Kannattaa harkita tarkkaan rivitaloasumista
Yövuoro takana enkä pysty nukkumaan, kun seiskalta tuli työmies ikkunan alle lehtipuhallinta huudattamaan. Tätä melua jatkunut tunnin ja voin kertoa että ketuttaa. Talvisin aura-auto rymyää ja kolistelee ikkunan alla pitkin yötä. Toista olisi kerrostalossa, äänieristykset toista maata paksujen betoniseinien ja ylempien kerrosten ansiosta. Tai omakotitalossa missä kukaan ei kolistele pihallasi luvatta. Suututtaa elää tällaisessa aamuvirkkujen maailmassa.
Kommentit (18)
Ei se työmies kovin usein sitä puhallinta käytä. Aura-auto ajaa talon ohi pari kertaa ja vain niinä aamuina kun on satanut lunta. Jos ei auraisi, valittaisit, ettei lumitöitä ole tehty.
Miksi muita ihmisiä pitää olla olemassa? Varsinkin kaupungissa?
Rivitaloja on myös kaksikerroksisia ja päätyasunnossa jos nukkuu takapihan puolella niin ei kuulu välttämättä niin äänekkäästi eikä ikkunan alla
Helpompi ratkaisu on olla olematta vuorotöissä, nauttia muiden tekemistä pihatöistä eikä tarvitse sietää yläkerran kanta-astujaa.
Pientä tuo vielä on. Paljon pahempi on se, että taloyhtiössä hoidetaan pihatyöt talkoilla kukin huoneisto vuorollaan.
Vierailija kirjoitti:
Pientä tuo vielä on. Paljon pahempi on se, että taloyhtiössä hoidetaan pihatyöt talkoilla kukin huoneisto vuorollaan.
Ei ole pakko suostua.
Onneksi olen aamuvirkku ja päivätyössä.
Ehkä kannatta vähän katsoa millaisen rivitalon ostaa. Päätykämppä, niin ettei isoa tietä millään puolin taloa. Ei kuulu melua mistään. Naapurina eläkeläispariskunta.
Ei muuten kuulu äänet uusiin kerrostaloihin, ei naapureiden äänet eikä muut äänet. Jos avaan parvekkeen niin sitten kuuluu mutta äänieristys meillä on mahtava. Juuri eilen mietin miksi minusta on hieno asua juuri tässä missä asutaan niin ne ovat naapurit. Niitä ei juurikaan näe tai kuule.
Rivitalo kiinnostaisi muuten mutta en halua olla tekemisissä naapureiden kanssa. Jos pitää jutella tai seurustella niin ahdistun. Töissä olen sosiaalinen työn puolesta niin vapaa-aikana huomaan kiertäväni ihmiset kaukaa, paitsi läheiset ja kaverit. Sosiaalisia harrastuksia en halua enää, teen kaikkea mitä voi tehdä yksin tai kaksin.
Olen aika hyvin hämännyt naapureita eli iloisesti heilautan kättä tervehdykseksi ja menen kovaa vauhtia eteenpäin, en pysähdy. Mies hoitaa kaikki taloyhtiön kokoukset. Rivarissa jäisin kiinni, epäsosiaalinen ihminen, outo. Omakotitaloasuminenkaan ei sopinut minulle, naapurit tulivat juttelemaan ja kyläilemään, alkoi huolella vituttamaan. Liikaa hoidettavaa, maksettiin omasta rauhasta ja se ei toteutunut kun talot kuitenkin lähes vieri vieressä. Ei voinut edes toivottaa naapureita sinne minne pippuri kasvaa kun ei minun outous ole heidän vikansa.
Nyt on mahtava iso läpitalon huoneisto kerrostalossa ja ylin kerros. Pääsee heti ovelta isoon metsään ja näkymät merelle. Eikä tarvitse olla tekemisissä naapureiden kanssa, ei kuulu, eipä paljon näy.
Rivarissa ei välttämättä kävisi sama tuuri.
Rivarissa yhdistyy kerrostaloasumisen ja omakotitaloasumisen huonot puolet. Ei kiitos, ei enää ikinä.
Rivari tuntuu turvattomalle, en halua asua maantasalla. Pidän näköaloista ja turvallisuudesta, omasta rauhasta. Rivitalo ei ole minun juttu. Matkustelen usein jopa kuukauden tai kaksi kerrallaan sekä työn puolesta että vapaa-ajalla niin rivari ja omakotitalo ei ole niin huoleton kuin hyvä kerrostaloasunto.
Vierailija kirjoitti:
Rivarissa yhdistyy kerrostaloasumisen ja omakotitaloasumisen huonot puolet. Ei kiitos, ei enää ikinä.
Paritalosta puhumattakaan.
Kannattaa tsekata, miten ns. yhteiset työt hoidetaan. Talkooperiaate on tuhoon tuomittu.
Vierailija kirjoitti:
Rivarissa yhdistyy kerrostaloasumisen ja omakotitaloasumisen huonot puolet. Ei kiitos, ei enää ikinä.
Ai, minun mielestäni tässä yhdistyy juuri ne parhaat puolet molemmista. Kukaan ei hypi ja kolistele yläpuolella ja täällä päätyasunnossa, hiljaisen nuoren parin vieressä, kukaan ei kolistele edes seinän takana. On oma, iso takapiha, jolla puuhastella ja viettää aikaa kesällä ja pieni etupihakin, jossa voi halutessaan istuskella sekä parveke viileämmille tai sateisemmille päiville. Mutta taloyhtiö hoitaa kaikki isot rempat, talonmies auraa lumet ja kipaisee paikalle korjaamaan ja hoitamaan ihan minkä tahansa pikkuvian. Helppoa, mukavaa, oma rauha, oma piha. Mitä muuta ihminen voisi asumiseltaan toivoa.
Rivitaloyhtiöiden talkoot ovat kuin kaupungin "työt". Yhdet tekee, toiset katsoo... Ja nuo katsojat sitten kannattavat yhtiökokouksissa talkoilua...
Kyllä vain kuuluu aura-auton rymistely ja vähintään peruutuspiippi kerrostaloon. Hirveä piipitys yön tunteina. Tänä talvena sitä riemua riitti täällä Lapissa, voi herranjumala. Toisaalta okt-asujat tekivät tuntitolkulla lumitöitä ja lopputalvesta olivat helisemässä, että mihin hittoon kaiken lumen tuuppaa kun tontti on jo täynnä.
Jokaisessa asumismuodossa on puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Rivarissa yhdistyy kerrostaloasumisen ja omakotitaloasumisen huonot puolet. Ei kiitos, ei enää ikinä.
Asenteesta kiinni. Mielestäni siinä yhdistyy hyvät puolet.
Ei suurta hoidettavaa pihaa. Huoltomies auttaa jos ongelmia tulee.
Voin kertoa kyllä kerrostalon ylimmistä kerroksista, että hyvin kuuluu kolat, aurat, lehtipuhaltimet, liikenne, musiikki ja muu möykkä. Suosittelen muuttamista jänkhälle, siellä ei metelöi kuin koppelot.