Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako yrittää opiskella psykologiksi, kun tilanne on tällainen?
25.04.2020 |
Tilanne on se, että halvaannuin muutama vuosi sitten auto-onnettomuudessa, jonka vuoksi jouduin pyörätuoliin. Koska löin pääni pahasti aivoni vaurioituiva, jonka vuoksi minulle on kehittynyt pysyvää spastisuutta, eli liiallista lihasjäykkyyttä. Tästä johtuen puheeni on hieman epäselvää ja hidasta. Lisäksi istuma-asentoni on nykyään vino ja esimerkiksi jalkani ovat pysyvästi koukussa ja käteni näyttävät koko ajan jännityneiltä.
Haluaisin nyt kuitenkin päästä yliopistoon, jotta voisin työllistyä ja täten turvata elintasoni. Psykologia kiinnostaa minua ja voisin päästä sinne kovalla harjoittelulla. Luin kuitenkin kerran yhdestä CP-vammaisesta psykologi-sosiaalityöntekijästä, joka ei vammansa vuoksi saanut töitä. Tämä jäi huolestuttamaan minua: entä jos en itsekään saa töitä sen vuoksi, että ihmiset näkevät minussa vain pyörätuolin ja kuulevat epäselvän puheen. Yksi vaihtoehto on tietysti alkaa pitää omaa vastaanottoa, mutta huolettaa, uskaltavatko ihmiset tulla vastaanotolleni, kun puhun epäselvästi ja hitaasti, enkä osaa oikein kontrolloida istuma-asentoani, vaan ns. rönötän. Toki ei psykologina tarvitse olla terapeutti, mutta työllistyminen em. seikkojen takia mietityttää siltikin.
Olen vielä nuori 21-v., mutta silti huolettaa työllistyminen ja se, tulenko aina olemaan tietyllä tavalla "hylkiö" pyörätuolin takia, vaikka mitä opiskelisin.
Kommentit (18)
Kyllä kannattaa suunnata sinne, mikä kiinnostaa. Jos psykologia ei lopulta tarjoa työtä, sinulla on koko elämä edessä, ehdit vaikka mihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kannattaa suunnata sinne, mikä kiinnostaa. Jos psykologia ei lopulta tarjoa työtä, sinulla on koko elämä edessä, ehdit vaikka mihin.
kiitos kannostuksesta!
Kannattaa olla realisti. Psykologin ammatti on ns. puhetyöläisen ammatti, en oikein keksi sellaista työtehtävää psykologille jossa ei joutuisi esiintymään ja puhumaan. Tutkijaksi toki voi ryhtyä, mutta tutkijatkin joutuu kouluttamaan ja esiintymään esim. kansainvälisissä konferensseissa. Ja asiakas saa valita psykologin eli on oikeus vaihtaa jos ei halua sillä annetulla käydä. Isoin ongelma voisi kuitenkin olla se, että jaksatko itse tehdä työtä, joka on jo lähtökohtaisesti vaativaa ja rankkaa. Kysy neuvoa työvoimatoimiston ammatinvalinnasta.
Tiedän menestyvän alan yrityksen, jonka omistaa vammainen henkilö. Asiakkaita riittää. Oletko kiinnostunut lasten auttamisesta? He ovat usein vähemmän tuomitsevia.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa olla realisti. Psykologin ammatti on ns. puhetyöläisen ammatti, en oikein keksi sellaista työtehtävää psykologille jossa ei joutuisi esiintymään ja puhumaan. Tutkijaksi toki voi ryhtyä, mutta tutkijatkin joutuu kouluttamaan ja esiintymään esim. kansainvälisissä konferensseissa. Ja asiakas saa valita psykologin eli on oikeus vaihtaa jos ei halua sillä annetulla käydä. Isoin ongelma voisi kuitenkin olla se, että jaksatko itse tehdä työtä, joka on jo lähtökohtaisesti vaativaa ja rankkaa. Kysy neuvoa työvoimatoimiston ammatinvalinnasta.
Kiitos, olen myös miettinyt, että voisin toimia chat-psykologina tai kirjoittaa psykologisia kirjoja, mutta nekin on sellaista haaveajattelua. Pitäisi miettiä muitakin vaihtoehtoja, mutta kaikkiin minua kiinnostaviin töihin liittyy jollain tavalla puhuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän menestyvän alan yrityksen, jonka omistaa vammainen henkilö. Asiakkaita riittää. Oletko kiinnostunut lasten auttamisesta? He ovat usein vähemmän tuomitsevia.
Ihan kaikenikäisten auttaminen kiinnostaa! Tuota omaa yritystä olen miettinyt, mutta siinä mietityttävät em. syyt.
Löytyisikö jotain vastaavaa opiskelualaa, jossa hyödynnettäisiin psykologiaa ja josta voisit valmistua vähemmän puhumista vaativaan ammattiin? Tai kenties voisit toimia nettipsykologina? Sinulla on omakohtaista kokemusta onnettomuudesta ja vammautumisen haasteista, niistä voisi olla paljon hyötyä esim. kriisiterapeuttina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö jotain vastaavaa opiskelualaa, jossa hyödynnettäisiin psykologiaa ja josta voisit valmistua vähemmän puhumista vaativaan ammattiin? Tai kenties voisit toimia nettipsykologina? Sinulla on omakohtaista kokemusta onnettomuudesta ja vammautumisen haasteista, niistä voisi olla paljon hyötyä esim. kriisiterapeuttina.
varmaan nettipsykologina voisi olla parhaimmat mahdollisuudet saada töitä ja onhan mahdollista käydä psykologikoulutuksen päälle kriisipsykoterapeutin koulutus tai kriisipsykologian opintoja, joita vois hyödyntää esim. nettikursseja pitämällä tai chattia pyörittämällä. Oon myös miettinyt oikista/sos. työn koulutusta, mutta niissäkin taitaa joutua puhumaan aika paljon, eikä ole niin helppo pyörittää palvelua netissä.
Psykologeilla on aika lailla täystyöllisyys, ei puhetyöläisyys ole ainoa vaihtoehto. Omakohtainen kokemuksesi voisi olla varmasti arvokas lisä monen eri haastavan tilanteen kohtaamiseen. Jos haluat pitää optiot auki, suosittelen sinulle ylioppilaskirjoitustulosten trimmaamista huipputasolle, silloin voit valita psykan, oikiksen ja sosiaalityön välillä (tai laittaa ne järjestykseen, tuo lienee vaikeus miten todistuksella päästä sisälle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa yrittää tuota oikista! Ei kaikkien tarvitse esiintyä oikeussaleissa, valtaosa työstä on paperinpyörittelyä ja asiakirjojen laatimista.
Vierailija kirjoitti:
Psykologeilla on aika lailla täystyöllisyys, ei puhetyöläisyys ole ainoa vaihtoehto. Omakohtainen kokemuksesi voisi olla varmasti arvokas lisä monen eri haastavan tilanteen kohtaamiseen. Jos haluat pitää optiot auki, suosittelen sinulle ylioppilaskirjoitustulosten trimmaamista huipputasolle, silloin voit valita psykan, oikiksen ja sosiaalityön välillä (tai laittaa ne järjestykseen, tuo lienee vaikeus miten todistuksella päästä sisälle).
Kiitos, niin oon miettinyt, että psykologia antaisi minulle varmaan eniten työllistymismahdollisuuksia ja voihan sitä myöhemminkin uudelleenkouluttautua sekä uskon, että psykalle on vaikein päästä ei-ensikertalaisena, muihin ehkä helpompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit psykologi, joka on opiskellut teknologiaa voisit ehkä työllistyä ilman että olet puhetyöläinen. Myös kasvatustiede-psykologia yhdistelmä voisi toimia, esim. Koulutussuunnittelijan työ.
Mielestäni tärkeintä on miettiä mitkä opinnot psykologiksi opiskelemisen ohella kannattaa valita, jotta työllistyt. Psykologeilla on nykyään laajat työllistymismahdollisuudet eri sektoreille. Yliopiston psykologian laitoksen professorit/ työntekijät ehkä voisivat osata opastaa mitä mahdollisuuksia on.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit psykologi, joka on opiskellut teknologiaa voisit ehkä työllistyä ilman että olet puhetyöläinen. Myös kasvatustiede-psykologia yhdistelmä voisi toimia, esim. Koulutussuunnittelijan työ.
Mielestäni tärkeintä on miettiä mitkä opinnot psykologiksi opiskelemisen ohella kannattaa valita, jotta työllistyt. Psykologeilla on nykyään laajat työllistymismahdollisuudet eri sektoreille. Yliopiston psykologian laitoksen professorit/ työntekijät ehkä voisivat osata opastaa mitä mahdollisuuksia on.
Kiitos, pitää varmaan jossain vaiheessa ottaa yhteyttä sinne päin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti kannattaa hakea psykaan, jos uskot että voisit päästä sisään. Pääsykoevaihe on hankala, pitää valmistautua tosissaan ja silti sisäänpääsy on kiven alla kun tosissaan hakijoita on satoja (ja kevyemmin hakijoitakin tuhat).
Mutta sitten kun pääset opiskelemaan niin sinä itse rakennat oman polkusi ja teet työstäsi itsesi näköisen. Psykologi voi työskennellä todella monessa paikassa, voit olla enemmän ihmisten kanssa tekemisissä, tai papereiden ja toimistotyön, tai tutkimuspuolella. Omassa firmassa, isossa konserissa, hr-tehtävissä, kriisityöntekijänä, kursseja vetämässä, siellä täällä ja tuolla. Se tutkintohan ei sinua rajoita, se avaa vain uusia ovia ja lopulta sä päätät mihin suuntaan lähdet.
Totta kai sun vamma asettaa rajoituksia, varmasti enemmän kuin jollain toisella, ehkä vähemmän kuin jollain kolmannella. Mutta vain koska et voi tehdä KAIKKEA ei tarkoita ettet voisi tehdä todella paljon.
Jos objektiivisesti katsotaan tilannettasi, niin luulen, ettei ongelmana tule tuo pyörätuoliis, vaan kuvailemasi puheen sekavuus ja hitaus. Tuo tulisi olemaan varmasti vaikeaa hoitokontakteillesi.
Älä kuitenkaan anna tämän lannistaa itseäsi!
Vierailija kirjoitti:
Tietysti kannattaa hakea psykaan, jos uskot että voisit päästä sisään. Pääsykoevaihe on hankala, pitää valmistautua tosissaan ja silti sisäänpääsy on kiven alla kun tosissaan hakijoita on satoja (ja kevyemmin hakijoitakin tuhat).
Mutta sitten kun pääset opiskelemaan niin sinä itse rakennat oman polkusi ja teet työstäsi itsesi näköisen. Psykologi voi työskennellä todella monessa paikassa, voit olla enemmän ihmisten kanssa tekemisissä, tai papereiden ja toimistotyön, tai tutkimuspuolella. Omassa firmassa, isossa konserissa, hr-tehtävissä, kriisityöntekijänä, kursseja vetämässä, siellä täällä ja tuolla. Se tutkintohan ei sinua rajoita, se avaa vain uusia ovia ja lopulta sä päätät mihin suuntaan lähdet.
Totta kai sun vamma asettaa rajoituksia, varmasti enemmän kuin jollain toisella, ehkä vähemmän kuin jollain kolmannella. Mutta vain koska et voi tehdä KAIKKEA ei tarkoita ettet voisi tehdä todella paljon.
Kiitos! Tutkin asiaa ja esim. Vastaamolla on verkkoneuvontaa ja chat-psykologin palveluita. Uskon, että voisin olla sellainen, koska kirjoitan ihan sujuvasti ja siinä ihmiset eivät huomaisi rajoituksiani. Toki sisäänpääsy on haastavaa, mutta olen valmis yrittämään, koska minulla ei oikein ole muita vaihtoehtoja, sillä rajoitteeni sulkevat monia työpaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Jos objektiivisesti katsotaan tilannettasi, niin luulen, ettei ongelmana tule tuo pyörätuoliis, vaan kuvailemasi puheen sekavuus ja hitaus. Tuo tulisi olemaan varmasti vaikeaa hoitokontakteillesi.
Älä kuitenkaan anna tämän lannistaa itseäsi!
En anna asian lannistaa. Joskus tuntuu vaan, että ihmiset ei uskalla kertoa mulle ikäviä asioita, koska olen kokenut kovia, kun he pelkäävät, että säryn siitä. Esim. lähipiirissä minulle on sanottu, että totta kai pystyisin toimimaan psykologina, kun ei ihmisiä haittaa pyörätuoli tai puhevaikeudet. Tiedän kuitenkin, että suurta osaa asiakkaista varmasti haittaisi ehkä nuo puhevaikeudet, puheeni kuunteleminen on nimittäin välillä työlästä.
nostan