Koiran hankinta lapsen sijaan?
Avo ja minä ostimme aikanaan koiran, ja hänestä tuli meidän rakas lapsukaisemme. Päätös oli helppo.
Koiramme kun nimittäin käyttäytyy 100% ajasta paremmin kuin keskiverto ihmiskakara. Toki tuo vaati koulusta, mutta vastaavaa lojaaliutta on turha yhdeltäkään kädelliseltä odottaa. Moni sukulainen ja ihan tuntematonkin tuntuu tätä halveksivan.
Mistä moinen umpipäisyys johtuu? Valaiskaa!
Kommentit (6)
Istu, paikka, anna tassu... jos tuo on toiveesi lapseltasi, on ihan hyvä että päädyitte koiraan.
Meillä on sekä koira että teini. Arvaa kumpi on työläämpi... vinkkinä... toinen osaa käydä itse asioillaan.
Johtunee siitä, että koira elää enintään noin 15 v, kun lapsen eliniänodote on Suomessa lähellä 80 v. Lapsen saamalla voi tulla myöhemmin myös isovanhemmaksi, jolloin näkee ja kokee eri tavalla sukupolvien ketjun jatkumisen. Tämä lohduttaa, kun tulee itse vanhaksi.Yhteiset geenit ja kasvuympäristö lisäävät tuttuutta, vaikka lapsi onkin oma erillinen itsensä. Lapsi saattaa tahtoa myös koiran;)
Ei voi verrata. Koira on eläin. Lapsi on sukupolvien jatkumo. Koira kuolee todennäköisesti ennen sinua, lapsi todennäköisesti sinun jälkeesi.
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että koira elää enintään noin 15 v, kun lapsen eliniänodote on Suomessa lähellä 80 v. Lapsen saamalla voi tulla myöhemmin myös isovanhemmaksi, jolloin näkee ja kokee eri tavalla sukupolvien ketjun jatkumisen. Tämä lohduttaa, kun tulee itse vanhaksi.Yhteiset geenit ja kasvuympäristö lisäävät tuttuutta, vaikka lapsi onkin oma erillinen itsensä. Lapsi saattaa tahtoa myös koiran;)
Koira tai muu elävä olento ei sovellu lapsen leluksi eikä lapsen todellakaan kuulu päättää sen hankkimisesta.
Minulla onkin molemmat ja tämä voi tulla yllätyksenä, mutta toinen ei ole korvike toiselle.
En voi ymmärtää, 3vuotias koira toimii jo kuin unelma, mutta 3vuotias lapsi on uhmakas ja kovaääninen....