Pimeintä mitä äitisi on tehnyt sinulle kun olit lapsi/nuori? Miten voit tänään?
Olen yrittänyt monta kertaa sada viestiä läpi, joten kokeilen nyt poikkasta "epäilyttäviä" sanoja. Anteeksi jos on epäselvää tekstiä.
Isätkin tekevät pimeitä ja sairaita juttuja, mutta puhun tässä nyt nimenomaan äideistä. Naisen pimeä käytös on jotenkin psykologisempaa ja ovelampaa kuin miehen, ja voi saada aikaan melkoista tuhoa monella tasolla.
Mun uskovainen äitini repi mm. hevosjulisteet seinältäni kun se oli kuulemma epäju malan palvontaan verrattava asia. Kerran kun tulin koulusta ihmettelin miksi ulko-ovi on lukossa vaikka äiti on kotona. Ei avannut ovea vaikka pimpotin ovikelloa. Kun katsoin huoneeni ikkunasta sisään, äitini istui sängylläni ja luki päiväkirjaani virnuillen samalla minulle. Hän ei tehnyt elettäkään vaikka hak kasin ikkunaa ja itkin. Vasta myöhemmin hän päästi minut sisälle.
Erään kerran äiti oli kerännyt huoneestani syn tiseksi katsomiaan tavaroita ja heittänyt ne roskiin. Mukana oli meikkejä, musakasetti ja jotain pikkusälää mm. koruja. Hän oli varmistanut etten enää ottaisi niitä roskiksesta, ja oli siksi kaivertanut huulipunat hylsyistä ja vetänyt kasetista nauhat ulos, ei kuitenkaan poikki. Otin ne kuitenkin myöhemmin roskista pois ja korjasin kasetin vetämällä nauhan sisälle, huulipunissakin oli vielä väriä jäljellä. Tietysti äiti oli ne löytänyt huoneestani, kun oli siellä ollut taas penkomassa koulupäiväni aikana.
Ulko-ovesta kun tulee sisään, niin vessa on heti edessä. Näin äidin wcpytyllä välittömästi kun astuin sisälle. Äiti hymyili ivallisesti housut kintuissa ja sanoi virnuillen että "katsopas mitä täällä on", ja otti esiin muovipussin mihin oli kerännyt roskista kaivamani meikit. Hän avasi pussinsuun, asetti sen alleen ja virts asi sinne. Sitten hän riemuitsi sanoen, että vieläköhän meinaan näitä tavaroita käyttää!
Isäni ei puuttunut äidin käytökseen, päinvastoin. Äitini keksi asioita mistä voisin saada selkään ja kertoi ne isälle kun isä tuli töistä kotiin. Koitin tsempata pitkälle aikuisuuteen ja miellyttää vanhempiani, saada heidät rakastamaan minua. Turhaan. Vasta nyt 40-vuotiaana ja vanhempieni kuolemasta toipumassa olevana, olen taantunut psyykkisesti. En ole kyennyt töihin yli vuoteen. Olen jotenkin lamassa. Itsetuntoni on äärimmäisen heikko. Tuntuu kuin äitini olisi virts annut päälleni ja häpäissyt minut. Olen arvoton.
Kommentit (24)
Huh huh, luin vasta kunnolla loppuun ton aloittajan tekstin ja tuli tosi paha mieli. Hirveältä ja ihan sairaalta kuulostaa toi äiti ja varmaan isäkin. Ei mikään ihme ettet oikein voi hyvin. Pääsetkö terapiaan? Kirjoita kaikki paperille jos et kehtaa puhua lääkärissä. Kela-terapiaan tarvitsee hyvät perusteet, mutta niitähän tossa riittää. Et ole arvoton, olet ollut puolustuskyvytön ja hyväksikäytetty. Tsemppiä ❤️ -1
Erosi poikaystavastaan, kun olin jotain 12. Nyyhkytti sangyssaan kuin mikakin marttyyri ja sanoi etta mies lahti kavelemaan, koska olin niin huonokaytoksinen esiteini. Piti mykkakoulua seuraavat pari viikkoa.
Vuosia myohemmin sain kautta rantain selville, etta kyseinen mies deittaili saman aikaan muita naisia, ja eroaloite lahti aidiltani.
Olihan siella kaikkea muutakin mun lapsuudessa, mutta taa on ehka sairainta manipulointia ja henkista vakivaltaa. Ollaan edelleen valeissa.
Äiti on pohjimmiltaan liian kiltti ja joutuu kavereidensa ja tuttujensa hyväksikäyttämäksi jatkuvaksi. Pimeintä ehkä, kun sanoi "käännä toinenkin poski" jos isä pahoinpiteli minua. On myös todella ylihuolehtiva, ennen kuin 23v muutin toiseen kaupunkiin, tuli joka päivä asuntooni ja oli siellä tuntikausia. Puhuu jatkuvasti miten pelkää että minulle "sattuu jotain" tai "joku mies sieppaa" ynnä muuta ihan outoa.
Muistan elävästi, kun olin 21v ja äiti oli asunnossani. Hän istui pöydän ääressä ja puhui itsekseen miten häntä pelottaa että joku mies tulee ja sieppaa autoonsa tai ajaa kiinni pyörällä jos liikun yksin. Käski pitää verhoja kiinni jatkuvasti ja turvalukkoa ovessa. En muuten ennen 24v edes tapaillut ketään miestä.
Uskovainen ihminen. Jeesus on ykkönen muut ovat lähinnä nollia. Näillä on menty lapsesta saakka.
Sammutti valot huoneesta kun menin nukkumaan. Pimeää oli. Olin jotain yksitoista.
Antoi miestensä pahoinpidellä ja ahdistella seksuaalisesti. Harrasti seksiä miesten kanssa mun vieressä, heitti leipäveitsellä ja uhkasi tappaa.
Ootko puhunut psykologille? Suosittelen puhumaan noista ammattilaisille.
Mua on ärsyttänyt sovinistinen isä, joka on mm. arvostellut mun vartaloa ja ollut hyvin aggressiivinen. Väkivalta ei oo kohdistunut ihmisiin, mutta se on ollut silti kammottavaa. Hän on mm. potkinut koiria.
Toivottavasti saat apua.
Käytti hyväksi. Kasvatti ikätason vastaisesti, olin räsynukke vailla aivoja ja tahtoa. Manipuloi, aivopesi, häpäisi, pelotteli, syyllisti, uhkaili. Hirviö.
Kuristi ja köytti kaulasta ja yritti saada hengen pois moneen otteeseen.
Ei heittänyt meikkejä pois.
Olen pahoillani teidn muidenkin puolesta. Joo, olen hakenut kerran keskusteluapua kun jäin sairaslomalle. Sain lastensuojelun meille tekemään puolen vuoden kartoituksen. Tunsin itseni todella aseettomaksi. Olen yhden lapsistani jo kasvattanut aikuiseksi ja hän on pärjännyt elämässä mukavasti. Tuntui että minusta tehtiin kokemusteni myötä myös arvoton äiti. Olosuhteissamme ei havaittu mitään vikaa, mutta aika oli niin stressaavaa että en valitettavasti uskalla jutella enää muille kuin ystävilleni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani teidn muidenkin puolesta. Joo, olen hakenut kerran keskusteluapua kun jäin sairaslomalle. Sain lastensuojelun meille tekemään puolen vuoden kartoituksen. Tunsin itseni todella aseettomaksi. Olen yhden lapsistani jo kasvattanut aikuiseksi ja hän on pärjännyt elämässä mukavasti. Tuntui että minusta tehtiin kokemusteni myötä myös arvoton äiti. Olosuhteissamme ei havaittu mitään vikaa, mutta aika oli niin stressaavaa että en valitettavasti uskalla jutella enää muille kuin ystävilleni.
Ap
Sama juttu. Mieheni tietää, kaikkea ei kukaan muu. Minulle kuuluu aina hyvää. Kaikkialla. Kirjoitin viestin 9
Uhkasi tappaa. Pahoinpiteli fyysisesti ja henkisesti elämäni ensimmäiset 18-vuotta.
Ei olla väleissä ja vielä ihmettelee, miksei. Voimia teille muille, onneksi rakkautta voi opetella vielä aikuisenakin ❤️
Ap täällä vielä. Olen miettinyt lähes koko elämäni, että mitä äitini tahtoi kertoa tuolla tavaroideni päälle virtsaamisella. Miten tuollainen voi tulla mieleen edes? Onko se verrattavissa siihen miten hän muutenkin kohteli tavaroitani? Polttamalla, repimällä, murskaamalla..
Tuo äitini tapa tuhota tavarani järkytti minua syvästi. Olin n. 11-12 -vuotias silloin. Se on jäänyt mieleeni järkyttävimpänä muistona, vaikka minua myös fyysisesti pahoinpideltiin jopa tajuttomuuteen asti.
Ap
En nyt muista mitä olisi tehnyt juuri minulle mutta heilui pikku kylällä umpikännissä aivan sekopäisenä, ajeli päissään autolla, uhkaili itsarilla ja yritti sitä monesti. Ajoi minun kaverit ulos.. . Onhan se itsetuntoon ym vaikuttanut, jatkuva häpeä.
Minun kokemukseni eivät ole ollenkaan näin pahoja kuin teillä muilla, mutta onhan se minun elämääni jollain tavalla leimannut, että tiedän olleeni vahinko. Äiti teki tämän minulle hyvin selväksi. Epäselväksi jäi, miksi ei tehnyt aborttia. Ehkei enää saanut sitä.
Rakkautta teille kaikille. Minullakin huonoja, pahoja kokemuksia. Muistetaan että ollaan arvokkaita!
Ne pahimmat tapaukset eivät ole täällä kertomassa äideistään.
Voi sua pientä :(
Äiti kerran jouluaattona nosti riveleistä ja huusi päin naamaa. Meni hermo jostain. Kerran hermostui siivouksesta ja hakkasi harjalla lattian kuopille. Heitteli siskoani kengillä ja haukkui ilmeisesti hu*raksi, kun oli "päästänyt" minut karkaamaan enkä tullut yöllä kotiin. En tiedä tarkkaan. Haki meidät autolla vihaisena kun olimme hänen mielestään liian myöhään lenkillä, kiroili ja kaahasi. En uskaltanut kertoa mistään poikaystävistä äidille ja kaksi ensimmäistä jätti minut, kun en koskaan päässyt olemaan heidän kanssaan.
Isä uhkasi remmillä kun kapinoimme kotitöistä. Kerran sain selkääni kun niskuroin kauppakassin kantamisesta. Välillä oli tosi kännissä ja puhui outoja, kerran ajoi auton ojaan. Äiti kerran jätti vyöt laittamatta kiinni ja ajoi ojaan, lensin takalasin läpi/päin kertomuksen mukaan. Hän ei ollut kännissä, oli vaan kiire töihin ja hoitoon. Nämä ei ollut mitenkään jokapäiväistä vaan ihan yksittäisiä tapahtumia. En ole kai kauhean traumatisoitunut, mutta en hirveän läheinenkään perheen kanssa, selvästikään ei ollut kauhean hyvä ilmapiiri henkisesti. Nämä oli ysärillä ja olisihan tää jo ihan lasukamaa nykystandardeilla. Hyvin on kyllä painuneet tapahtumat kumminkin mieleen. Terveiset tutuille!