Miten toimitte esimiesten kanssa?

Olen oma itseni esimiehen kanssa. Aito ja rehellinen. En politisoi, tai mielistele. Pyrin olemaan rakentava. Osaan ottaa palautteen vastaan ja ymmärrän, että minulla on vahvuuteni ja heikkouteni. Pyrin kehittämään itseäni töissä ja kouluttaudun.

Pidän esimiehen ajantasalla tehtävistäni ja osaamisestani.

Pyrin hyvään yhteistyöhön muiden kanssa. En pystyisi yksin näihin töihin vaan tiiminä olemme vahvempia, koska erilaisuus on rikkaus; yksi on hyvä atk-taidoissa, yksi kielissä, toinen viestinnässä, kolmas myyntitykki jne.

Olen myös iloinen, huumori yhdistää meitä.

Jos lupaan esimiehelleni jotain, sen myös pidän. En lupaa mitään, mihin en pysty, esim epärealistiseen aikatauluun. Kerron rehellisesti mihin pystyn ja mihin en.

Terkuin juuri ylennyksen saanut.

Juttelen rennosti, mutta asiasta. Jotkut asiat saattavat jännittääkin. En ole kaveri, suosikki enkä inhokki, vaan ihan tavissuhde, mutta minulla on esimieheeni hyvät välit.

Meillä on organisaato, jossa urakehitystoiveista on jostain syystä monille vaikea puhua, ehkä juuri siksi, että on kovin kilpailullinen ympäristö. Minä olen kuitenkin puhunut avoimesti esimiehelle, että minkä tyyppisesti haluaisin seuraavaksi kehittyä, millaisen projektin haluaisin, missä asemassa jne. Ei niin että ”haluan pääjohtajaksi” tai ”haluan Presidentiksi” vaan niin että mitä minun mielestäni olisi hyvä seuraavaksi tehdä ja millaisia riskejä olen valmis ottamaan jos se edistää mahdollisuuksia päästä tekemään tuota. Kilpailullisessa ympäristössä mahdollisuudet ovat aina myös riskejä, turvallista urakehitystä ei ole. Todettakoon, että koska minä olen niitä harvoja, joiden tavoitteet esimiehet tietävät, olen myös niitä harvoja, joiden tavoitteissa he ovat voineet tukea.

Minulla on parikin esihenkilöä. Toisessa parasta on luova luottamus minun asiantuntemukseeni ja sen tuoma mahdollisuus antaa minulle paljon vapautta, toisessa taas jämpti säännöissä ja tasapuolisuudessa kiinni pysyminen joka luo vapaudelle sopivat tikapuut, joita pitkin kiivetä. Tavoitteenasettelu ja tulostenlaskenta ovat jääneet itselleni ja se on tässä ympäristössä ihan ok.

No mun esimies ei tiedä hölkäsen pöläystä mun työstä ja on yleensä ihan kusessa kun joutuu kuitenkin vastuuseen kaikesta. Aika sanelemalla meen että mitä hänen pitää tehdä ja miksi ja milloin ja mitä mä teen ja miksi.

Välttelen parhaani mukaan. Mitä vähemmän niiden kanssa on tekemisissä sitä parempi.

Esimieheni on todella mukava, luotettava ja huumorintajuinen. Parasta hänessä on se, että hän on hyvin tavoitettavissa ja auttaa tarvittaessa.

Edellinen esimies on nykyään aviomies, nykyistä esimiestä pidän oikeastaan oikein hyvänä ystävänä, on mukava tyyppi mutta ei kummoinenkaan johtaja tai auktoriteetri.

En taida oikeastaan osata esimieheen suhtautua mitenkään ihmeellisemmin vain siksi että on esimies, joskin pidän nokkimisjärjestyksen mielessä enkä vahingossakaan astu pomon varpaille mitä työnohjaukseen yms. tulee, keskusteluyhteys sitten muutoin riippuu ihan siitä, minkälainen tyyppi pomo on.

Esimies ihan lapanen, kaikki vie sitä mennen tullen.

Esimieheni sanoi minulle tuntevansa äidillisyyttä minua kohtaan. Se tuntui tosi hyvältä. Hän myös kerran halasi minua ja tuntui, että lähennyimme silloin vielä enemmän. Tykkään hänestä ja toivon, että hän olisi esimiehenäni vielä pitkään.

-parikymppinen nainen

Up lisää

Mun esimiehestä ei tiedä onko se lintu vai kala. Se on tullut selväksi että en ainakaan suosikki ole. Esimies esittää ihanaa ja mukavaa, mutta minä näen sen läpi että minkälainen piinkova pyrkyri hän on. Minä en mielistele, moni mielistelee, ehkä he ovat suosikkeja, tai sitten ei.

Juttelen rennosti, jonkin verran urakehityksestäkin mutta siinä on jonkinlainen riski aina olemassa, että kääntyykö se minua vastaan. Toiset käy puhumassa murheensa ja esimies esittää välittävänsä.

Mun esimiehessä on pahinta se, että hän ei ole hyvä esimies, hän ei osaa olla alaisilleen opastava ja tukeva esimies, saattaa olla jopa selkäänpuukottaja.

Ihan samalla lailla kuin muidenkin ihmisten. Ärsyttää vaan, kun osa lahjoo niitä ja haukkuu sitten selän takana. Itse en lahjo, enkä hauku. Asialliset välit. 

Minulla on monta esimiestä. Muut ovat etäisiä ja kaukaisia ja vaikeasti lähestyttäviä, jopa tylyjä ja töksäytteleviä välillä. Yksi uusi esimies on erilainen. Hän on hyvin lämmin ja välittävä ihminen. Olen kuitenkin ollut vuosia noiden töksäyttelijöiden alaisena, joten on vaikea yhtäkkiä avautua mistään murheistaan tai uskoa, että jotain voisi oikeasti kiinnostaa esim. työhyvinvointini. Olen vähän epävarma ja kaipaan rohkaisua ja positiivista palautetta. En ole kuullut kertaakaan mitään positiivista noilta vanhoilta esimiehiltä. Uusi on enemmän tsemppaajahenkinen. Mulle sopii sellainen paremmin.

Jännitän ylempien ihmisten seurassa, joten en osaa jutella rennosti enkä kerro asioistani enkä puhu oma-aloitteisesti mistään, enkä usko, että ketään edes kiinnostaisi. Koen lähinnä olevani yksi näkymätön muurahainen miljoonan muun joukossa. Kärsin mieluummin yksin tai hoidan jotkut asiat suoraan työterveyden kautta.

Potkin ja nimittelen, välillä puristan pillistä.

Esimieheni on....miten tuon nyt sanoisi, tyhmänylpeä, huonon itsetunnon omaava, kiusaaja, ilkeä, pilkallinen, valehteleva, epäluotettava jne. Mies jonka ei koskaan pitäisi olla esimiesasemassa, ei osaa perustehtäviään ollenkaan. Onneksi pääsin pois.  Välttelin niin paljon kuin mahdollista, puhuin niin vähän kuin mahdollista. Hän inhosi minua koska olen itsekin ollut esimies. Koskaan ei käyty mitään kehityskeskustelujakaan. Kaiken kaikkiaan todella epäonnistunut ihmisenä.

Esimiehenä oli tyhmä nainen. En pystynyt kunnioittamaan mitenkään.

Esimieheni on pyrkyri. Nuoleskelee omaa esimiestään ja alaisille on aivan tossu ja lapanen.

Näitä oli mielenkiintoista lukea. Vielä lisää?

Oletko esimiesten kaveri Facebookissa? Seuraat Twitterissä?

Esimies on outo hyypiö. Yritän päästä muualle töihin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko esimiesten kaveri Facebookissa? Seuraat Twitterissä?

En todellakaan ole työkaverien kaveri Facebokissa. Linkedin on sitä varten!