Mitä opettajalta voi vaatia kaveriasioissa?

Meillä on ekaluokkalainen poika, joka ei ole sosiaalisesti kovin taitava. Hänellä on kuitenkin 3-vuotiaasta asti ollut yksi hyvä kaveri, jonka kanssa leikit sujuvat loistavasti. Olinkin tosi iloinen, kun kaverin vanhemmat päättivät laittaa hänet samaan kouluun poikamme kanssa, vaikkei se heidän lähikoulunsa olekaan.



Koulussa kaveruus ei kuitenkaan suju. Oma lapseni haluaisi yleensä olla kahdestaan tämän kaverinsa kanssa, mutta kaveri leikkii mielellään myös ryhmässä. Oma poikani reagoi tähän usein kiusaamalla kaveriaan "kostoksi". Tätä puitiin kovasti syksyllä ja uskon, että omani lopulta ymmärsi ettei voi rajoittaa toisen kaveripiiriä. Muutaman kerran hän jopa meni mukaan tähän isompaan porukkaan.



Nyt lapseni on kertonut kotona, että tämä ystävä ja hänen porukkansa juoksevat häntä karkuun eivätkä puhu hänelle, jos hän yrittää mennä mukaan. Tunnen lapseni ja tiedän että hän ei varmaankaan osaa lähestyä porukkaa "ihanteellisesti". Luultavasti menee laitamille seisomaan tai kyhnää parhaan kaverinsa vieressä, mikä epäilemättä saattaa ärsyttää muita. Lopputulos kuitenkin on, että minun lapseni jää yksin ja muut onnistuvat sivuuttamaan hänet - ja meillä itketään sitten illat kaverin puutetta.



Laitoin opettajalle viestiä asiasta, ja hänen vastauksensa oli, että ongelma on edelleen se, että minun poikani haluaa aina olla kaksin kaverinsa kanssa eikä osaa leikkiä isossa ryhmässä. Piste. Tähänkö minun siis pitää tyytyä? Opettajan mielestä riittää ilmeisesti se, että minun poikani ei enää häiriköi muita - sillä ei ole väliä että hän on välitunnit yksin ja itkee illat kotona. Eikö sosiaalisten taitojen kehittäminen kuulu lainkaan opettajan vastuulle? Ja jos opettajalta ei voi odottaa apua, mitä minun pitäisi mielestänne tehdä? Ostanko lapselle Nintendon ja sanon, että pelailee sitä välitunnit, vai menenkö vapaapäivänä itse vakoilemaan miten välitunnit sujuvat ja ohjaamaan lastani muiden joukkoon?