Lue keskustelun säännöt.
Mammat, jotka eivät osaa lopettaa....
04.05.2020 |
Eli ensin hankitaan lapsia joka sormelle ja sitten, kun jostain syystä (varallisuus, hedelmällisyys tms.) tulee raja vastaan ja lapset alkavat kasvaa "liian suuriksi" ja lennellä pesästä, hankitaan viimeistään lemmikki tai pari, että on joku jota hoivata ja että voi tuntea itsensä taas "äidiksi" ja tarpeelliseksi. Miksi?!?!!?
Eikö voi vain luovuttaa ja siirtyä seuraavaan (ihanan itseniseen) elämänvaiheeseen. Vai onko se parisuhde ja oma kumppani sittenkin niin kamala, että sen kanssa ei kaksistaan kestä olla? Onko äitiys elämän ikuinen tarkoitus? Valaiskaa.....
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuossa ole kyseessä vain se, että ihmiset ovat erilaisia, ja nauttivat eri asioista.
Mutta miten ihmeessä joku tuntee tarvetta hoivata loputtomasti? Onko se jonkinalaista itseluottamuksen puutetta, että ei "pärjää" ilman holhottavia? Tuleehan tietty sitten ne mahdolliset lapsenlapset sekä omat vanhemmat paimennettaviksi jossain vaiheessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin köyhää, jos äitiys on elämän ainoa sisältö...
Yleensä nämä alkavat kärttää lapsenlapsia heti kun mahdollista.
Ei pelkästään pershedelmissään roikkuvat mammat, tiedän myös siemeneensä takertuneita setämiehiä. Narsismiahan se, omien geenien palvontaa.
Ihmiset ei pärjää ittensä kanssa. Pitää olla muuta häslinkiä ympärillä, että on koko ajan sopivasti liian kiire setviä omia ajatuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pelkästään pershedelmissään roikkuvat mammat, tiedän myös siemeneensä takertuneita setämiehiä. Narsismiahan se, omien geenien palvontaa.
Ei oo todellista!! :o)))
Eikö tuossa ole kyseessä vain se, että ihmiset ovat erilaisia, ja nauttivat eri asioista.