Älykkäät ihmiset eivät hanki kumppania
Olen huomannut että ainoastaan niin sanotusti keskinkertaiset ihmiset haluavat kumppanin ja ottavat myös tyyliin kenet tahansa vastaan tulevan. Näin ollen he saavat myös huonoja kumppaneita, joko alkoholisteja tai huumeiden käyttäjiä. Sensijaan kauniit ja komeat eivät ota ketään koska tietävät oman markkina arvonsa. Toinen ääripää jotka eivät hyväksy ketään kumppanikseen ovat älykkäät ihmiset koska haluavat menestyä yksin eivätkä tarvitse omaan taloudelliseen tilanteeseen ketään. Älykkäät eivät myöskään halua parisuhdetta koska heidän mielestään ihmistä ei voi omistaa, joten eivät tunne myöskään sanaa mustasukkaisuus. Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Ja mielellään oikeita mielipiteitä tähän, eikä typerää läppää. Kiitos!
Kommentit (20)
Älykäs ihminen ei usko markkina-arvohöpinöihin.
Kun suhteelta ja ihmisiltä ei voi nykyisin odottaa tai vaatia mitään, niin miksi pitäisi sitten edes hankkia suhdetta?
Ja kyllä, älykkyysosamääräni on huomattavasti keskivertoa korkeampi.
Markkina-arvo? Tuota noin en usko älykkään ajattelevan tuollaista itsestään... Eikös juuri tyhmät ihmiset määrittele muut tuolla lailla...
Yläpeukutin, koska oli harvinaisen aivopierualoitus.
Minä uskon, että moni älykäs kyllä pariutuisi ihan mielellään, jos löytäisi samalla aaltopituudella olevan kumppanin. Koska heitä ei kovin paljoa ole, niin älykäs on mieluummin ilman parisuhdetta, koska ymmärtää, että liian erilaisen ihmisen kanssa suhde ei tule toimimaan. Älykkäät laittavat ehkä keskimääräistä enemmän painoarvoa sille, että parisuhteen tulee olla aidosti molempia osapuolia miellyttävä sekä sellainen, että se on ikään kuin molempien osapuolten "näköinen". Monilla keskivertoälykkäillä on pinttyneitä ja vanhanaikaisiakin ajatusmalleja parisuhteisiin liittyen: parisuhteessa "kuuluu" asua yhdessä/"kuuluu" mennä naimisiin/"kuuluu" hankkia lapsia/"kuuluu" käydä yhdessä sukulaisvierailuilla jne. Älykäs ihminen sen sijaan miettii vähemmän sitä, miten jokin asia "kuuluisi" tehdä ja enemmän sitä, mikä oikeasti toimii.
En ole periaatteessa eri mieltä. Se vain kiinnitti huomiota, että ihanko oikeasti sinun lähipiirissäsi ihmiset ovat joko alkoholisteja tai huumeidenkäyttäjiä...
Voi luoja osaatteko lukea. En sanonut missään kohtaan että älykkäät katsovat ulkonäköä/markkina-arvoa. He ovat vain samanlaisia kuin pinnalliset ihmiset eli eivät ota ketä tahansa vastaan tulevaa. Koska keskittyvät enempikin menestykseen. Kun menestys on saavutettu sen jälkeen ehkä ottavat jonkun rinnalleen. Tosin ei sitäkään helposti koska keskittyvät älyllisen kumppanin löytämiseen.
Olen Mensan jäsen ja kyllä ne tyypit siellä on normaalisti parisuhteessa ja perheellisiä. Ikisinkkuja ei sen enempää kuin muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon, että moni älykäs kyllä pariutuisi ihan mielellään, jos löytäisi samalla aaltopituudella olevan kumppanin. Koska heitä ei kovin paljoa ole, niin älykäs on mieluummin ilman parisuhdetta, koska ymmärtää, että liian erilaisen ihmisen kanssa suhde ei tule toimimaan. Älykkäät laittavat ehkä keskimääräistä enemmän painoarvoa sille, että parisuhteen tulee olla aidosti molempia osapuolia miellyttävä sekä sellainen, että se on ikään kuin molempien osapuolten "näköinen". Monilla keskivertoälykkäillä on pinttyneitä ja vanhanaikaisiakin ajatusmalleja parisuhteisiin liittyen: parisuhteessa "kuuluu" asua yhdessä/"kuuluu" mennä naimisiin/"kuuluu" hankkia lapsia/"kuuluu" käydä yhdessä sukulaisvierailuilla jne. Älykäs ihminen sen sijaan miettii vähemmän sitä, miten jokin asia "kuuluisi" tehdä ja enemmän sitä, mikä oikeasti toimii.
Tää oli hauska =)
Mensa ei ole mikään älykkyyden tae.
Mustasukkaisuus on normaali ja luonnollinen asia. Eri juttu jos se menee jotenkin överiksi. Pitäisin vähän huonona asiana jos mustasukkaisuutta ei suhteessa ole pätkääkään.
Onko älykästä, että haluaa menestyä? Mielestäni noilla asioilla ei automaattisesti ole yhteyttä.
Hormonit sen enemmän määrittää haluatko olla suhteessa vai et. Ei älykkyys.
Hmmm. Tiedän useita peräkammarin poikia. Suurin osa on, sanotaan nätisti, vähän yksinkertaisia. Yksinäiset tietämäni naiset on joku gay-porukkaa tai sellaisia, jotka älyllisesti juuri ja juuri selviävät ilman holhousta. Muutamia poikkeuksia on, kuten veljeni. Hän on niin nipo, ettei kukaan nainen kestäisi kovin pitkään. Älykäs kyllä, erittäin älykäs. Suvussamme on paljon poikkeuksellista lahjakkuutta ja suurimmalla osalla on kyllä puoliso ja perhe. Itse olen keskinkertaisuus.
Älykkyydestä en tiedä, mutta onhan se puoliso este ja hidaste elämässä. Omat tavoitteeni on sellaisia että toinen ihminen on lähinnä häiriötekijä. Tiedän kokemuksesta, että parisuhteessa pitää kuolettaa itsensä haaveita, tavoitteita ja persoonaa myöten, että se voi edes hieman toimia. Silti vaatii hurjasti töitä elää täysin ilotonta ja turhaa elämää.
Itsenäisesti elellen voi sanella aikataulunsa, tavoitteensa ja haaveensa. Elämä ei tuhraannu pseudoelämän elämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon, että moni älykäs kyllä pariutuisi ihan mielellään, jos löytäisi samalla aaltopituudella olevan kumppanin. Koska heitä ei kovin paljoa ole, niin älykäs on mieluummin ilman parisuhdetta, koska ymmärtää, että liian erilaisen ihmisen kanssa suhde ei tule toimimaan. Älykkäät laittavat ehkä keskimääräistä enemmän painoarvoa sille, että parisuhteen tulee olla aidosti molempia osapuolia miellyttävä sekä sellainen, että se on ikään kuin molempien osapuolten "näköinen". Monilla keskivertoälykkäillä on pinttyneitä ja vanhanaikaisiakin ajatusmalleja parisuhteisiin liittyen: parisuhteessa "kuuluu" asua yhdessä/"kuuluu" mennä naimisiin/"kuuluu" hankkia lapsia/"kuuluu" käydä yhdessä sukulaisvierailuilla jne. Älykäs ihminen sen sijaan miettii vähemmän sitä, miten jokin asia "kuuluisi" tehdä ja enemmän sitä, mikä oikeasti toimii.
Tämä. Älykäs näkee elämän joustavammin eikä kulje lauman mukana koettaen olla mahdollisimman samankaltainen kuin muut. Parhaimmillaan älykäs kykenee rakentamaan itsensä näköisen mielekkään elämäntavan piittaamatta muiden mielipiteistä. Pakonomainen kumppanin etsintä ei rasita häntä, koska yksinkin on kivaa. Mitä enemmän hän kehittää itseään ja itsetuntemustaan, sitä selvemmin hän näkee ympäristönsä henkisen rappion ja älyllisen velttouden. Toki hän parhaassa tapauksessa löytää kaltaisiaan ystäviä. Rakkaussuhteisiin hän sitoutuu.
On selvää että pelkkä äly ei itsessään takaa vielä mitään. Älykkäällä on kuitenkin paremmin mahdollisuuksia auttaa itseään, jos on saanut huonot kortit lapsuudesta. Hän ei jää tuleen makaamaan, ei ainakaan loppuiäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon, että moni älykäs kyllä pariutuisi ihan mielellään, jos löytäisi samalla aaltopituudella olevan kumppanin. Koska heitä ei kovin paljoa ole, niin älykäs on mieluummin ilman parisuhdetta, koska ymmärtää, että liian erilaisen ihmisen kanssa suhde ei tule toimimaan. Älykkäät laittavat ehkä keskimääräistä enemmän painoarvoa sille, että parisuhteen tulee olla aidosti molempia osapuolia miellyttävä sekä sellainen, että se on ikään kuin molempien osapuolten "näköinen". Monilla keskivertoälykkäillä on pinttyneitä ja vanhanaikaisiakin ajatusmalleja parisuhteisiin liittyen: parisuhteessa "kuuluu" asua yhdessä/"kuuluu" mennä naimisiin/"kuuluu" hankkia lapsia/"kuuluu" käydä yhdessä sukulaisvierailuilla jne. Älykäs ihminen sen sijaan miettii vähemmän sitä, miten jokin asia "kuuluisi" tehdä ja enemmän sitä, mikä oikeasti toimii.
Tämä. Älykäs näkee elämän joustavammin eikä kulje lauman mukana koettaen olla mahdollisimman samankaltainen kuin muut. Parhaimmillaan älykäs kykenee rakentamaan itsensä näköisen mielekkään elämäntavan piittaamatta muiden mielipiteistä. Pakonomainen kumppanin etsintä ei rasita häntä, koska yksinkin on kivaa. Mitä enemmän hän kehittää itseään ja itsetuntemustaan, sitä selvemmin hän näkee ympäristönsä henkisen rappion ja älyllisen velttouden. Toki hän parhaassa tapauksessa löytää kaltaisiaan ystäviä. Rakkaussuhteisiin hän sitoutuu.
On selvää että pelkkä äly ei itsessään takaa vielä mitään. Älykkäällä on kuitenkin paremmin mahdollisuuksia auttaa itseään, jos on saanut huonot kortit lapsuudesta. Hän ei jää tuleen makaamaan, ei ainakaan loppuiäkseen.
Älykkäät myös kärsivät useammin masennuksesta ja muista mt-ongelmista. Yksinäisyydestä, päihdeongelmistakin.
On vaikeaa sopeutua "keskivertojen maailmaan". Toki, parhaimmillaan voi luoda sen omannäköisensä elämän jos vaan saa siihen hyvät valmiudet
Pelkkä älykkyys ei takaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Älykkyydestä en tiedä, mutta onhan se puoliso este ja hidaste elämässä. Omat tavoitteeni on sellaisia että toinen ihminen on lähinnä häiriötekijä. Tiedän kokemuksesta, että parisuhteessa pitää kuolettaa itsensä haaveita, tavoitteita ja persoonaa myöten, että se voi edes hieman toimia. Silti vaatii hurjasti töitä elää täysin ilotonta ja turhaa elämää.
Itsenäisesti elellen voi sanella aikataulunsa, tavoitteensa ja haaveensa. Elämä ei tuhraannu pseudoelämän elämiseen.
Jos läheiset ihmissuhteet tarkoittavat sinulle väistämättä teeskentelyä, itsestä luopumista ja valehtelua, niin sitten on toden totta parempi elää sitä mieleistään elämää yksin.
eriytyneisyys, molempien, on juurikin sitä, että kumpikin voi olla oma itsensä myös yhdessä. Toinen ei ala kontrolloida tai muuttaa toista mieleisekseen. Miten paljon tälläisiä aidosti aikuisia suhteita sitten on, se on toinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon, että moni älykäs kyllä pariutuisi ihan mielellään, jos löytäisi samalla aaltopituudella olevan kumppanin. Koska heitä ei kovin paljoa ole, niin älykäs on mieluummin ilman parisuhdetta, koska ymmärtää, että liian erilaisen ihmisen kanssa suhde ei tule toimimaan. Älykkäät laittavat ehkä keskimääräistä enemmän painoarvoa sille, että parisuhteen tulee olla aidosti molempia osapuolia miellyttävä sekä sellainen, että se on ikään kuin molempien osapuolten "näköinen". Monilla keskivertoälykkäillä on pinttyneitä ja vanhanaikaisiakin ajatusmalleja parisuhteisiin liittyen: parisuhteessa "kuuluu" asua yhdessä/"kuuluu" mennä naimisiin/"kuuluu" hankkia lapsia/"kuuluu" käydä yhdessä sukulaisvierailuilla jne. Älykäs ihminen sen sijaan miettii vähemmän sitä, miten jokin asia "kuuluisi" tehdä ja enemmän sitä, mikä oikeasti toimii.
Tämä. Älykäs näkee elämän joustavammin eikä kulje lauman mukana koettaen olla mahdollisimman samankaltainen kuin muut. Parhaimmillaan älykäs kykenee rakentamaan itsensä näköisen mielekkään elämäntavan piittaamatta muiden mielipiteistä. Pakonomainen kumppanin etsintä ei rasita häntä, koska yksinkin on kivaa. Mitä enemmän hän kehittää itseään ja itsetuntemustaan, sitä selvemmin hän näkee ympäristönsä henkisen rappion ja älyllisen velttouden. Toki hän parhaassa tapauksessa löytää kaltaisiaan ystäviä. Rakkaussuhteisiin hän sitoutuu.
On selvää että pelkkä äly ei itsessään takaa vielä mitään. Älykkäällä on kuitenkin paremmin mahdollisuuksia auttaa itseään, jos on saanut huonot kortit lapsuudesta. Hän ei jää tuleen makaamaan, ei ainakaan loppuiäkseen.
Älykkäät myös kärsivät useammin masennuksesta ja muista mt-ongelmista. Yksinäisyydestä, päihdeongelmistakin.
On vaikeaa sopeutua "keskivertojen maailmaan". Toki, parhaimmillaan voi luoda sen omannäköisensä elämän jos vaan saa siihen hyvät valmiudetPelkkä älykkyys ei takaa mitään.
Älykkäällä on paremmat mahdollisuudet etsiä ja löytää vastauksia omaan kärsimykseensä, hakea apua, välttyä ennenaikaiselta itsetuholta. Alkoholismi ja huumeriippuvuudet toki tuhoavat paljon myös lahjakkaita ihmisiä. Parhaimmillaan äly mahdollistaa kuitenkin myös epäsovinnaisia repäisyjä ja uutta kasvua. Ei jäädä sinne AA-kerhoon loppuiäkseen, vaikka onkin raitistuttu.
Älykäs on utelias eikä tyydy valmiiksi pureskeltuihin totuuksiin. Tunnepuolen traumat toki voivat silti sotkea pakkaa huolella.
Tuure kirjoitti:
Voi luoja osaatteko lukea. En sanonut missään kohtaan että älykkäät katsovat ulkonäköä/markkina-arvoa. He ovat vain samanlaisia kuin pinnalliset ihmiset eli eivät ota ketä tahansa vastaan tulevaa. Koska keskittyvät enempikin menestykseen. Kun menestys on saavutettu sen jälkeen ehkä ottavat jonkun rinnalleen. Tosin ei sitäkään helposti koska keskittyvät älyllisen kumppanin löytämiseen.
Sulla on aika outo fiksaatio että kaikki älykkäät ihmiset juoksisivat menestyksen perässä. Oman elämänkokemukseni mukaan ne kaikkein fiksuimmat ja älykkäimmät ihmisyksilöt välittää piupaut jostain pinnallisen kuuloisesta menestymisestä, ovat sellaisen pakkomielteisen oravanpyöräilyn yläpuolella.
Keskustelun aloitus yleistyksillä on harvoin älykästä.
Ahaa, älyni ja järkevyyteni se siellä onkin siis vaan jarrutellut kaikki nämä vuodet. Minä kun olen luullut, että kyse oli jonkun sortin läheisyyskammosta. Huh!