En olisi koskaan arvannut että avioliitossa oleminen on tällaista. Mies oli sitten mennyt itkemään asioitamme äidilleen..
Alku vuodesta meillä oli häät ja ehdittiin käydä häämatkalla ennen kuin koronatilanne räjähti. Kahden viikon ajan meillä on ollut hiljaista riitelyn takia. Tiesin kyllä kenet nain mutta ärsyttää kun mies oli mennyt itkemään ongelmiamme äidilleen ja anoppi nyt sitten soitteli mulle ja ehdotti miten sopia riidat. En muista enään kunnolla mistä kaikki edes alkoi mutta kitisin miehelle ja haukuin sitä tyhmäksi idiootiksi. Mies otti pahasti itteensä ja alkoi mököttää kunnes eilen illalla tuli luokseni sanoen että on odottanut mua luokseen (asutaan yhdessä) anteeksipyynnön kera. Mies ei enää kestänyt odottaa vaikka minun olisi pitänyt tehä aloitus asioiden ratkaisemiseksi ja nyt anoppi puuttui tähän sanoen että hänen poikansa rakastaa mua, on kiltti ja tekee kaikkensa. pyysin mieheltä anteeksi mutta mies valitti etten ole vilpitön eikä anteeksipyyntö tule sydämestä. Mies on kokoajan halunnut että olisin tullut kysymään vointia ja nukkunut vieressä mutta selitin etten uskaltanut tulla kun pelkäsin miehen alkavan itkemään ja niinhän se tekisin. Mies on todella herkkä ja hidas kun ite oon nopea liikkeissäni ja sanoissani. Anoppi pyysi että soitamme tälle yhdessä miehen kanssa kun olemme saaneet sovun aikaan. Puuttuuko teillä anoppi asioihin?
Kommentit (47)
Jassoo, sitten-hullu on taas vironnut! :D
Tuo anopin puhelu nyt ei taida olla teidän suurin ongelmanne...
Voi juma... menittekö pikavauhtia naimisiin vai miten ei yhtään riitaa tullut ennen avioliittoa? Olisit osannut välttää virheen. Sait anopin kaupanpäälle.
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti. Onneksi olkoon valinnastasi, en muuta sano.
Nuoruudessa yhden lyhytaikaisen poikkiksen äiti soitteli mulle riidan aikana ja yritti sovitella sillä, että poikkis ei ole pettänyt minua kenenkään kanssa. No, riidassa oli kyse ihan perustavista, parisuhteen arvoista toki, mutta mulle ei riitä hyvään parisuhteeseen pelkästään se, että toinen ei fyysisesti petä mua. Että annoin tämän kultakimpaleen jatkaa matkaansa sitten äitinsä kanssa siitä eteenpäin ja menin yhteen aikuiseksi kasvaneen miehen kanssa ja perustimme perheen.
Että ei, anoppi ei puutu meidän riitoihin eikä edes tiedä niistä.
Tyhmäksi idiootiksi haukkuminen meni ylitse ja pyysin anteeksi mutta mies odotti enemmän ja pyysi etten enää koskaan hauku häntä samoilla sanoilla. Pyysin uudestaan anteeksi ja lupasin miettiä ennen kuin sanon mitään mutta onneksi mies tajusi että olin tunnekuohuissa pms:n takia vaikkei se mikään syy olekaan. Tiesin että mies on hidas ja herkkä mutta en tajunnut loukanneeni noin paljoa että äidilleen menisi murheitaan puimaan.. En halua loukata miestä enään kun tiedän kuinka pahasti mies menee kuoreensa.
No nyt on aika erilaiset persoonat mennyt yhteen, huhhuh.
Siis onko mies mielestäsi itkupilli vai sinä liian kova? Särähti korvaan tuo että pelkäsit miehen alkavan itkemään, ihan kuin pilkkaisit.
1. Mies on lapsen asteella.
2. Anopin mielestä mies on lapsi.
3. Anopin mielestä sinäkin olet hänen lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Voi juma... menittekö pikavauhtia naimisiin vai miten ei yhtään riitaa tullut ennen avioliittoa? Olisit osannut välttää virheen. Sait anopin kaupanpäälle.
Anoppi on mukava nainen ja tulemme hyvin toimeen. Mies on mammanpoika ja rakastuin miehen kiltteyteen ja lempeyteen. Kolme vuotta seurusteltiin ennen kuin menimme naimisiin ja tämä on ollut tähän mennessä isoin riitamme ja kaikki muu on mennyt hyvin.
Aloittajan tässä sairas on. Etkö välitä saatan an akka siitä, että olet pahoittanut miehesi mielen, häh! Mitä!? Mä voin tulla ottamaan sun miehesi, tuollainen kelpaisi, joka haluaa selvittää riidat.
Vierailija kirjoitti:
1. Mies on lapsen asteella.
2. Anopin mielestä mies on lapsi.
3. Anopin mielestä sinäkin olet hänen lapsensa.
Näinhän se onkin 😉
Vierailija kirjoitti:
No nyt on aika erilaiset persoonat mennyt yhteen, huhhuh.
Siis onko mies mielestäsi itkupilli vai sinä liian kova? Särähti korvaan tuo että pelkäsit miehen alkavan itkemään, ihan kuin pilkkaisit.
En pilkkaa enkä säti miestä. Olemme yhdessä sopineet että emme korota ääntä, käy käsiksi tai käyttäydy väkivaltaisesti enkä niin tehnytkään. Mies tiesi että mulla oli menkat tulossa ja olen pms:n aikaan joko itkuherkkä tai raivohullu mutta en käy käsiksi. Olen käynyt tutkimuksissa mutta mitään ei ole löydetty. En normaalisti käyttäydy noin enkä hauku miestä koska mies on todella herkkä ja välittävä. Olemme molemmat empaattisia ja lempeitä ja yllätyin omasta käytöksestäni. :( Mies on hieman herkempi mitä minä ja riidan aikaan olin liian kova.
Minkä ikäisiä olette? Tekstin perusteella olisin hämmästynyt jos olette edes vielä 20-vuotiaiksi ehtineet. Näin sitä käy kun lapset, tai henkisesti sellaiset, menee naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
1. Mies on lapsen asteella.
2. Anopin mielestä mies on lapsi.
3. Anopin mielestä sinäkin olet hänen lapsensa.
Olemme yli kolmekymppinen aviopari emmekä lapsia. Anopilla ja miehellä on todella läheiset välit ja anoppi pitää minua kuin omana tyttärenään. Mies selitti että avautui ensin äidilleen kun mun puolelta ei aloitetta alkanut kuulua ja anoppi oli huolissaan että mulle olisi jotain sattunut vaikka kunnossa olemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on aika erilaiset persoonat mennyt yhteen, huhhuh.
Siis onko mies mielestäsi itkupilli vai sinä liian kova? Särähti korvaan tuo että pelkäsit miehen alkavan itkemään, ihan kuin pilkkaisit.En pilkkaa enkä säti miestä. Olemme yhdessä sopineet että emme korota ääntä, käy käsiksi tai käyttäydy väkivaltaisesti enkä niin tehnytkään. Mies tiesi että mulla oli menkat tulossa ja olen pms:n aikaan joko itkuherkkä tai raivohullu mutta en käy käsiksi. Olen käynyt tutkimuksissa mutta mitään ei ole löydetty. En normaalisti käyttäydy noin enkä hauku miestä koska mies on todella herkkä ja välittävä. Olemme molemmat empaattisia ja lempeitä ja yllätyin omasta käytöksestäni. :( Mies on hieman herkempi mitä minä ja riidan aikaan olin liian kova.
Tajuatko, että miehen äiti ehkä välittää pojastaan? Sinä sen sijaan selittelet siellä menkoistasi? Sekö on sun oikeutuksesi huonoon ja satuttavaan käytökseen, jota ei tarvitse pyytää anteeksi?
No huh,huh.Ompahan taas 15v keksimällä,keksinyt jutun aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Tekstin perusteella olisin hämmästynyt jos olette edes vielä 20-vuotiaiksi ehtineet. Näin sitä käy kun lapset, tai henkisesti sellaiset, menee naimisiin.
Minä 31v ja mies 33v. Käyttäydyin lapsellisesti kun haukuin miestä suutuspäissäni mutta pyysin anteeksi käytöstäni ja lupasin ottaa opiksi.
Meillä on nyt
Anoppi -
Hullu !
Zinc
Kato peiliin. Kamalia kirjoitusvirheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Tekstin perusteella olisin hämmästynyt jos olette edes vielä 20-vuotiaiksi ehtineet. Näin sitä käy kun lapset, tai henkisesti sellaiset, menee naimisiin.
Minä 31v ja mies 33v. Käyttäydyin lapsellisesti kun haukuin miestä suutuspäissäni mutta pyysin anteeksi käytöstäni ja lupasin ottaa opiksi.
Se taisi tulla vähän epäaidosti? Pyysitkö niin, että pyytäessäsi hän oli puheesi keskipiste, kuinka kovasti halusit hänen antavan anteeksi? Epäilenpä, ettet tajua häntä. Et ole ansainnut noin herkkää miestä. Mä oonkin.
Ei helvetti. Onneksi olkoon valinnastasi, en muuta sano.
Nuoruudessa yhden lyhytaikaisen poikkiksen äiti soitteli mulle riidan aikana ja yritti sovitella sillä, että poikkis ei ole pettänyt minua kenenkään kanssa. No, riidassa oli kyse ihan perustavista, parisuhteen arvoista toki, mutta mulle ei riitä hyvään parisuhteeseen pelkästään se, että toinen ei fyysisesti petä mua. Että annoin tämän kultakimpaleen jatkaa matkaansa sitten äitinsä kanssa siitä eteenpäin ja menin yhteen aikuiseksi kasvaneen miehen kanssa ja perustimme perheen.
Että ei, anoppi ei puutu meidän riitoihin eikä edes tiedä niistä.