Pystytkö kuvittelemaan, että elämässäsi tapahtuisi jotain joka ajaisi sinut

Vierailija:

a. alkoholistiksi?

b. syrjäytyneeksi työttömäksi?

c. mielenterveysongelmista kroonisesti kärsiväksi?

ei olisi varmaan edes kaukana nuo kohtalot, jos mies ja lapset kuolisivat.

Ei siihen tarvita kuin riittävän iso pino riittävän suuria ongelmia päällekkäin, niin kuka tahansa meistä voi murtua.

Vierailija:

Ei siihen tarvita kuin riittävän iso pino riittävän suuria ongelmia päällekkäin, niin kuka tahansa meistä voi murtua.

ja niitä, jotka lamaantuvat täysin.

vauvallani on vakavia oireita ja pelkäänpä että en jaksa enää elää jos vauva menehtyy :(

Ja muutkin vaihtoehdot ihan mahdollisia!

Olen ihan hirveän riippuvainen muista ihmisistä, monilla eri tavoilla. En kestäisi jos joutuisin tilanteeseen jossa olen yksin ja hyljättynä, varsinkin ilman lapsiani. :(

Taidan itseasiassa olla jo kahta noista..

a. alkoholistiksi en usko tulevani



b. syrjäytyneeksi työttömäksi olen jäämässä ihan kohta, sillä lapsen koulunkäynnin ongelmiin menee niin paljon aikaa ja voimia, etten pysy mukana ammattini rahoituskilvassa. Tutkija kun olen, rahoituksesta kilpaillaan puolen vuoden välein. Olisin työssäni hyvä, mutta voimat ei riitä rahasta tappeluun.



c. mielenterveysongelmista kroonisesti kärsiväksi - pahoin pelkään että yöttömäksi jäädessäni ja tässä tilanteessa kaikki toiveet ammatissa menestymisestä tulee kyllä aiheuttamaan pahoja sopeutumisongelmia.

En ilmeisesti sitä sairasta mutta työtön olen ollut muutamaan otteeseen, onneksi lapset olleet sen verran pieniä, että syrjäytyminen ei ollut mahdollista.

En mitenkään pysty kuvittelemaan että omalla kohdallani homma alkaisi b:stä, mutta jos olisin alkoholisti jolla on kroonisia mielenterveysongelmia niin eiköhän se syrjäytyminen ja työttömyyskin olsii lähellä...

tiedän monen 40 v ajautuneen kohtaan c

Tietenkin jos koko tukiverkkoni olisi samassa paikassa, vaikkapa talossa joka palaisi ja kaikki läheiseni olisivat sielä ja minä ainoastaan selviytyisin hengissä. Kaikki vaihtoehdot varmasti toteutuisivat.

paitsi kohta a), elimistö kun tässä tapauksessa ei siedä viinaa ollenkaan vaan heittää sen samaa tietä takaisin jo parin annoksen jälkeen. Mutta aivan varmasti olisivat mahdollisia molemmat seuraavat kohdat.



Mielenterveys on ihmisellä hauras, juuri esim. perheen menettäminen onnettomuuden kautta olisi mahdollisesti sietämätön puristus. Ajattelen monesti aivan ällistyneenä esimerkiksi sota-alueilla eläviä ihmisiä - heistäkin jotkut selviytyvät, tosin harvat kai täysin priimakunnossa ja oireilematta.



Ja työn menettäminen pitkäksi aikaa + alalta syrjäytyminen (itse olen myös tutkija, kuten joku aiemmin kirjoittanutkin) on melkein jatkuvasti mielen taka-alalla tällä pätkittäisellä alalla.

Luojan kiitos ei sentään a. Mutta sen sanoisin että en usko tämmöisiini asioihin vaikuttaa niinkään se mitä elämässä tapahtuu. Ainakaan pelkästään. Sellainen jolle on onnistunut muodostumaan vahva psyyke, kestää mitä hämmästyttävimpiä asioita pitkällä aikavälillä. Toki suuri tragedia voi syöstä kenet tahansa muutamiksi vuosiksi pois tasapainosta.



Mulle ei ole tapahtunut mitään kamaluuksia jotka olisivat ajaneet mut tähän tilaan. Sain vaan geneettisesti ja lapsuudesta niin huonot eväät, että tässä ollaan. Liian pitkään koetin muuttaa asennettani ns. positiiviseksi. Nyt kun viimein tajusin miten väärässä se ideologia on, alan parantua.