työstä. Ja mahdollisesti vanhoista vanhemmistaan.
Mun vanhemmat on kuolleet, lapset aikuisia. Mulla on helppo päivätyö assarina, palkka 2940 euroa brutto, ei juurikaan ylitöitä, joskus vähän joustan mutta kovin pitkiä päiviä en tee koskaan ja vastaavasti saan sitten vapaata kun on tarve. En todellakaan ole kateellinen kellekään. Palkka ei ole suuri, mutta kun on mieskin töissä, niin hyvin riittää palkka elämiseen. Mitään erikoista luksusta ei edes haluta. Ei kiinnostaisi olla lapsi enää. Ei läksyjä, ei kiusaamista, saa mennä ja tulla oman mielen mukaan.
Asut Suomessa, voit alkaa toimeentulotuelle, ei sit tarvi tehdä mitään muuta kun täyttää hakemus joka kuukausi ja vastailla joskus kysymyksiin. Ei tarvi vakuutuksiakaan eikä autoon ym remppakuluihin tai lainanlyhennyksiin mene rahaa kun ei ole varaa. Viel parempi jos sairastut kroonisesti, siinä elämä kutistuu sen verran että ei tarvi enää huolehtia mistään tulevaisuudensuunnitelmista tai ihmissuhteista kun ei niitä ole, lähinnä päivän teema on vaan kauppojen tarjouslehdet ja mietit mistä tinkaat tässä kuussa, kun ilmankin pärjää.
Mun mielestä töissäkäynti on paljon helpompaa kuin opiskelu - sen voi todellakin jättää täysin työpaikalle.
Nurjat puolet kun määrätään koko ajan.
Kotona määrätään ja koulussa määrätään.
Muistan kun esiteini juhli lomaa ja sanoi nyt häntä ei määrää kukaan.
Sanoin että minä määrään niin poika siihen että et määrää.
jaa. lapsihan on täysin toisen vallassa ja riippuvainen vanhemmistaan. itse muistan lapsuudesta sen, että odotin aikuisuutta että saan tehdä mitä haluan ja pääsen töihin hankkimaan.
Eikö nykyään tule läksyjä tai lueta kokeisiin ym.?