Mä kyllä nyt lyön hanskat tiskiin, en jaksa enää!
Olen 30v. Tasan tarkkalleen koko elämäni on ollut yhtä joukko irtisanoutumisia, YTitä, pätkätöitä, ihmisten päälle heitellään aivan miten sattuu uusia tietokone ohjelmistoja, ohjeita, lakimuutoksia. Tuntuu kun olisi jatkuvassa pyörremyskyssä. Työelämä katkee aivan jatkuvasti. Alkanut tuntuu siltä että hillitön työmäärä ja stressi mitä on kokenut on aivan turhaa. Keho sanoo ittensä irti nyt!
Olen turhautunut ja vihainen kaikelle, jo vuosia kypsynyt. Kukaan ei uskalla tästä puhua mutta näin ei aikaisemmin ollut. Huteralla pohjalla ollaan. Kaveripiireissä on myös aika paljon kyllästyneitä nuoria aikuisia. Työpaikoilla simputetaan ja kiusataan eli tripla stressi.
En sitten mitään kommentteja että kaikki on hyvin tai että olisin joku trolli. Te jolla on ollut täydellisen tasaista ja turvallista elämä voitte mennä muualle.
Kommentit (30)
Ihan samat fiilikset täällä, ap!
Olen 29 ja vituttaa kaikki työhön liittyväkin jo. Koko ajan täytyy etsiä uusia paikkoja.
Viimemmäksi olin 2 vuotta KUUKAUSITTAIN uusitulla sopimuksella. Joka kuun lopussa sai miettiä jatkuuko työt.... PASKAA.
Vaihtelu itsessään virkistää kun ei mitään hyvinmaksettuja unelmahommia ole olleet muutenkaan. Paperityö ja byrokratia se eniten näissä vituttaa.
Tuossa tilanteessa todennäköisesti elät parempaa elämää työttömänä, epäironisesti.
Jos ei ole suuria elinkustannuksia ja viihtyy kotonaan, niin työtön pärjää aika makoisasti. Nyt myös kaikenlainen aktivointibyrokratia on vähenemään päin koronan takia.
Toki kaikki ei voi olla työttömiä, tai muuten kukaan ei saisi mitään tukia. Mutta vähään tyytyväiset voivat olla työttömänä erittäin onnellisia ihmisiä.
Olen ap. Minä ymmärrän jos elettäisi pula- aikoja mutta kun yhteiskunta on nykyään pelkkää ilotonta kriisiä vaikka rahaa on enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Ketkä täällä vetävät meitä naruista kuin marionetti?
Ituttaa niin erkeleesti! Kokoajan vaaditaan, kokoajan säästöjä päälle. Kuin kauaan ihmisiä enää jaksaa?!
Suomessa on nykyään, siis NYKYÄÄN niin törkeä empatian ja tunneälykkyyden puutetta. Koetellaan ihmisiä ihan miten huvittaa.
Mä en jaksa enää!!
Ei huvita edes antaa 100% panosta työssä, koska tietää, että sillä ei saavuta mitään. Ensimmäiset työvuodet annoin 200% itsestäni mutta kun tajusin, että se ei merkitse mitään, intoni laantui. Jos edes ahkeruudesta palkittaisiin, mutta hah hah.
t. viesti 2
Pullamössö sukupolvi taas täällä inisee, kun kaikki ei olekaan ihan helppoo ja raha ei napsahda tilille pelkästään tablettia tai älykännykkää näpelöimällä. Joskus elämä opettaa ja suuntaa on vaihdettava montakin kertaa, että pärjää.
Samoja fiiliksiä. Olen 28-v. Töitä on kyllä ollut, mutta vain niitä järjettömän pienipalkkaisia hanttihommia. Jos kokopäivätyöstä jää käteen 1250 e kuukaudessa, niin onhan se nykymaailmassa liian vähän. Melkein saman summan saa, kun vain makaa kotona. Monissa työpaikoissa myös on huono ilmapiiri ja työntekijöitä "ruoskitaan" koko ajan tekemään enemmän ja nopeammin. Työnantaja ei kuitenkaan tue työntekijöitä mitenkään. Esimerkiksi työvälineet ovat monessa paikassa täysin peestä. Ole siinä sitten tehokas, kun koko ajan väännät jonkun vehkeen kanssa! Nyt sitten opiskelen yliopistossa. Mutta mitä järkeä opiskelussakaan enää? Tämä koronakriisi vei taas kaiken uskon tulevaisuuteen.
Et ole nähnyt 90-l.n alkua.
Yhtäkkiä työpaikat vaan katosivat. Kesäsijaisia ei palkattu. Opiskelijat tappelivat verissäpäin, kun ilmoitustaululle
ilmaantui joku lappu.
Ei herranen aika! Äärihädässä olin 10 pvää puhelinmyyjänäkin, sitten irtisanouduin.
Ap, ymmärrän täysin. Itselläni on ikää jo 47 v ja työelämä on niiden lähes 25 vuoden aikana, jotka olen ollut mukana, muuttunut katastrofaaliseksi. Kaikki ”löysät” on karsittu pois ja tuloksena on ylityöllistettyjä, kohtuuttomasti kuormitettuja, ilottomia, työpaikkansa puolesta pelkääviä työntekijöitä. Johtaviin tehtäviin valikoituvat itsekkäät, muut ihmiset vain välineenä näkevät narsistiset persoonat.
Itse olen onnekas, kun sentään on vakipaikka, mutta silti kamppailen jatkuvasti ahdistuksen kanssa ja käyn töissä vain lääkkeen voimalla.
Niin kauas ovat jääneet työurani alkuvuosien ihmiskeskeiset esimiehet, työn ilo, yhdessä tekemisen fiilis - ja samalla luovuus ja työn tehokkuus.
En ole sosialisti, kannatan markkinataloutta (en tosin täysin sääntelemätöntä), mutta nykyinen riistomeininki on kestämätöntä. Jos kohtelee ihmisiä kuin paskaa, on turha odottaa, että tulokset olisivat muuta kuin paskaa.
Mitä nyt kuulee vanhemmilta ihmisiltä niin ennen vanhaa oli ihmisarvoa! Työntekijät saivat jouluna jopa lahjoja ja oli yhteisöllisyyttä. Minulla jo vuosia sitten välähti että olen täysin arvoton. Varsinkin nuorena ihmisenä. Tuhosin jopa terveyttäni.
Olen ap. Kiitos ihmiset vertaituesta ja lämmöstä <3 On niin pitkään joutunut elää tässä emmetin kylmässä maailmassa ja pärjännyt täysin yksin. Täällä meinaa tukehtua ilman henkistä lämpöä. Ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ap. Minä ymmärrän jos elettäisi pula- aikoja mutta kun yhteiskunta on nykyään pelkkää ilotonta kriisiä vaikka rahaa on enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Ketkä täällä vetävät meitä naruista kuin marionetti?
Ituttaa niin erkeleesti! Kokoajan vaaditaan, kokoajan säästöjä päälle. Kuin kauaan ihmisiä enää jaksaa?!
Suomessa on nykyään, siis NYKYÄÄN niin törkeä empatian ja tunneälykkyyden puutetta. Koetellaan ihmisiä ihan miten huvittaa.
Mä en jaksa enää!!
Miten kuvittelet että rahaa olisi enemmän kuin koskaan? Suomi ei ikinä noussut 2008 vuoden pankkikriisin aiheuttamasta lamasta, sen jälkeen on valtion velkaa kasvatettu huimia määriä. Kaikki kulutus on ollut velkarahalla keulimista, eikä se tarkoita että rahaa oikeasti olisi.
Vierailija kirjoitti:
Et ole nähnyt 90-l.n alkua.
Yhtäkkiä työpaikat vaan katosivat. Kesäsijaisia ei palkattu. Opiskelijat tappelivat verissäpäin, kun ilmoitustaululle
ilmaantui joku lappu.
Ei herranen aika! Äärihädässä olin 10 pvää puhelinmyyjänäkin, sitten irtisanouduin.
Jep, en haluaisi vähätellä ap:n ongelmaa, ihan oikeassa on.
Valmistuin 90-luvulla suoraan pahimman laman keskelle. Tein töitä puhelinmyyjänä ja myös se_silinjalla tuhmia puhuen ja huohottaen. Kaveri oli töissä topless baarissa, ei käynyt sekään kateeksi.
Tuntuu ettei missään ole mitään järkeä enää. Kaikki vaa tujottavat hysteerisesti tilastoja ja lukuja. Tuntuu kun inhimillisyys ja lämpö on täysin kadonnut. Kylmä ja kasvoton elämä, elämme. Ajat ovat niin rajusti muuttuneet tässä 20 vuoden aikana.
Sit on ihmeduuneja mistä ei ole mitään hyötyä eikä tarvita taitoa eikä tutkintoa: sisällön tuottaja, "koutsi" (minkä alan vaan), hämärät terapeutit (tule raaputtamaan graniittia, paranet), tubettaja, typerät life style ohjelmat mitä kai joku katsoo, bloggarit sun muut.
Rahattomia ei ihmiset voi olla kun tyhjänpäiväisestä on varaa maksaa.
Näin kriisin sattuessa tulee kumminkin mieleen, että työn ja työn arvolla on eroa.
Kukaan ei tartte boeliuksia eikä kielinaisia mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Pullamössö sukupolvi taas täällä inisee, kun kaikki ei olekaan ihan helppoo ja raha ei napsahda tilille pelkästään tablettia tai älykännykkää näpelöimällä. Joskus elämä opettaa ja suuntaa on vaihdettava montakin kertaa, että pärjää.
Pullamössöjä on ne, joilla elintaso kasvoi lineaarisesti koko aikuisen iän. Suuret ikäluokat ei tiedä työnhakemisen hankaluuksista mitään. Itse valmistuin juuri -90 luvun alun lamaan. Töitä ei saanut mistään. Onneksi pääsin jatko-opintoihin ja myöhemmin töihinkin. Ymmärrän kyllä hyvin turhautumisen, kun kaikkensa ponnistelee ja silti mikään ei riitä.
Kommentti aloittajalle: Jos pystyt, yritä päästä Eurooppaan hommiin, varsinkin Saksaan. Siellä tarvitaan koko ajan koulutettua työvoimaa ja palkat on hyvät.
Vierailija kirjoitti:
Sit on ihmeduuneja mistä ei ole mitään hyötyä eikä tarvita taitoa eikä tutkintoa: sisällön tuottaja, "koutsi" (minkä alan vaan), hämärät terapeutit (tule raaputtamaan graniittia, paranet), tubettaja, typerät life style ohjelmat mitä kai joku katsoo, bloggarit sun muut.
Rahattomia ei ihmiset voi olla kun tyhjänpäiväisestä on varaa maksaa.
Näin kriisin sattuessa tulee kumminkin mieleen, että työn ja työn arvolla on eroa.Kukaan ei tartte boeliuksia eikä kielinaisia mihinkään.
Minä tarvitsen kielinaisen ja mieluummin ihan heti!
Mut kyllä nyt tuhlataan. Kaikkea sälää on pirusti, asunnot isoja, on tekniikkaa, matkoja (ennen koronaa), sisustushärpäkettä.
Moniko enää säästää pystyäkseen hankkimaan jotain?
80-luvun loppuun asiat oli hyvin.
Jos tää koronamyllytys edes vähentää kiinasta roudattavan krääsän määrää, ni hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Pullamössö sukupolvi taas täällä inisee, kun kaikki ei olekaan ihan helppoo ja raha ei napsahda tilille pelkästään tablettia tai älykännykkää näpelöimällä. Joskus elämä opettaa ja suuntaa on vaihdettava montakin kertaa, että pärjää.
Hei boomer! Siis pullamössösukupolvi on ne jotka ovat sotavuosien jälkeen syntyneitä. Pullamössö nimityskin tulee siitä että alkoi uusi hieno elämä ja porukka mutusti pullaa himassa eikä tietoakaan siitä mitä menneet ikäpolvet oli kokemut vuosisadan alusta sotavuosiin ja jälleenrakennukseen saakka.
Sitten taas nykyiset ikäluokat 80 luvulta 2000 luvulla syntyneisiin ovat tottuneet aikalailla epävarmoihin olosuhteisiin ja muuttuvaan maailmaan toisin kun nämä ”pullamössöt” jotka saivat sodan jälkeisessä maailmassa nähdä vaurauden ja teollistumisen aikakauden kun maata rakennettiin, oli töitä, koulutusta ja hyvinvointia. Nyt tuo porukka on eläkeiässä ja suorastaan kylpevät eläkkeisään ja sekään ei riitä .
Ei haittaa, vaikka olisit trolli :D