Lue keskustelun säännöt.
Emme ymmärrä ollenkaan erästä sukulaistamme
01.05.2020 |
Mielestämme hän sopisi parhaiten jollekin taidealalle kuten kirjailijaksi ja kaikki odotti että tämä sukulainen olisi mennyt lukioon ja jatkanut siitä opiskelemaan taiteita. Näin ei kuitenkaan käynyt vaikka olemme yhdessä rohkaisseet ja kehottaneet häntä seuraamaan unelmia ja omia taipumuksiaan. Kuitenkin tämä sukulainen haki aikoinaan amikseen ja opiskeli merkonomiksi vain koska ruokakaupoista saa aina töitä. Pudemmän päälle tuo ei kuitenkaan voi olla tervettä sillä sukulainen itse on tukahduttanut oman luovuutensa ja tarpeen ilmaista itseään jotta voisi keskittyä paremmin tavalliseen ja turvalliseen elämään ja joitain oireita tästä on alkanut jo ilnetä. Olemme hänen sukulaisinaan todella huolissamme.
Kommentit (18)
No aika ahdistavaa toisen puolesta ajattelua... ja vieläpä "sukulaisen". Antakaa toisen tehdä omat valintansa ja keskittykää te omiinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jumalauta miksi pitää olla läheisriippuvuus suhteessa sukulaisiinsa. Antaa sukulaisten elää omaa elämäänsä.
Joillain pitää huolehtia koko suvusta niin eipä ole hääppöistä elämää.
Koko suku jonkun kimpussa... huh mikä perhe.
Minäkin olin lapsena/nuorena taiteellisesti lahjakas. Päädyin kuitenkin farmaseutiksi, koska halusin turvallisen elämän ja takuuvarman työllistymisen. Viimeistään nyt koronakeväänä tiedän tehneeni oikean ratkaisun. Ei taiteella itseään elätä, joten sukulaisesi on tehnyt oikean ratkaisun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettakaa ymmärtäminen sillä ihmiset tekevät ihan mitä lystäävät. Toisten elämään ei voi vaikuttaa muuta kuin omaansa.
Kuule, sinä saakelin kalkkuna! Anna ihmisten elää omaa elämää ja pidä nokkasi poissa muiden valinnoista. Ennemmin, tai myöhemmin, luova ihminen löytää sen oman polkunsa ja palaa luontevasti siihen tilaan, jonka hän kokee hyväksi ja turvalliseksi. Ei siihen tarvita koko sukua päällepäsmäröimään.
Meillä jokaisella on elämänmatka ja etsikkoaika kuljettavana. Teemme sen omalla tavallamme.
Anna ihmisille tilaa, äläkä tukehduta läheisiäsi omilla vaatimuksillasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitte ilmaisseet tukenne selvemmin. Jos teidän suku arvostaa tämän sukulaisen tuotoksia enemmän kuin kriitikot ja maksava yleisö, niin ehkä hän ei ymmärtänyt teidän olevan valmiita maksamaan säänöllistä korvausta, jotta hän saa luoda rauhassa taidetta?
Jos näin ei kuitenkaan ollut mikä estää häntä tekemästä tuotoksiaan säänöllisen palkkatyön ohessa?
Ei se pelkkä koulutus tee kenestäkään taiteilijaa. Arvostuksrn saaminen voi kestää vähän kauemmin, mutta suuret taiteilijat syntyvät muualla kuin koulun penkillä.
Ette ymmärrä, mutta silti pitää yrittää kontrolloida hänen elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli samanlainen tapaus eli veljeni, selkeästi musikaalisesti erittäin lahjakas. Hän kuitenkin aikoi jättää unelmansa ja ryhtyä raksamieheksi, joten me keräsimme kimpassa rahaa ja kerroimme, että elätämme häntä lukion ajan ja sitten Sibelius-Akatemiaan, jotta pääsee kohti unelmaansa.
Tässä on nyt kohta 15 vuotta vanhempani, minä ja sisko maksettu jokainen veljelle 600 e/kk, jotta hän saisi unelmasta kiinni. Rahat tulee toki verotta, joskus maksu tehdään puolisoni tililtä tai isovanhempien. En vain ymmärrä, mikä siinä on niin hankalaa, kun ei millään kaikesta tuesta huolimatta se läpimurto tunnu tapahtuvan.
Toinen ihminen on useimmiten väärässä analysoituaan jonkun toisen lahjakkuutta ja elämää. Nuorena oli ihan kamalaa kun painostettiin lukioon enkä ollut luku tyyppi ollenkaan. Minun olisi vain toisten toiveiden mukaan pitänyt mennä lukioon. Ammattikoulua ei arvostettu ollenkaan ja menin sinne. Valmistuttuani ei edes juhlia järjestetty niin kuin ylioppilaille järjestetään., ketään ei kiinnostanut.
Päätin etten elämässäni järjestä kenellään mitään juhlia enkä jatka koko paska sukuani ja katoan kokonaan "olen mitätön" kategoriaan ja pelleilköön ne pellet jotka haluavat esittää ja esillä olla. Tein ainoan järkevän päätöksen mitä olen koskaan tehnyt enkä ole katunut. Siis mitään onnea se suku ei tuo eikä mikään pakko pulla mitä täytyisi suorittaa juuri sukuaan varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli samanlainen tapaus eli veljeni, selkeästi musikaalisesti erittäin lahjakas. Hän kuitenkin aikoi jättää unelmansa ja ryhtyä raksamieheksi, joten me keräsimme kimpassa rahaa ja kerroimme, että elätämme häntä lukion ajan ja sitten Sibelius-Akatemiaan, jotta pääsee kohti unelmaansa.
Tässä on nyt kohta 15 vuotta vanhempani, minä ja sisko maksettu jokainen veljelle 600 e/kk, jotta hän saisi unelmasta kiinni. Rahat tulee toki verotta, joskus maksu tehdään puolisoni tililtä tai isovanhempien. En vain ymmärrä, mikä siinä on niin hankalaa, kun ei millään kaikesta tuesta huolimatta se läpimurto tunnu tapahtuvan.
Kai tajuatte ettei teillä ole oikeutta veljenne tuloihin, jos hän alkaa joskus tienata? Tuli se raha sitten musiikista tai raksalta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli samanlainen tapaus eli veljeni, selkeästi musikaalisesti erittäin lahjakas. Hän kuitenkin aikoi jättää unelmansa ja ryhtyä raksamieheksi, joten me keräsimme kimpassa rahaa ja kerroimme, että elätämme häntä lukion ajan ja sitten Sibelius-Akatemiaan, jotta pääsee kohti unelmaansa.
Tässä on nyt kohta 15 vuotta vanhempani, minä ja sisko maksettu jokainen veljelle 600 e/kk, jotta hän saisi unelmasta kiinni. Rahat tulee toki verotta, joskus maksu tehdään puolisoni tililtä tai isovanhempien. En vain ymmärrä, mikä siinä on niin hankalaa, kun ei millään kaikesta tuesta huolimatta se läpimurto tunnu tapahtuvan.
heko heko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisitte ilmaisseet tukenne selvemmin. Jos teidän suku arvostaa tämän sukulaisen tuotoksia enemmän kuin kriitikot ja maksava yleisö, niin ehkä hän ei ymmärtänyt teidän olevan valmiita maksamaan säänöllistä korvausta, jotta hän saa luoda rauhassa taidetta?
Jos näin ei kuitenkaan ollut mikä estää häntä tekemästä tuotoksiaan säänöllisen palkkatyön ohessa?
Ei se pelkkä koulutus tee kenestäkään taiteilijaa. Arvostuksrn saaminen voi kestää vähän kauemmin, mutta suuret taiteilijat syntyvät muualla kuin koulun penkillä.
Minäkin kirjoittelen välillä novelleja pöytälaatikkoon. Saavat siellä sitten pölyyntyä oman aikansa. En tiedä mitä kriitikot ovat niistä mieltä kun eivät ole koskaan niitä lukeneet. Ehkä pitävät niitä juuri siksi paskoina kun eivät ole niitä koskaan nähneetkään. Ajattelin polttaa ne ennen kuin kuolen niin kukaan muukaan ei pääse niitä lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli samanlainen tapaus eli veljeni, selkeästi musikaalisesti erittäin lahjakas. Hän kuitenkin aikoi jättää unelmansa ja ryhtyä raksamieheksi, joten me keräsimme kimpassa rahaa ja kerroimme, että elätämme häntä lukion ajan ja sitten Sibelius-Akatemiaan, jotta pääsee kohti unelmaansa.
Tässä on nyt kohta 15 vuotta vanhempani, minä ja sisko maksettu jokainen veljelle 600 e/kk, jotta hän saisi unelmasta kiinni. Rahat tulee toki verotta, joskus maksu tehdään puolisoni tililtä tai isovanhempien. En vain ymmärrä, mikä siinä on niin hankalaa, kun ei millään kaikesta tuesta huolimatta se läpimurto tunnu tapahtuvan.Kai tajuatte ettei teillä ole oikeutta veljenne tuloihin, jos hän alkaa joskus tienata? Tuli se raha sitten musiikista tai raksalta.
Tietenkin ymmärrämme! Mutta halusimme tukea veljeä ihan oikeasti, ei vain puheen tasolla.
Mäkin olen taiteellinen ja luovuutta riittää. Sukulaiset ja ystävät ovat aina tätä ihailleet. Mutta tiedän itse omat rajoitukseni ja ymmärrän että en ole tarpeeksi lahjakas ansaitsemaan elantoani taidealalla. Joten kouluttauduin ihan muihin töihin. Taide on nyt harrastukseni. Ehkä AP:n nuori sukulainenkin on tiennyt omat kykynsä ja rajoitteensa paremmin kuin hyvää tarkoittava suku.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olen taiteellinen ja luovuutta riittää. Sukulaiset ja ystävät ovat aina tätä ihailleet. Mutta tiedän itse omat rajoitukseni ja ymmärrän että en ole tarpeeksi lahjakas ansaitsemaan elantoani taidealalla. Joten kouluttauduin ihan muihin töihin. Taide on nyt harrastukseni. Ehkä AP:n nuori sukulainenkin on tiennyt omat kykynsä ja rajoitteensa paremmin kuin hyvää tarkoittava suku.
Minä tulen köyhästä lapsuuden perheestä. Olin kiinnostunut musiikista ja koulussa minua pidettiin musikaalisesti lahjakkaana ja ihmeteltiin kun en harrastanut musiikkia vaikka katsoivat että minusta olisi potentiaalia musiikkialalle ja sain kympin numeroita aina yläasteen lopouun sakka. Musiikin harrastaminen on pirun kallista. Köyhyydessä ei ole tilaa uneomille ja luovuudelle. Joten oli tehtävä uhraus. Peruskoulun jälkeen en ole enäö laulanut tai koskenut kertaakaan soittimeen. Olen koko elämäni käyttänyt siihen että päösen pois köyhyydestä ja taustellut oman terveyden uhalla jotta omilla lapsillani olisi minua parempi elämä ja paremmat mahdollisuudet.
Ihmeellistä lukea, että kerrankin tuettaisiin nuorta taiteiden pariin. Yleensä kertomus on päinvastainen.