Mitä tälläiseen kommenttiin vastaa

Sano suoraan että se on tyhmä ja loukkaava kommentti ja sinua harmittaa kuulla sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Sano suoraan että se on tyhmä ja loukkaava kommentti ja sinua harmittaa kuulla sellaista.

Olen joskus sanonut. Ohitti asian tuhahduksella.

Sano, että:"Niin joo...", ja ole pohdiskelevan näköinen.

Henkistä pahoinpitelyä. Vaatii huomiota. Kieltämättä melko kiusallinen reaktio.

Rupea nyt puhumaan kaikesta: "että sinä kun nyt sitten päätit lähteä kohta niin miten nuo astiat jaetaan, mitä ruokaa haluat hautajaisiin ja onko sinulla viimeisiä sanoja?"

Minkä ikäinen äiti? Meillä vähän sama ja ollaan käyty tervehtimässä siis niin, että ulkona ollaan oltu tarpeellisen välimatkan päässä ja toki on tarvinnut ruokatarvikkeita viedä. Ei ole suostuttu sisälle vaikka pyytääkin. Tietää ja ymmärtää kyllä, mut silti jankkaa asiasta.

Silloin kun nuo, "enpä olisi sitten enää riesana" - kommentit tulee, niin mua pistää niin vihaksi. Ei yhtään ajattele miltä meistä tuntuu. Tätä oli kyllä ilman koronaakin. Vaikka olen sanonut, että nyt on mun vuoro auttaa ja yhdessä sovitaan ja mietitään, niin kaikki kyllä sujuu. Mutta se sanominen on kuin seinälle puhuisi. Vain se hänen tunne on se mikä pitää huomioida. Ei väliä vaikka saa meille kuinka ikävän fiiliksen noilla kommenteillaan, että ollaanpa sitten paskoja lapsia kun saadaan toinen tuntemaan itsensä riesaksi. Vaikka sanottu ettei sitä ole.

Tämä on muuten vaikuttanut jo meidän väleihinkin, koska se mitä sanon voidaan mitätöidä yhdellä lauseella ja mua voi olla kuuntelematta ja tietenkään mitään mitä sanon ei uskota. Sanoit sen miten nätisti tai neutraalisti vaan, ettei sitä voisi ottaa väärällä tavalla niin aina voi.

Aaaaaarrrrggghhh

Itse kehotin kyseisen lausahduksen jälkeen äitiäni hyppäämään parvekkeelta.

"Niin...totta." + tuo aikaisemmin mainittu pohdiskeleva ilme.

Vierailija kirjoitti:

Sano suoraan että se on tyhmä ja loukkaava kommentti ja sinua harmittaa kuulla sellaista.

Meillä ei auta. Olen sanonut monta kertaa.

Nro 6

Tuollainen tunne sille äidille tulee ehkä siitä että elämä tuntuu nyt todella kurjalta. Siitä voisi kysellä, koettaa keksiä tekemistä ettei vain möllöttäisi kotona. Yhteydenpito 'huutoetäisyydellä' puistossa, kahvia omiin termoksiin ja pullat. Jutellaan puoli tuntia, jos olo vähän helpottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen äiti? Meillä vähän sama ja ollaan käyty tervehtimässä siis niin, että ulkona ollaan oltu tarpeellisen välimatkan päässä ja toki on tarvinnut ruokatarvikkeita viedä. Ei ole suostuttu sisälle vaikka pyytääkin. Tietää ja ymmärtää kyllä, mut silti jankkaa asiasta.

Silloin kun nuo, "enpä olisi sitten enää riesana" - kommentit tulee, niin mua pistää niin vihaksi. Ei yhtään ajattele miltä meistä tuntuu. Tätä oli kyllä ilman koronaakin. Vaikka olen sanonut, että nyt on mun vuoro auttaa ja yhdessä sovitaan ja mietitään, niin kaikki kyllä sujuu. Mutta se sanominen on kuin seinälle puhuisi. Vain se hänen tunne on se mikä pitää huomioida. Ei väliä vaikka saa meille kuinka ikävän fiiliksen noilla kommenteillaan, että ollaanpa sitten paskoja lapsia kun saadaan toinen tuntemaan itsensä riesaksi. Vaikka sanottu ettei sitä ole.

Tämä on muuten vaikuttanut jo meidän väleihinkin, koska se mitä sanon voidaan mitätöidä yhdellä lauseella ja mua voi olla kuuntelematta ja tietenkään mitään mitä sanon ei uskota. Sanoit sen miten nätisti tai neutraalisti vaan, ettei sitä voisi ottaa väärällä tavalla niin aina voi.

Aaaaaarrrrggghhh

74v on. On joo ollut tätä samaa hänelläkin jo ennen tätä koronahommaa. Kuulostaa hyvin tutulta. Tässä parin viime vuoden aikana mennyt pahemmaksi tämä uhriutuminen.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen tunne sille äidille tulee ehkä siitä että elämä tuntuu nyt todella kurjalta. Siitä voisi kysellä, koettaa keksiä tekemistä ettei vain möllöttäisi kotona. Yhteydenpito 'huutoetäisyydellä' puistossa, kahvia omiin termoksiin ja pullat. Jutellaan puoli tuntia, jos olo vähän helpottaisi.

Meillä on useita satoja kilometrejä välimatkaa, joten puhelin on ainoa keino pitää yhteyttä. Veljeni kyllä käy hänen luonaan ja hoitaa kauppa-asiat, käy myös varoituksista huolimatta välillä itse kaupassa ja asioilla.

Tuo on selvää vanhusiän masennusta ja / tai yksinäisyydestä kumpuavaa halua, saada kuulla, että on vielä edes jollekin tärkeä.

Missään nimessä vanhalle ihmiselle ei kannata alkaa vinoilla ja ilkeillä, miksi niin tekisit.

Tosiaan vaihtaa puheenaihetta ja voi myös suoraan sanoa, että olette meille tärkeä tms.

Sellainen lohduttaa, koska myös vanhus itse pelkää vakavaa sairastumista, vaikka tietääkin varsin hyvin, että lähdön aika on kohta lähempänä kuin koskaan aikaisemmin, tietää sen omista ikävuosistaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on selvää vanhusiän masennusta ja / tai yksinäisyydestä kumpuavaa halua, saada kuulla, että on vielä edes jollekin tärkeä.

Missään nimessä vanhalle ihmiselle ei kannata alkaa vinoilla ja ilkeillä, miksi niin tekisit.

Tosiaan vaihtaa puheenaihetta ja voi myös suoraan sanoa, että olette meille tärkeä tms.

Sellainen lohduttaa, koska myös vanhus itse pelkää vakavaa sairastumista, vaikka tietääkin varsin hyvin, että lähdön aika on kohta lähempänä kuin koskaan aikaisemmin, tietää sen omista ikävuosistaan.

En ole ilkeillyt, kerran olen tosiaan sanonut että kommenttinsa on loukkaava ja kysynyt miksi edes kuvittelee tuollaista, että jotenkin halutaan päästä eroon. Ohitti siis asian täysin. Joskus isäni kuoleman jälkeen ehdotin hänelle että voi kysyä tulevalla lääkäriajallaan josko asuinpaikkakunnallaan olisi jonkinlaista keskusteluapua tms jos tuntuu siltä, mutta tästä loukkaantui, eihän hän ole mikään hullu tai masentunut. Ihan oikeasti joskus olen tosi, tosi kyllästynyt kaikkeen tähän temppuiluun. Niin kuin esimerkiksi just tänään. Mitä tahansa ehdottaa ja yrittää avuksi olla niin vastaanotto on aina jotenkin nuiva.