Minä rupesin miettimään, mitä oikeasti kaipasin ennen koronaa
En minä missään massatapahtumissa kovin usein käynyt ja kirjastossakin olen viimeeksi käynyt monta vuotta sitten.
Kommentit (19)
Minulla matkustaminen on ainoa asia mitä kaipaan, olisi paljon mielenkiintoista näkemistä Suomessakin. Jos olisi oma auto, sitä voisi tehdä, mutta julkisilla en nyt mielelläni liiku.
Lapseni kaipaa kovin uimahalliin, hoploppiin, harrastukseen.
Keskustelin tästä aiheesta eilen erään henkilön kanssa joka totesi että tervetuloa köyhän normaaliin elämään. Huvituksiin, ulkona syömiseen ja matkustamiseen ei ole rahaa ollut vuosiin. Ei ole normiarkea kummempaa tämä korona-aika.
Normaalistikin on kotonaan, katsoo televisiota ja Netflixiä, käy harvoin kaupassa.
Minä tajusin kaipaavani taidenäyttelyitä ja museoita. Harvoin olen näyttelyissä käynyt, mutta lähes aina ne ovat olleet sellaisia elämyksiä, joita muistelen vuosienkin päästä. Ostin siis museokortin. :)
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti moni on nyt ymmärtänyt työnteon kulut työntekijälle. Ei ole mitään järkeä maksaa rahaa päästäkseen työpaikalle ja takaisin.
M6öskin harrastuksiin ei ole syytä ajaa autolla.
Autokuluissa olen säästänyt, työmatkaa päivittäin 80 km.
Useita tunteja jää aikaa muuhun.
Toki täytyy muuttaa verottajalle vuoden kilometrejä, verot nousee.
Toki työhuonevähennys tulee mutta se on pieni.
Olen sinkku ja juuri ennen koronaa päätin, että olisin valmis tapaamaan jonkun kivan miehen. Hankalaa etänä.
Tykkään käydä ryhmäliikuntatunneilla, nyt harrastukset ovat tauolla. Toki kotonakin voi treenata, mutta siitä puuttuu harrastuksen sosiaalinen puoli.
Työni on pidemmän päälle hankalaa etänä.
Ei voi vapaasti tavata kavereita tai sukulaisia kasvotusten.
Kerrostalojen saunatilat on suljettu. Yleiset saunat ovat kiinni ja uimahallit myös.
Mökille ei voi mennä kun 70v vanhemmat ovat siellä.
Eli saunomista kaipaan todella.
Muutoin tämä eristäytyminen ja etätyöt ovat ihan fine
Jaa, minä kyllä kaipaan kirjastoa ja elokuvateattereita 😕
Vierailija kirjoitti:
Jaa, minä kyllä kaipaan kirjastoa ja elokuvateattereita 😕
Minä en käy koskaan kirjastossa, vaan ostan aina tarvitsemani kirjat itselleni ja leffat katson himassa, joten nuo laitokset ovat itselleni turhia.
Pahvimukikahveja ja leffateatteria. Että vois käydä lenkillä ja kaupassa normaalisti.
Kaipaa ravintoloita, pubeja ja kavereita, joita yleensä siellä tapasin. Ja ylipäätään kaveridinnereitä joita pidettiin usein. Toivottavasti nämä edes pääsee pian käyntiin, kaipaan matkustelua vaikka niitä ei juuri nyt olisi ollutkaan, mutta ei voi edes suunnitella seuraavaa kohdetta ulkomailla. Salin aloita tässä kuussa joten se on pieni lohtu.
Hyvä puoli tässä on etätyö josta nautin . Olen aina halunnut työn, jossa teen työni enkä ole kellon armoilla.
Teatterissa tai konsertissa kävin jonkin verran sekä oli tarkoitus mennä festareille - pitkästä aikaa ja yks superhyvä bändi ollut. Yksi komediashow siirtyi vuodella.
Mutta kyllä tästäkin selvitään.
Kaipaan matkustelua. Mitään himomatkailijoita ei olla, mutta kesälomalla on ollut mukava käydä edes jossain.
Vierailija kirjoitti:
Pahvimukikahveja ja leffateatteria. Että vois käydä lenkillä ja kaupassa normaalisti.
Nyt joutuu kysymään, miten "koronalenkkeily" eroaa tavallisesta? En minä ainakaan huomaa mitään eroa, paitsi lenkkeilen enemmän.
Kirjastoa ja leffateatteria kaipaan. Ja sitä, että uskaltaisi lähteä kavereita katsomaan toiseen kaupunkiin ilman, että pitää miettiä kannattaako ja levittääkö mahdollisesti itse jotain pöpöä.
Minusta on aika hienoa, miten tämä hetki opettaa monille esim. sen, että aktiivinen harrastaminen on eräänlaista luksusta sekin.
Mulla olis ollut yksi asia kirjastoon, kun en viitsi ostaa yhtä kirjaa parin pikku jutun takia.
Ei tässä muuten mitään .. Voin kokkailla kotonakin, vaikka välillä käynkin ravintolassa syömässä.
Zinc
Jos ostaa, sanotaan vaikka kymmenen kirjaa vuodessa, ei kirjaston kiinnitys ehkä vaikuta.
Mutta jos säännöllisesti lukee ja lainaa noin kymmenen kirjaa viikosssa tai kahdessa viikossa, niin jo vaikuttaa.
Minulla on kyllä kotona paljonkin kirjoja. Olen lukenut ne kaikki ja osan moneenkin kertaan.
Mutta ei ole mitään järkeä, eikä tilaakaan säilyttää, mennä ostamaan kaupasta jokainen kirja jonka haluaa lukea.
Eli menen kirjastoon, lainaan kirjat, jotka tunnen kiinnostavaksi, luen tai jos ei ole kiinnostava, en lue, ja vien takaisin kirjastoon. Myös henkilökunnalta voi kysyä uutuuksia ja omiin lukutottumuksiin liittyviä kirjoja.
Eläkeläisenä en millään pystyisi sellaisia kirjamääriä ostamaan, mitä luen vuodessa. Se rajoittaisi tosi paljon lukuharrastustani, jos ei olisi kirjastoa.
Myös kirjasto on monelle paikkana tärkeä, siellä on muutakin kuin kirjoja. Esimerkiksi erilaisia ilmaisia näyttelyitä, luentoja ja tapahtumia. Myös on mielekästä lähteä kotoa ulos kun on joku päämäärä minne mennä. Joskus vaan ne sataan kertaan ilman määränpäätä kuljeskellut reitit ei kiinnosta ja muuten jäisi lähtemättä.
Kirjasto on todella tärkeä ja monelle henkireikä monella tapaa.
Kyllä kaipaan.
Uimahalli myös. Täällä on varsin monipuolinen voi käydä samalla lipulla myös kuntosalilla. On lämmin terapiallas hierovine suihkuineen, hierontasuihku olkapäille ja selälle, vesijuoksu ja -jumppa, kuntouima-allas, porealtaat jne.
Hyvät saunat. Saunaa kaipaan, ei ole itsellä enkä nyt pääse muuhunkaan eristyksen vuoksi.
Minulla on hankittu, sain lahjana kun täytin juuri 70-vuotta alkuvuodesta, niin juuri😊, 15-kerran kortti, mutta nyt en tiedä koska voi käyttää, harmittaa.
Huomaan jo nyt, että paikat ihan jumissa.
Kahvilassa käyn ystävien kanssa muutaman kerran kuussa, myös syömässä ulkona noin kerran kuussa. Kaipaan.
Ystäviä tapaan säännöllisesti naamatusten kahvittelun merkeissä muinakin aikoina, kaipaan.
Spr:n ystävätoimintaa kaipaan, säännölliset kokoontumiset kerran viikossa, kaipaan. Eläkeläiskraokea kaipaan. Yhteislaulutilaisuuksia oli säännöllisesti, näitä oli kerran viikossa kumpaakin, kaipaan.
Päivätansseja kerran viikossa, kaipaan. Kirppareita kaipaan, täällä kaikki nyt suljettu. Jne. jne.
Tässä nyt hiukan aluksi, että näin vanhuksia ja raihnaisia ja seniilejä rumpoja me yksin kotona asuvat noin 70-vuotiaat ihmiset olemme. Että eihän tämä eristys meitä nyt voi millään haitata kun pääsette sentään ulos kävelemään ja kauppaan. Klo 6 aamulla, oikein luvan kanssa.
Itse kaipaan kirjastoa, juuri ennen tätä tilannetta aloittamaani harrastustoimintaa, kuntouttavaa toimintaa, ravintoloissa syömistä ja sitä että voi istahtaa kahville mihin huvittaa. Ihan vaan nautin siitä että ihmisiä oli ympärillä. Olin siis juuri sopivasti pääsemässä takaisin "normaaliin arkeen" vuosien vaikean masennuksen selättämisen jälkeen, ja tässä sitä taas ollaan. :(
Mä kaipaan läheisiäni. Iäkkäiden vanhempieni luona käyn nytkin, mutta en muiden.
Oikeasti moni on nyt ymmärtänyt työnteon kulut työntekijälle. Ei ole mitään järkeä maksaa rahaa päästäkseen työpaikalle ja takaisin.
M6öskin harrastuksiin ei ole syytä ajaa autolla.