Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Argentiinasta löydetty dinosaurusfossiili on puuttuva linkki

Vierailija
16.02.2009 |

Tiedemiehet löysivät uuden dinosauruslajin jäännökset Argentiinasta.



Tiedemiehet julkistivat löydöksensä maanantaina. Heidän mukaansa nyt löytynyt kaikkiruokainen dinosaurus on puuttuva linkki lihaa syövien dinosaurusten sekä jättiläsmäisten kasvissyöjien välillä.



Oscar Alcober ja Ricardo Martinez tekivät löytönsä jo kolme vuotta sitten.



- Tämä on erittäin merkittävä pala palapelissä, kertoi Alcober.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
16.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sen sijaan on mahdollista ajatella evoluution oheen luomiskertomuksen, tieteellinen maailmankuva ja uskonnollinen maailmankuva ovat ihan yhdistettävissä, jos joku niin haluaa. Evoluutiota ei voi kiistää, mutta uskonnollisuudellakin on "oma paikkansa" - sehän usein tuo ihmiselle psyykkistä eheyttä ja hyvinvointia, siinä sen tarkoitus. En vähättelisi kumpaakaan.

Vierailija
2/11 |
16.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis häh, eihän kukaan oikeasti voi kiistää evoluutiota..

Kreationistit toitottaa joka paikassa virheellisiä tarinoitaan tarkoituksenaan istuttaa epäilys ihmisten päähän. Ja hyvällä menestyksellä, mistä todisteena niitten ihmisten määrä jotka epäilee evoluution paikkansapitävyyttä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
16.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun kerran kävi niin, että laittoivat vanhaa ja uutta yhteen saadakseen mainetta ja kunniaa... Petkutus paljastui kuitenkin tarkemmissa tutkimuksissa.



Yrittääkö jotkut taas samaa temppua?

Vierailija
4/11 |
16.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sen verran kiinnostusta varmasti herättää paleontologeissa.



Kreationistien väärennökset sen sijaan kiertää edelleen "todisteina" evoluutiota vastaan, vaikka huijari on myöntänyt itse huijauksen jo vuonna 1869 :D.

Vierailija
5/11 |
17.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset


Kreationistit toitottaa joka paikassa virheellisiä tarinoitaan tarkoituksenaan istuttaa epäilys ihmisten päähän. Ja hyvällä menestyksellä, mistä todisteena niitten ihmisten määrä jotka epäilee evoluution paikkansapitävyyttä.

se epäily johtuu vaan tyhmyydestä.

Vierailija
6/11 |
17.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

syöviä dinosauruksia ollut tiedossa ennenkin, esimerkiksi oviraptor. Eli miksi tämä nyt on puuttuva lenkki?

Terveisin eräs kreationisti jolla ei ole silti mitään vaikeuksia uskoa dinosauruksiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
17.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

joten miksi tuon pitäisi uskoani horjuttaa :) ??

Vierailija
8/11 |
17.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kysymys: Mitä Raamattu sanoo dinosauruksista? Onko Raamatussa dinosauruksia?



Vastaus: Kysymys dinosauruksista Raamatussa on osa kristillisissä piireissä käynnissä olevaa laajempaa väittelyä maapallon iästä, 1. Mooseksen kirjan oikeasta tulkinnasta ja meitä ympäröivien fyysisten todisteiden tulkinnasta. Maapallon vanhempaan ikään uskovat ovat yleensä sitä mieltä, että Raamattu ei mainitse dinosauruksia, koska heidän käsityksensä mukaan dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon miljoonia vuosia ennen kuin ensimmäinen ihminen ilmestyi maapallolle. Raamatun kirjoittaneet ihmiset eivät mitenkään voineet nähdä eläviä dinosauruksia.



Maapallon nuorempaan ikään uskovat ovat yleensä sitä mieltä, että Raamattu mainitsee dinosaurukset, vaikka se ei koskaan käytäkään sanaa "dinosaurus". Sen sijaan Raamattu käyttää heprean sanaa tannîn. Tannîn on käännetty useammalla eri tavalla suomenkielisissä Raamatuissa; joskus se on "meripeto", joskus "hirviö", joskus "käärme" tai jopa "lohikäärme". Tannîn on ilmeisesti ollut jonkinlainen jättiläismäinen matelija. Nämä olennot mainitaan Vanhassa testamentissa neljätoista kertaa ja ne esiintyvät sekä maalla että vedessä.



Sen lisäksi, että Raamattu yleisesti mainitsee nämä jättiläismäiset matelijat monta kertaa kautta Vanhan testamentin, se kuvailee paria olentoa sellaisella tavalla, että jotkut tutkijat uskovat kirjoittajien ehkä kuvaavan dinosauruksia. Behemothin [-92 käännös: virtahepo / -33 käännös: Behemoth] sanotaan olevan mahtavin kaikista Jumalan luontokappaleista, jättiläinen, jonka häntää verrataan setrin runkoon (Job 40:15-). Jotkut tutkijat ovat yrittäneet identifioida Behemothin joko elefantiksi tai virtahevoksi. Toiset huomauttavat, että elefanteilla ja virtahevoilla on aivan ohut häntä, ei mitään puunrunkoon verrattavaa. Esimerkiksi sellaisilla dinosauruksilla kuin Brachiosaurus ja Diplodocus oli toisaalta valtavat hännät, joita voisi helposti verrata setripuun runkoon.



Lähes kaikissa muinaisissa kulttuureissa esiintyy jonkinlaista taidetta, joka kuvaa valtavia matelijaolentoja. Kalliopiirrokset, esineet ja jopa Pohjois-Amerikasta löydetyt pienet saviveistokset muistuttavat moderneja kuvauksia dinosauruksista. Eteläamerikkalaiset kivipiirrokset kuvaavat miehiä ratsastamassa Diplodocuksen kaltaisilla olennoilla ja, hämmästyttävää kyllä, piirroksissa näkyy myös Triceratops-, Pterodactyl- and Tyrannosaurus Rex -tyyppisten olentojen tuttuja hahmoja. Roomalaiset mosaiikit, maya-intiaanien keramiikka ja Babylonian kaupungin muurit kaikki todistavat ihmisen kulttuuriset ja maantieteelliset rajat ylittävästä kiinnostuksesta näihin olentoihin. Vakaviin selostuksiin kuten Marco Polon Il Milione (suom. Marco Polon matkat) sekoittuu mielikuvituksellisia tarinoita aarteita vartioivista pedoista. Vielä nykyäänkin raportoidaan dinosaurushavaintoja, mutta niihin suhtaudutaan yleensä erittäin skeptisesti.



Dinosauruksen ja ihmisen rinnakkaiseloa tukevien huomattavien antropologisten ja historiallisten todisteiden lisäksi on olemassa muita fyysisiä todisteita, esimerkiksi Pohjois-Amerikasta ja läntisestä Keski-Aasiasta löydettyjä kivettyneitä ihmisen ja dinosaurusten jalanjälkiä yhdessä.



Onko Raamatussa siis dinosauruksia? Asia on kaikkea muuta kuin loppuun käsitelty. Kaikki riippuu siitä, miten tulkitset olemassa olevaa todistusaineistoa ja miten suhtaudut itseäsi ympäröivään maailmaan. Me täällä GotQuestions.orgissa uskomme tulkintaan nuoresta maapallosta ja hyväksymme sen, että dinosaurukset ja ihminen elivät yhtaikaa. Uskomme, että dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon jossakin vaiheessa vedenpaisumuksen jälkeen dramaattisten ympäristömuutosten ja ihmisen säälimättömän metsästyksen takia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
17.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Dinosauruksen ja ihmisen rinnakkaiseloa tukevien huomattavien antropologisten ja historiallisten todisteiden lisäksi on olemassa muita fyysisiä todisteita, esimerkiksi Pohjois-Amerikasta ja läntisestä Keski-Aasiasta löydettyjä kivettyneitä ihmisen ja dinosaurusten jalanjälkiä yhdessä.

Kreationistien kiertävää urbaanilegendaa vaan.

Vierailija
10/11 |
17.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onhan Raamatussakin viitteitä dinosauruksiin (puhutaan isoista erikoisista eläimistä

löytyi todennäköisesti fossiileja, esim. tyrannosaurus rexin. Tällaisista löydöistä on varmasti mielikuvitus lähtenyt lentämään ja kun tarinat on kulkeneet suullisina tarinoina, niin kohta on jättimäisestä pääkallosta tullut melkein elävä ja sitten kohta jo elävä :).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
17.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tarinat. Yksi todiste sen puolesta, että dinosaurukset ovat eläneet lähimenneisyydessä, ovat monet suuriin lohikäärmeisiin ja lentäviin liskoihin liittyvät kertomukset ja kuvaukset. Näitä kuvauksia, joiden pohjana voi olla vanha muistitieto, löytyy useiden eri kansojen keskuudesta, niin että englantilaisessa, irlantilaisessa, tanskalaisessa, norjalaisessa, saksalaisessa, kreikkalaisessa, roomalaisessa, egyptiläisessä ja babylonialaisessa kirjallisuudessa mainitaan niistä. The World Book Encyclopedia (Vol. 5, 1973, s. 265) selostaa näitä kertomuksia:







"Legendojen lohikäärmeet ovat, ihme kyllä, kuin todellisia eläimiä, jotka ovat eläneet menneisyydessä. Ne muistuttavat paljon suuria matelijoita (dinosauruksia), jotka hallitsivat maata paljon ennen kuin ihmisen on oletettu ilmaantuneen. Lohikäärmeet olivat yleensä pahoja ja tuhoavia. Jokainen kansa tunsi ne mytologiassaan."







Lisäksi voidaan mainita seuraavia havaintoja:







- Marco Polo on kertonut Intiassa näkemistään valtavista eläimistä, joita pidettiin jumalina.







- Kiinassa kuvaukset ja kertomukset lohikäärmeistä ovat hyvin tavallisia; niitä tunnetaan tuhansia. Eräässä kiinalaisessa tarinassa kerrotaan Yu-nimisestä miehestä, joka kohtasi lohikäärmeitä, kun hän ojitti soita. Tämä tapahtui suuren maailmanlaajuisen tulvan jälkeen.







- Egyptiläiset ovat kuvanneet Apophis-lohikäärmettä Re-kuninkaan vihollisena. Samoin Babylonialaisessa kirjallisuudessa liikkuu kuvauksia lohikäärmeistä. Tunnetun Gilgameshin kerrotaan tappaneen lohikäärmeen.







- Kreikkalaisen Apollonin kerrotaan tappaneen Delfin-lähteellä Python-lohikäärmeen. Merkittävin antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten lohikäärmeen surmaajista oli Perseus-niminen henkilö.







- Kreikkalaisella herodotokselta (n. 484-425 eKr.) on säilynyt kuvauksia Arabian lentävistä käärmeistä. Hänen kuvauksensa sopivat hyvin eräisiin lentoliskoihin. (Rein, E., Herodotoksen III-VI Kirja, s. 58 ja VII-IX Kirja, s. 239, WSOY, 1910)







- Vanha tietokirja Historia Animalium mainitsee, miten "lohikäärmeitä" oli vielä 1500-luvulla, mutta ne olivat silloin jo harvinaisia ja niiden kokokin oli pienentynyt.







- Italialainen tiedemies Ulysses Aldrovanus on 1500-luvulla kuvannut eräässä julkaisussaan tarkasti pientä lohikäärmettä.







- Hirmuliskot ja lohikäärmeet kuuluvat useiden kansojen kansanperinteeseen. Kiinan lisäksi Etelä-Amerikan kansojen keskuudessa tämä on ollut yleistä.







Myös Johannes Damaskolainen, viimeinen kreikkalaisista kirkkoisistä, joka syntyi vuonna 676 jKr., kertoo lohikäärmeistä (The Works of St. John Damascene, Martis Publishing House, Moscow, 1997) seuraavaan tapaan:







"Roomalainen Dio Cassius (155-236 jKr.), joka kirjoitti Rooman keisarikunnan ja tasavallan historian, kertoo roomalaisen konsulin Reguluksen taistelusta Karthagossa. Taistelun yhteydessä surmattiin lohikäärme. Se nyljettiin ja nahka lähetettiin senaattiin. Nahka mitattiin senaatin käskystä ja sen pituus oli 120 jalkaa (noin 37 metriä). Nahkaa säilytettiin erään Rooman kukkulan temppelissä aina vuoteen 133 eKr., jolloin se katosi Iberian kelttien vallatessa Rooman (Plinius, Natural History. Kirja 8, luku 14. Plinius kertoo itse nähneensä kyseiset voitonmerkit Roomassa). (69

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän yhdeksän yhdeksän