Lue keskustelun säännöt.
Vieläkin kaipaan miestä, jonka kanssa oli pikainen s-suhde
05.05.2020 |
En ole kokenut vastaavaa kemiaa koskaan sen jälkeen. Ajattelen miestä yhä vieläkin melkein päivittäin. Olin au pairina kauan, kauan sitten, kun tapasin hänet. Hän oli reilusti minua vanhempi, isäntäperheen isän vanha ystävä. Sellainen elämäntapaintiaani. Teki lähtemättömän vaikutuksen. Kukaan ei vaan ole tuntunut riittävän hyvältä sen jälkeen :(
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika moraalittomalta kuulostaa, että vanhempi mies käytti nuorta likkaa hyväkseen tuollaisessa tilanteessa. Ettei vain olisi aika kullannut muistoja?
En usko, että on. Minä olin aloitteellinen. Aika kauan vain katseltiin toisiamme ja juteltiin ennen mihinkään ryhtymistä. Ei sen minun puoleltani pitänyt mennä niin pitkälle, mutta se vetovoima oli jotakin aivan uskomatonta. Nyt täällä mietin, että elääkö vielä, mitä tekee, kenen kanssa on. Ajatteleeko minua koskaan. Minun puolestani meillä oli jotakin elämää suurempaa, ja koko homma kaatui vain siihen, että jouduin palaamaan Suomeen. Hän pyysi kyllä jäämään.
Vierailija kirjoitti:
Aika moraalittomalta kuulostaa, että vanhempi mies käytti nuorta likkaa hyväkseen tuollaisessa tilanteessa. Ettei vain olisi aika kullannut muistoja?
Sinä se et tiedä moraalista mitään. Mikä ihmeen tilanne siinä oli? Mitenkä vanhempi mies käytti hyväkseen?
Vierailija kirjoitti:
Änkytätkö myös puhuessasi?
:) En halua, että tämä siirtyy s-puolelle. Siksi vältän sitä sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moraalittomalta kuulostaa, että vanhempi mies käytti nuorta likkaa hyväkseen tuollaisessa tilanteessa. Ettei vain olisi aika kullannut muistoja?
Sinä se et tiedä moraalista mitään. Mikä ihmeen tilanne siinä oli? Mitenkä vanhempi mies käytti hyväkseen?
Minäkään (ap) en koe, että olisin hyväksikäytetty millään tavalla. Mies oli äärimmäisen kohtelias ja huomioonottava. Minä sain paljon siitä suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vuosia sitten lomaromanssi, joka jätti kanssa ikuisiksi ajoiksi muisteltavaa. Tuskin siitä olisi kunnon parisuhteeksi ollut. Kunhan sain hyviä kyytejä aikani, ja se riitti. Joskus ne muistot on parempi vaihtoehto kuin liian pitkälle venytetty suhde. Mutta se kemia, ai että. Sitä ei koe montaa kertaa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vuosia sitten lomaromanssi, joka jätti kanssa ikuisiksi ajoiksi muisteltavaa. Tuskin siitä olisi kunnon parisuhteeksi ollut. Kunhan sain hyviä kyytejä aikani, ja se riitti. Joskus ne muistot on parempi vaihtoehto kuin liian pitkälle venytetty suhde. Mutta se kemia, ai että. Sitä ei koe montaa kertaa elämässä.
Minulla (ap:lla) tämä on ollut ihan once in a lifetime. Kukaan ei ole koskaan päässyt edes lähelle. Mietin, oliko siinä muutakin kuin vain fyysistä vetoa. Silloin ajattelin vain sitä, ja nyt kadun, ettei tullut tutustuttua paremmin. Nimi vielä miehellä oli tyyliin John Smith, eli ei MITÄÄN toivoa löytää häntä enää koskaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Änkytätkö myös puhuessasi?
Miksi repesin tälle ihan totaalisesti? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitkohan yrittää tavoittaa häntä jollain tapaa tuon au pair-perheen kautta vielä? Ymmärrän tunteesi! Noita ihmisiä, keiden kanssa kemia on älytöntä, tulee vastaan oikeasti vain kerran elämässä. Usein ei edes sitä kertaa.
Jospa se oli sun Se Oikea? <3 Oletko jo yrittänyt löytää esim. Facebookin kautta? Olisiko sulla mahdollisuus ottaa yhteys siihen isäntäperheeseen ja sen kautta kysyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vuosia sitten lomaromanssi, joka jätti kanssa ikuisiksi ajoiksi muisteltavaa. Tuskin siitä olisi kunnon parisuhteeksi ollut. Kunhan sain hyviä kyytejä aikani, ja se riitti. Joskus ne muistot on parempi vaihtoehto kuin liian pitkälle venytetty suhde. Mutta se kemia, ai että. Sitä ei koe montaa kertaa elämässä.
Minulla (ap:lla) tämä on ollut ihan once in a lifetime. Kukaan ei ole koskaan päässyt edes lähelle. Mietin, oliko siinä muutakin kuin vain fyysistä vetoa. Silloin ajattelin vain sitä, ja nyt kadun, ettei tullut tutustuttua paremmin. Nimi vielä miehellä oli tyyliin John Smith, eli ei MITÄÄN toivoa löytää häntä enää koskaan :(
Jos siitä suhteesta on aikaa jo vaikka 15 vuotta ja ap oli silloin 18-vuotias, ja jos se mies oli isännän ystävä eli ehkä samoja ikiä eli joku 45 v., niin nythän se ukkeli on jo 6-kymppinen eli melko vanha papparainen.... kannattais ehkä siirtää nuo muistot hyvään jemmaan ja vaalia niitä siellä. Vois olla turhan iso järkytys kohdata äijä nyt.
Kokemusta nääs on, kun nuoruuden suuri rakkaus - sellainen "paha poika" - olikin hampaita menettänyt, vatsaa kasvattanut harmaahiuksinen äijä kun liki 20 vuoden eron jälkeen törmättiin.... toki sielultaan yhä se sama ihana kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Voisitkohan yrittää tavoittaa häntä jollain tapaa tuon au pair-perheen kautta vielä? Ymmärrän tunteesi! Noita ihmisiä, keiden kanssa kemia on älytöntä, tulee vastaan oikeasti vain kerran elämässä. Usein ei edes sitä kertaa.
En ole löytänyt sitä perhettäkään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa se oli sun Se Oikea? <3 Oletko jo yrittänyt löytää esim. Facebookin kautta? Olisiko sulla mahdollisuus ottaa yhteys siihen isäntäperheeseen ja sen kautta kysyä?
En usko, että hän koskaan menisi Facebookiin, ja silti olen kyllä etsinyt. Melko varmasti oli mun just se oikea :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vuosia sitten lomaromanssi, joka jätti kanssa ikuisiksi ajoiksi muisteltavaa. Tuskin siitä olisi kunnon parisuhteeksi ollut. Kunhan sain hyviä kyytejä aikani, ja se riitti. Joskus ne muistot on parempi vaihtoehto kuin liian pitkälle venytetty suhde. Mutta se kemia, ai että. Sitä ei koe montaa kertaa elämässä.
Minulla (ap:lla) tämä on ollut ihan once in a lifetime. Kukaan ei ole koskaan päässyt edes lähelle. Mietin, oliko siinä muutakin kuin vain fyysistä vetoa. Silloin ajattelin vain sitä, ja nyt kadun, ettei tullut tutustuttua paremmin. Nimi vielä miehellä oli tyyliin John Smith, eli ei MITÄÄN toivoa löytää häntä enää koskaan :(
Jos siitä suhteesta on aikaa jo vaikka 15 vuotta ja ap oli silloin 18-vuotias, ja jos se mies oli isännän ystävä eli ehkä samoja ikiä eli joku 45 v., niin nythän se ukkeli on jo 6-kymppinen eli melko vanha papparainen.... kannattais ehkä siirtää nuo muistot hyvään jemmaan ja vaalia niitä siellä. Vois olla turhan iso järkytys kohdata äijä nyt.
Kokemusta nääs on, kun nuoruuden suuri rakkaus - sellainen "paha poika" - olikin hampaita menettänyt, vatsaa kasvattanut harmaahiuksinen äijä kun liki 20 vuoden eron jälkeen törmättiin.... toki sielultaan yhä se sama ihana kaveri.
Oli vähän alle 50 silloin, ja itse olin tosiaan sen 18. Ikäero oli merkittävä, muttei haitannut mitään. Todennäköisesti on jo haudattu, nyt kun asiaa ajattelee... Kävisin kyllä haudallaankin mielelläni. Ei vaan taida onnistua tässä elämässä.
Aika moraalittomalta kuulostaa, että vanhempi mies käytti nuorta likkaa hyväkseen tuollaisessa tilanteessa. Ettei vain olisi aika kullannut muistoja?